Tempun tekemisestä

Kun katsotaan ihmisten suhdetta taikuuteen, ihmiskunta on jaettavissa kolmeen osaan.
1: Ihmisiä jotka uskovat että kyseessä on tavallinen taikatemppu, kunnes toisin osoitetaan.
2: Ihmisiä jotka uskovat että kysessä on ihme, kunnes se osoitetaan tavalliseksi taikatempuksi.
3: Ihmisiä, jotka uskovat että kyseessä on ihme vaikka taikuri kertoisi tekevänsä vain taikatemppuja.

Tai näin iloisen profiilin ihmisistä kertoo taikuri Pete Booth. Hän kuitenkin myös nostaa esiin muutamia seikkoja taikatemppuja tekevistä huijareista, mitä ei yleensä kerrota ; Tavallisesti taikurit osaavat isohkon määrän temppuja, joita he tekevät melko nopeasti, ja joista he yrittävät tehdä näyttäviä. Sen sijaan ne, joiden mielestä taikatempuilla on oikein huijata ihmisiä, käyttävät aivan erilaista lähestymistapaa:
1: Temppu ei saa olla näyttävä, koska ihmiset uskovat silloin että se on vain temppu. Jos lennättelet paperinpalaa ilmassa hienosti, ihmiset arvaavat että takana on jokin jippo, kuten näkymättömät langat. Mutta jos samaa jippoa, kuten sitä lankaa, käyttää siten että tuijottaa kaksi minuuttia sitä paperia ja lopulta se pompahtaa puoli senttiä. Se näyttää todellisemmalta ja uskottavammalta.
2: Ei saa käyttää monenlaisia temppuja, vaan pitää tehdä leimallisesti jotain hyvin tiettyä asiaa. Tämä tekee ominaisuudesta uskottavamman. Taikuri ei kuulemma toista temppua, mutta jos haluaa uskotella että sinulla on mystisiä kykyjä, toistaminen on tärkeä tehokeino joka jostain syystä saa ihmiset uskomaan että kyseessä on todellakin aito taikuus eikä pelkkä sorminäppäryys.
3: Yhteen temppuun täytyy olla monta tekemistapaa. Syynä on se, että joku tulee epäileväksi. Kun yhden tavan eliminoi, syntyy ällistys. Jos joku uskoo että paperinpala liikkuu siimalla, voi tehdä siiman eliminoivan keinon, joka perustuu vaikkapa puhaltamiseen. Kun on monia keinoja tehdä se, voi selvitä mistä tahansa tilanteesta. Ja kannattajasi näkevät että "olet jo eliminoinut sen siiman", joten voit niissä tempuissa joissa puhallus on eliminoitu, voit käyttää sitten sitä. Tämä asettaa tietysti haasteita myös kriitikolle, koska hän joutuu eliminoimaan kaikki mahdolliset tavat tehdä kyseinen temppu. Ja tehdä tämä samanaikaisesti.
4: Kun temppuun sidotaan ihmisten toiminta, he uskovat temppuun vahvemmin. Kun esimerkiksi ihmiset sitoutetaan temppuun ja pyydetään heitä visualisoimaan asia omassa mielessään, he kokevat että he ovat olleet mukana tekemässä jotain. Syntyy helposti ajatus oman toiminnan läsnäolosta ja siitä mitä sen jälkeen tapahtui. Jolloin syntyy syy-seurausajattelua paikkaan jossa syy-seuraussuhdetta ei ole. Voit käyttää siimojasi hyvillä mielin.

Ylläoleva antaa mielenkiintoisia kulmia asioihin. Mutta sitä ei ole tehnyt mikään tiedemies. "Hän ei tunne kvanttifysiikkaa, joten mitäpä hän voisi ymmärtää kummituksista" voisi kysyä moni kummitusten metsästäjä jotka ovat sitä mieltä että kummitusten toiminta on ymmärrettävissä kvanttifysiikalla. Ja että mikä tahansa taikuus on rationaalista kunhan vain käyttää kvanttimystikkojen tapaa mainita sana "kvantti" ties missä yhteydessä. Sillä sanaahan käyttävät myös aidot tiedemiehet.

Hyvin usein skeptikot tuntuvatkin olevan ammattitaikureita. Ajatus on ehkä hämmästyttävä. Syynä on se, että tarvitaan kvanttifysiikan osaamista jotta voidaan selittää että kummituksia ei ole tieteellisesti sidottu kvanttifysiikkaan. Taikurit sen sijaan ovat enemmänkin käsityöläisiä ilman teoreettista osaamista.

Ajatus voi tuntua kenties kummalliselta. Sillä avainkysymys ja teema joka tämänlaisissa tilanteissa aina nostetaan esiin on tieteellisyys. Tämän voisi ajatella johtavan siihen että tiedemiehet ja tieteenfilosofit olisivat olennaisimpia henkilöitä vahtimaan aihetta.

Kuitenkin tässä on hyvä huomata se, että tieteentekijöillä on taito käsitellä tutkimusaineistoja. Tieteenfilosofi taas katsoo helposti "mitä tapahtuu" ja mitä sen pohjalta voidaan sitten järkevästi päätellä eri metodejen pohjalta. Kuitenkin kun taikatempuilla ohjataan ihmisiä harhaan, kysymys on monisäikeisestä taitoryppäästä. Kyseessä on ammattitaito, jossa on elementtejä psykologiasta sorminäppäryyteen. Tiedemiehillä ei ole kokemustaustaa pseudotieteen kyhäämisestä. Ja jos tieteenfilosofi saa nimen omaan väärää tietoa siitä "mitä tapahtuu" vääristyvät ajatukset helposti. Tieteenfilosofi voi eliminoida taikuusvaihtoehdon määrittelemällä sen epätodennäköiseksi - tai määrittelemällä sen "ainutlaatuiseksi tapahtumaksi". Nämä ovat alkuoletuspohjaisia, ja eri tulkinnat johtuvat juuri siitä että häneltä puuttuu se olennainen tieto siitä mitä tässä tosiaan tehdään.

Taikureilla on sen sijaan käsitys olennaisesta. Siitä mitä huijaamalla voidaan tehdä, ja minkälaisia temppuja tähän pääsemiseksi saavutetaan. Tämä tuntemus on olennaisesti sama asia kuin mikä on vaikkapa hiukkaskiihdytintä käyttävien fyysikkojen kohdalla. Fysiikan teorioiden rakentaminen perustuu hiukkaskiihdyttimen toiminnan ymmärtämiselle. Ilman tätä tietoa tulosten tulkinta on vaikeaa ellei mahdotonta. Siksi työvälineiden toimintaperiaatteita ja käyttöä ihan oikeasti opetellaan yliopistossa. Sillä se on tulosten tulkinnan kannalta yksi tärkeimmistä elementeistä. Siksi jos taikurit eivät keksi ratkaisua, tai tee mielenkiintoisia huomioita siitä miten suorite on toistetttavissa, siinä täytyy olla takana jotain melkoisen hyvää.

Se on vähintään niin hyvä huijaus että siihen on jo lupa uskoa. ~ Et ainakaan mene helposti lankaan. Ja jos menet lankaan harvoin, mutta joskus, ja paljastuu että olet mennyt lankaan. Niin voit lohduttautua pettymyksessäsi ainakin sillä että olet tässä tunnustautunut avomieliseksi. Et kiellä mahdollisuutta suoralta kädeltä - ja sinulla on näyttää case study joka osoittaa että näin todellakin on. Voit jopa kertoa että erehdyksesi tuossa kertoo että olet kenties jopa liian avomielinen.