Nykyään jokainen haluaa olla erilainen. Esimerkiksi jos ihmisiä kutsuu ainutlaatuisiksi ja uniikeiksi, he ovat iloisia. Kuitenkin jos ei kuulu massaan, kutsutaan helposti friikeiksi. Moni taas ottaa friikkeyden tavoitetilaksi. Tällöin syntyy erikoisuudentavoittelua. Ihminen voi ruveta erilaiseksi vain siksi että olisi erilainen. ~ Usein he tekevät sen kummallisilla ja melko merkityksettömillä asioilla. Kuten pukeutumalla tiettyyn väriin tai vaatetukseen. Lisäksi ihmiset haluavat olla samalla tavalla erilaisia. Syntyy alakulttuureita, joissa kaikki pukeutuvat samalla tavalla erilaisiksi.
Puhtaasta erikoisuudentavoittelusta seuraa tietysti varsin erikoisia asioita ; Esimerkiksi muotivirtaukset voivat pakottaa sinut muuttamaan mielipiteitäsi. Näin kävi esimerkiksi eräälle lukioajan tutulleni (nimi unohtunut, valitan). Hän jätti "Lorun Sorbusten Herrasta" lukematta siksi että siihen aikaan Tolkien -elokuvat alkoivat tulemaan valkokankaalle ja olivat kovasti hip. Aikaisemmin hän oli osoittanut mielenkiintoa niitä kohtaan.
Moni myös ajattelee että vastarinta ja vallankumous tarkoittaa maksimaalista erimielisyyttä. Tällöin tilanne päätyy siihen että antaa vastustajansa määritellä itsensä. Näin on käynyt esimerkiksi saatananpalvontapiireissä. Kun kirkko pitää valkoisesta, he pitävät mustasta. Kun kirkko pitää ristiä oikeinpäin, he pitävät ristiä väärinpäin. Hyveet ja paheet vaihdetaan päikseen. Tosiasiassa vastarinnan sisältö määrittyy täysin vastustettavan asian kautta. Ja se, joka pääsee valitsemaan ensin, on yleensä jonkinlaisessa etulyöntiasemassa. Tähän nähden vastustajista tulee vastustamansa asian ohjaamia.
Jaakko Heinimäki esitti että ateismi on uskonnon negaatio, jolloin se on tuomittu olemaan yhtä dogmaattinen kuin uskonto. Heinimäki moittikin ateisteja siitä että he olivat dogmaattisia. (Uskonnon moittiminen unohtui, jostain syystä. Lienee "yhtä dogmaattisena" yhtä moiteen arvoinen. Mutta aina jotain unohtuu, uskovaiselta mieheltä tälläiset.)
Tässä on kuitenkin ongelmana se, että erilaisuus ei tarkoita samaa kuin tarkoituksellinen vähemmistöön kuuluminen. Ylläolevat ongelmat tulevat vastaan siinä vaiheessa kun erikoisuus on itsetärkeää. Sen sijaan jos sinulla on asia, johon sitoudut, et vaihda asiaa pois vain siksi että "siitä tulee muotia tai kun uskiksetkin tykkää" (aiempiin esimerkkeihin viitaten).
Ateistit mitä ilmeisimmin ymmärtävät että joskus uskovaisilla on hyvä syy tehdä jotain. Esimerkiksi varastamisenkieltolauselmat ovat jotain jonka allekirjoittaminen ei ole yleensä ateisteillekaan vaikeaa. - Ei vaikka Päivi Räsänen ja Paavin kuoripoikiinsekaantujat sekä "Jammu" Siltavuori (Suomen vihatuin mies, kuulemma) olisivat allekirjoittamassa juuri ennen sinua.
Kyllä ; Heinimäki on oikeassa että ateismi ei komppaa uskontoa täysin rinnoin. Kuitenkin erimielisyys keskittyy lähinnä yhteen piirteeseen. Jumalan olemassaoloon. Kaikki muu on sitten debatinalaista ; Jos otetaan esimerkiksi vaikka kymmemen käskyä. Ateisti voi pitää suurinta osaa kymmenestä käskystä hyvinä vaikka huvittuukin niille parille ensimmäiselle. Usein tämä 2/10 kiinnittää huomion, ja ihmiset päätyvät ajattelemaan kuiten Heinimäki, että ateismi on 0/10 samanlainen uskontoon. Kuitenkin kun tarkemmin katsoo, niin se 8/10 ei ole lainkaan merkityksetön samanlaisuus. Ateistit ovat vähemmistöjä (toistaiseksi) eikä se ole itsetarkoituksellisesti marginaalista. He ovat vain erilaisia.
Kirjoittaja kannattaa laeista "periaatteen tasolla" OK -jutuiksi seurata 8 sääntöä. (huonot on onneksi laitettu alkuun.) Katsoo omakohtaisessa elämässään toteuttamisen ja seuraamisen arvoiseksi 6. Kriittisesti katsoen noudattaa niistä 5:ttä. Voinet arvata mitä nämä ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti