John Wilkins on agnostikko, mielestäni vielä sitä "parasta mahdollista mallia". Hän on kuitenkin huomannut sen, minkä minäkin olen huomannut. Agnostikkoja määritellään erikoisesti. Wilkins kirjoittaa tilanteesta seuraavasti : "I noticed in the course of replying is that the definition of atheism has shifted recently, and what seems to be going on is that we have duelling definitions." Wilkins korostaa sitä, miten agnostikkoja liitetään nimen oman ateismiin. Jos olet a-teisti eli jotain muuta kuin kivenkova teisti, niin olet ateisti. Tämä on uusi tapa katsoa asiaa, koska epävarmat määrittyvät tämän jälkeen ateistisiksi. ~ Wilkins kuvaa miten juuri tämä tapa on historiallisesti ollut aika tavallista ; Ateismi on ollut perinteisesti nimen omaan jonkun tietyn Jumalan hylkäämistä. Esimerkiksi Humea kutsuttiin ateistiksi, ei siksi että hän oli Jumalienkieltäjä, vaan siksi että hän hylkäsi vallitsevan katolisen kirkon näkemyksen. "When Hume was called an atheist by his contemporaries, it was because he rejected the orthodox Christian God and religion; he was most likely a deist."
Tässä on toisena puolena se, että myös agnostikon määritelmä tuntuu elävän. Se, mitä ennen pidettiin suoranaisena jumalauskona, eli teismiä ja deismiä, on alettu kutsumaan agnostikoiksi. Moni yhdistää Jumalan uskontoihin. Ja sitten jatkaa Dan Brownin malliin katsomaan asiaa siten että Jumalauskon on sitä että uskoo "tarkasti määriteltyyn Jumalaan". ~ Olen jopa kuullut henkilöistä joiden mielestä Intelligent Design ei ole ollenkaan uskonollista vaan päin vastoin, kyseessä on herja. Koska Intelligent Design on hänestä nimen omaan agnostinen, koska siinä "otetaan Luojan olemassaolo vakavasti mutta ei kerrota että Hän olisi jokin tietty Jumala".
1: Tähän tuntuu liittyvän C.S. Lewisin agnostismin kritiikki, joka voidaan tiivistää siihen että agnostikkojen nähdään sanovan että "ei voida saada varmaa tietoa Jumalasta" ja että tämä lausunto on itsessään "varmaa tietoa Jumalasta". Tällä "vakiintunut agnostismi" kielletään irrationaalisena, sisäisesti ristiriitaisena. Näin "järkeväksi agnostismiksi" jäisi vain teismi. Tämä on kenties omituisin tapa vääntää määritelmäkikkailun avulla Jumalauskosta epävarmuutta Jumalasta. Valitettavasti tässä on vielä suurempikin ongelma ; On vain muistutettava Sokrateen "tiedän että en tiedä" -konseptista, joka on relevantti esimerkiksi matematiikassa laskennallisuuden puolella ; Esimerkiksi Alan Turingin pysähtymisongelma on tietoa tietämättömyydestä. Jokainen ohjelma joko pysähtyy tai rullaa eteenpäin. (Vrt. Jumala on olemassa tai ei ole olemassa). Mutta ei ole mitään universaalia tapaa selvittää tilannetta ennalta. Ratkaisu kysymykseen tiedetään usein vasta sitten kun ohjelma pysähtyy.
___1.1: Helpompi tapa ymmärtää miten agnostismi on mahdollista on esimerkiksi huomata että päätöksiä tehdään arvioimalla todennäköisyyksiä, mutta tosiasiassa vaihtoehtojen todennäköisyyksiä ei pistetä rinnakkain. Meillä on esimerkiksi kaksi vaihtoehtoa, joista vain toinen tunnetaan ja sitten vain arvataan että se toinen on todennäköisempi tai epätodennäköisempi. Ja tämän määrittelyn kautta saadaan vastaus, joka on tietysti yhä arvaus. Tämä on kikkana sama kuin arvaisi lopputuloksen in first hand. Argumentti vain naamioituu päätelmäksi koska siinä arvaus prosessoidaan, eikä tajuta että arvauksen voi valita mielivaltaisesti ja että eri valinnat tuottavat prosessissa eri tuloksen. Lopputulos johtuu arvauksesta, ei siitä että oltaisiin fiksuja ja rationaalisia. Prosessi on tälläisessä tapauksessa koristelua, ja sitä voidaan pitää suoraan manipulointina jossa mielivallasta naamioidaan päättelyä ottamalla muoto, mutta unohtamalla sisältö.
Agnostinen rintama on lipunut ateistien suuntaan. Ja agnostismi on alkanut saamaan sävyjä joita on perinteisesti liitetty mystiikan perinteeseen. Muutos ei ole suuri ; "Agnostikkomystikko" on teoriassa mahdollinen ; Koska transsendenttia pidetään usein eipropositionaalisena tietona, se ei voi antaa suoraa vastausta sellaisiin kysymyksiin jotka vastaavat "Kyllä" tai "Ei" sellaisiin kysymyksiin joiden mukana on sellainen kysymys kuin "Onko Jumala olemassa". Mutta Tosiasiasa enemmistö mystiikasta on kuitenkin pohjasävyltään hyvin Jumalauskoista, epävarmuus myönnetään ja sen relevanssi peitetään esimerkiksi viittaamalla uskon hypyn kaltaisiin konsepteihin.
Tämä on vakiintuneiden käsitteiden uudelleenmäärittelyä. Nykyään agnostismi onkin niin moninainen sanana, ja sitä käytetään niin erilaisissa merkityksissä kuin luulla voi. Leikinkin sillä miten "oikein"/"väärin" agnostisia sitä voidaan olla. Agnostismia nimittäin määritellään tavoilla jotka tekevät minusta agnostisen, eiagnostisen.... Siksi olennainen asia onkin muuttunut siitä että jos kutsuu itseään agnostikoksi, niin millä määritelmällä on sitä.
Syynä lienee uusateismi. Se on saanut mediajulkisuutta. Ja niin uskonnolliset piirit on fiksoitunut käsittelemään sitä. Tämä polarisoi keskustelukenttää ja tätä kautta agnostikkojen puheet niputtuvat helposti. Itse asiassa agnostikkona olemisen vaikeus tällä hetkellä johtuukin siitä, että agnostikoista tehdään "meidän puolella olevia" ja "meidän vihollisia" aina sen mukaan mikä ajaa kulloinkin parhaiten sen hetken (julistus/käännytys)intressiä. Olipa kyseessä sitten ateisti tai uskova.
Myös se, että teistinen sävy koetaan agnostismiksi on ymmärrettävissä sitä kautta että agnostismia pidetään tietyllä tavalla eleganttina ja harkitsevana. Näin harkitsevan mainetta voidaan käyttää tukemaan Intelligent Designin kaltaisten liikkeiden ideologiaa ; Agnostismiksi määrittäytymisen kautta saadaan rakennettua pelkällä nimellä mielikuvia harkinnasta ja eiuskonnollisuudesta. Itse toiminta sitten on täsmälleen yhtä uskonnollista kuin ennen määritelmien uudelleennimeämistä. Ja tietysti tämä uudelleennimeäminen tehdään ilman sitä, että tätä määritelmänvaihtoa erityisesti kerrotaan ja korostetaan että kyseessä ei ole se vakiintunut agnostikon määritelmä. (Kuten tavallista on, kun vakiintunutta sanaa käytetään poikkeuksellisella tavalla.) Intelligent Designissä kun uskotaan että maailman takana on äly. Perinteinen agnostismi on nimen omaan sitä että tämänlaiseen lausuntoon ei osata (tällä hetkellä) sanoa kyllää tai eitä..
Agnostikot ovat määritelmänvaihdon kautta päätyneet siihen että näkemyksen sijasta keskiöön nousee määritelmistä taistelu. Tämä on kätevää, jos tavoitteena on voittaa ateismi-uskonto -kulttuurisodassa. Agnostikoista saadaan ikään kuin saisi "harmaat nappulat" shakkilaudalle. Ei tietysti sellaiset joilla olisi oma pelaaja, vaan sellaiset, joille määritetään pelaaja mutta kuitenkin harmaita nappuloita siirtävät vuorotellen sekä mustan että valkoisen puolen pelaajat, mielensä mukaan.
Kirjoittajasta "duelling" likimain mistä tahansa on siistiä. Tässä on teille kuitenkin se poikkeus.. Tämänlainen "duelling" pilaa kaiken asiallisen kaksintaistelun maineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti