"toistan itseäni, mutta unohdat välillä, ettei Räsänen ole filosofi vaan poliitikko, hänen kannanottonsa ei ollut filosofinen tai teologinen analyysi, vaan poliittinen manifesti tai pikemmin poliittinen käännös. Siis arkipäivän politiikkaa, joka pohjautuu täysin kiroamaasi käytännöllisyyteen."(Pimeä Ateria)
Ylläoleva kommentti ei ole esillä pilkan vuoksi. Kritisoin sitä, ja näytän että väitteen toistaminen ei ole taikonut siitä parempaa. Erimielisyyteni ei tarkoita että en ymmärtäisi moittivaa näkemystä. Tiedän mistä se johtuu ja ymmärrän että moni todellakin eityperä ihminen ajattelee juuri samalla tavalla.
Sillä lausunnossa on mukana yksi hyvin yleinen tapa katsoa filosofiaa ; Moni pitää filosofiaa jonain todellisuudesta irrallisena mietintänä. Sen rooli on siis hieman kuten matematiikassa laskettavan integraalin ; Siihen törmää käytännössä vain matematiikan kirjoissa. Markus Kajo laskikin leikkiä siitä miten matematiikanopettajien rooli on kouluttaa ihmisiä jotta maailmaan saadaan lisää matematiikanopettajia. Matematiikka ei tässä kuvassa ole tietenkään jotain joka olisi kovin käytännöllistä.
Sitten on kuitenkin niitä ihmisiä jotka laskevat koko ajan kaikenlaista. "Kaunis mieli" -elokuvan John Nash oli yksi tämänlainen. Elokuvassa hän mallinsi kyyhkysten ja jalkapallopelien matematiikkaa. Ihan huvikseen. Tällöin matematiikka on tietyllä tavalla elämäntapa. Aikidon perustaja Morihei Ueshiba selitti "When ever I move that is Aikido" ~ jokainen hänen liikkeensä ja askeleensa on aikidoa. Kyeessä oli elämäntapa. John Nashin aikido oli matematiikka. Matematiikkaa voi käyttää, koska esimerkiksi pulujen määrä on numero. Niiden liikesuuntaa tiettynä hetkenä voidaan arvioida suuntana ja nopeutena.
Tämäkin blogi on elämäntapablogi. Kun aiheena on filosofia, onkin selvää että se on lähtöisin kaduilta ja se myös kuuluu kaduille. Sokrates ei käynyt argumentaatiotaan missään homeisessa akateemisessa laitoksessa. Sen sijaan hän selvitti ja paljasti sitä, miten ihmiset seurasivat manipulointia, kaunopuheisuuskikkailuja eivätkä logiikkaa. Kun hän sai ihmiset kiinni ajattelun ristiriitaisuuksista, hän ajatteli että ihmisetkin voisivat oppia ja kasvaa. Sokrates siinä ohessa. Tämä ei ole ihmeellistä tai mahdotonta, koska filosofian ydin, perustelu, on kaikkialla. Ihmiset perustelevat asioita mielivallasta manipuloivan vetoamisen kautta kunnollisiin argumentteihin. Ihmisen vakuuttamista on kaikessa, mainonnasta lähtien. Kaikki tämä on hieman kuten Nashille ne pulut joihin voi soveltaa matematiikkaa.
Tässä mielessä minun aikidoni on filosofia. Varma tapa tästä on huomata se, että kun keskustelee minun kanssa, saattaa päätyä viikon sisällä sivuhuomautukseksi jotain blogitekstiä jostain ihan toisesta aiheesta. Sillä keskustelut ihmisten kanssa ovat minulle, paitsi hauska tapa viettää aikaa, myös "niiden pulujen lähde".
Sillä kaikkeen missä on "näin eikä muuten" voi soveltaa filosofiaa. Suomalainen filosofien lehti "niin&näin" onkin minusta mainion niminen. Sillä jos "niin" ja "näin" ovat mukana, kyseessä on filosofia. Tätä kautta en jätä filosofiaa akateemisiin mietintöihin. Eikä tämä ole mitään amatöörin harhautumista pakkomiellemaailmaan:
1: Esimerkiksi Jamie Whyte on kirjoittaut lukuisia kirjoja joissa hän analysoi filosofian avulla yhteiskunnassa olevia argumentteja. On syntynyt sellaisia kirjoja kuin "Crimes Against Logic", "Bad Thoughts" ja "A Load of Blair". Osansa saavat poliitokot, papit, arvokeskustelut, taidekriitikot ja monet muut tahot. Ne näyttävät että politiikassa käytetään logiikanvastaisia perusteluja. Se, mitä tämä sitten tarkoittaa onkin monisyisempi asia.
2: Vakavasti otettavaa filosofista analyysiä on tehty myös "Nalle Puh" -kirjasta. Tämä on painettu krjaan "Nalle Puh ja Tao". Jotta asiat tulisivat tarkemmin selville, korotan että Nalle Puh on satukirja ja analyysin tekijä tietää tämän. Minäkin tiedän että Nalle Puh ei ole faktuaalinen, mutta pidän kirjaa silti osuvana ja hyvinkin filosofiaa opettavaisena. A. A.Milne ei ole tarkoittanut kirjaansa filosofiseksi argumentaatioketjuksi vaan lapsensa huvitukseksi. Analyysi puree silti. And for me this is facinating!
Joku voisi nähdä että poliitikot ovat tyhmiä. Joku toinen voi nähdä että yleisöön vetoaa epäoleellinen. Kolmas voisi nähdä että logiikka ja tiede ovat epäkäytännöllisiä, jotain jota ei voi soveltaa politiikassa tai elämässä. Osa voi selittää että demokratia perustuu mielipiteiden monenlaiseen kirjoon, virheiden hyväksymiseen, eikä siihen että ollaan oikeassa. Nämä voivat olla argumentteja sitä vastaan että "Whyten havainnoilla on mitään konkreettista väliä". Ne ovat kuitenkin filosofisesti oikein tehtyjä argumenttianalyysejä. Virheargumenttien paikat ja rakenteet on nostettu esiin nimiä ja kohtia myöten. Myös syyt sille miksi argumentaatiotapa on argumenttivirhe on usein selitetty varsin tyhjentävästi.
Tästä päästäänkin siihen että tekemisellä on aina rajoitteensa. Kirjoitin tästä hieman aiemmin, esimerkkeinäni oli uskonnollisuus-rationaalisuus -mietinnät ja politiikan perustelu vs. poliitikkojen psykologisointi. "Voidaan rakentaa vaikka nelikenttä, jossa on "traumaattinen poliitikko - eitraumaattinen poliitikko" vaakarivissä ja "hyväksi maalle - huonoksi maalle" pystyrivissä. Näin saadaan monenlaisia kombinaatioita. Maan kannalta oleellista on tietysti katsoa sitä pystyriviä. Mutta jos olet menemässä poliitikon avustajaksi, tai toimit hänen terapeuttinaan, on pystyviiva se johon kannattaa oikeasti katsoa." On hyvä huomata, että metodisella tasolla analyysi on vain hyvin tai huonosti tehty ; Siinä on valittu analyysintekoväline, jota on käytetty oikein ja koherentisti. Sen lisäksi sillä on sovellusalue.
1: Neuroottisuus ja pelkotilat voivat muuttua joksikin muuksi kuin terapiantekovälineiksi ; Minäkin pelkään natseja, joten olen tietysti natsikammoinen joten natsien vastustukseni on psykologisesti ymmärrettävää. Mutta entä sitten? Jos olisin poliitikko, tämä muuttuisi kuin taikaiskusta olennaiseksi seikaksi, joka pyyhkisi syrjään argumenttini natsismin vaikutuksista yhteiskuntaan? Jos eläisimme filosofien maailmassa, niin ei tietenkään. Käytännössä vaikutus olisi helvetinmoinen.
Toisin sanoen kannatan sitä että monenlaisia metodeja käytetään. Olen hyvin suvaitsevainen sen suhteen, että kunhan käyttää filosofisia työkaluja ja näkökulmia eheästi, niin lopputulos on jossain määrin hyvä. Sen sijaan nipotan ankarasti niistä sovellusalueista. Siksi päädynkin tekemään sellaisia asioita kuin selittämään miten "Raamatun" avulla voidaan hienosti tutkia Jahven ominaisuuksia - kirjantulkintatasolla. Mutta jos halutaan tutkia sitä, mitä Jumala todella on, on noustava kirjan yläpuolelle ja katsottava miten hyvin kirjasta kaivetut ominaisuudet vastaavat sitä Jumalaa joka todella on tai ei ole olemassa. (Ja kyllä! tämäkin kysymys on selvitettävä ennen kuin menee väittämään että oma ratkaisu on hyvin perusteltu!)
En ole yhtä käytännöllinen kuin Sokrates. En ole yksinkertaisesti riittävän sosiaalinen tähän. Mutta minusta ei ole mukavaa, että minulle vihjataan että minä en saisi kirjoittaa jostain tietystäö aiheesta tietystä näkökulmasta. Jos menetelmä on hyvä, enkä väitä erikseen ääneen että sen tulkinnan johtopäätökset ovat jotain, en väitä niin. Kritiikin ei tulisi olla sensuristista, kieltää että aihevalinta on huono. Vaan kritiikin tulisi olla metodista. Paljastaa esimerkiksi argumentaatiovirheitä peruseluketjusta. Ja osoittaa että käytetty metodi ei salli soveltamista siinä kontekstissa missä sitä käytän kunkin blogauksen kohdalla.
Eli minulle esi saa sanoa "et saa kirjoittaa tuota aiheesta ja tuosta näkökulmasta". Ne kertovat vain että "et saa olla kiinnostunut loogisuudesta tai epäloogisuudesta". Minähän saatana viekään saan. Jos nipotan actionelokuvien tiedevirheistä, olen kenties munapäinen skientisti. Mutta jos teen ne tiedevirheanalyysit oikein, niin saan olla kiinnostunut tälläisestä nipottamisesta. Ja jokainen voi laittaa tästä omat johtopäätökset siihen tarvitseeko actionelokuvagenren oikeasti muuttaa asiaa vai ei.
1: Autan lukijaa. Tuskinpa tarvitsee elokuvia muuttaa. Sen analyysin saa tehdä silti, jos ei muuten niin ihan pelkästään koko tämänlaisen toiminnan geekiyden vuoksi. Kannustan kaikkia nörttejä tämänlaiseen toimintaan. Ja jokainen joka moittii teitä munapäiksi ja maailmankuviltaan rajoittuneiksi on sensuuristi, joka kieltää tämän tietyn näkökulman ilmituomisen! Lyökää humanistien ylivalta ja heidän hegemoninen diskurssinsa elokuvantulkinnan jalossa alassa! Huutakaamme kaikki Freedoom!!!! (Mutta älkäämme juosko samalla hidastetusti, emmekä avaruudessa jossa ne perhanan äänet eivät kuulu!)
Sen sijaan minulle saa sanoa vaikkapa että että "Kirjoitelmasi oli perseestä koska käytit epälogiikkaa [kohta jossa argumenttivirhe sidottuna argumenttivirheeseen], jollaista syntyy kun aivot etääntyvät niin kauaksi todellisuudesta että ovat siihen kytköksissä enää vain LSD -molekyylien kautta" tai "Saatanan tunari! Tulkintasi ylittää ne rajat jotka tuo menetelmä perustellusti sallii [koska X]! [Mielellään viite metodin kannalta oleelliseen juttuu]" Ne ovat riittävän perusteltuja ja riittävän hyvätapaisia jotta ne menisivät minulle läpi.
Uskon että järkevä ihminen osaa miettiä missä määrin soveltaa. Sokrateskin kannusti omaan ajatteluun, ei siihen että vain kopsataan ja toimitaan ; Kun blogini otsikkotekstikin muistuttaa sloganissaan että kyseessä on filosofiablogi, on selvää että täällä on filosofiaa. Kaikessa. Mutta samalla kun toivon että ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan, annan heille luonnollisesti myös luvan arvata väärin. Jos he ajattelevat että tarkoitan jotain mitä en tarkoittanut, ja heillä on hyvä syy tähän, niin sitten asiasta väännetään. ~ Toivoisin kuitenkin että minulla olisi jotain sananvaltaa siihen mitä itse sanon ja tarkoitan ja mitä en ja mitä mieltä olen. (Ihan vaan sen takia että no, I am the [hopefully] fucking [and definetly] author of my own work.) Siinä mitkä intressini ovat, voidaan keskustella jo paljon enemmän. (Jos kykenette huomaamaan että manipuloin ja saatte tästä kiinni, niin onneksi olkoot! Tämä on mahdollista tehdä!) Se, miten oikeassa tai perusteltu olen on sitten ala jossa minulla ei ole enää niin paljoa valtaa. (Erimielisyystialnteessa tiede jyrää minun mielipiteeni lokaojaan.) Tässä kohden tilanne on toinen.
Tässäkin on se konteksti, joka ratkaisee. Konteksti, joka oli sanana tämän jutun teema, se pääasia. Jossa aihevalinnat matematiikasta aikidon kautta Nalle Puhiin olivat vain esimerkkejä. Kenties populaareja, provokatiivisia, kiinnostavia tai muuta vastaavaa. Mutta aiheet ovat minulle enimmäkseen niitä puluja ; Nash oli kiinnostunut matematiikasta, ei puluista. Pulut olivat vain käteviä kun ja vain koska ne olivat läsnä sopivasti.
Älkää ottako tätä blogia liian vakavasti. Vaan sillai sopivan vakavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti