Parhaat erikoistehosteet

Lueskelin julkisessa transportaatiovälineessä kaverilta lainaamaani kirjaa. Kirjan lukeminen herätti erään kanssamatkustajan huomion. Häntä ei kiinnostanut oliko kirja hyvä. Sen sijaan hän oli kiinnostunut lukemismotiiveistani. Mitä useamman lauseen hän mainitsi, sitä enemmän oli selvää siitä että hän oli huolissaan siitä, että kädessäni oli jotain hyvin arkaluontoista, joka oli vaarallista hieman samaan tapaan kuin ydinohjuksen nappula.

En lueskellut homolonkerosilvontapornoa jota kuvaa lause "kyllä nainen voi olla seksikäs, kunhan vain on alaikäinen, eläin tai kuollut". (Mikä on tietysti poikkeuksellista, koska juuri tämänlaistahan minä aina luen julkisissa!) Kädessäni ei myöskään komeillut mikään pommimiesopas tai "kasvata itse ganjasi" -ohjekirjat. Kirja oli alla olevaKoska kirjassa ja lukemisessa näytti kiinnostavan ainoastaan motiivini, päädyin kertomaan syyn. Hyvät erikoistehosteet. Myönsin että kirjan juonenkehittely on kieltämättä yksinkertainen, mutta että työviikon jälkeen on mukavaa rentoutua kevyemmän viihteellisen kirjallisuuden parissa. Sellaisen jossa on räjähdyksiä ja jonka pakollinen seksikohtaus on riittävän hyvin kirjoitettu.

Olen käyttänyt tämäntapaisia selityksiä ennenkin. Niiden ideana on se, että irrelevantteihin kysymyksiin annetaan irrelevantit vastaukset. Jos kysyjä moittii vastauksen vääryydestä, niin muistutan heitä kysymyksen vääryydestä. On johdonmukaista antaa vääriin kysymyksiin väärät vastaukset. Vastaukseni on kirja -arvosteluille tyypillinen - ei vain tämänlaisille loogisia kiemuroita käsittelevän lajityypin kohdalla.

Kyseinen reagointitapa on "huolestunut (uskovainen) kansalainen" -asennetta. On hyvin yleistä että uskonnollisissa piireissä sitä ei pidetä epäsopivana, vaan sitä jopa odotetaan ja vaaditaan. Se on sitä että ottaa pelastuksen tosissaan aina ja kaikkialla. Kaikkien muidenkin toimet punnitaan tällä puntarilla ja kerrotaan siitä heille. Tämä on eräänlaista ystävällisyyttä. Hyvin kieroutunutta ja sairasta ystävällisyyttä, mutta ystävällisyyttä silti. Siksi reagointitapanikaa ei ole ainutlaatuinen, olen käyttänyt samaa punchia ennenkin. (Se on vähän kuin vitsi, jota toistan. Mutta aina aina eri ihmisille, jolloin kaikki luulevat että olen luovasti hauska supliikkimies.) ~ Kuitenkin tästä tuli nimen omaan eiainutlaatuisuuden kautta sellainen olo että asiaan kannattaisi keksiä toinenkin vitsi. Koska pelkkä kirjan lukeminen julkisissa voi järkyttää huolestuneita ihmisiä ja provosoida heidät uteluihin, jonka minä taas koen nokkavana uteluna joka ärsyttää, olisi hyvä keksiä jokin keino joka pysäyttää koko tapahtumaketjun ennen tätä ensimmäistä lausetta.

Ja koska olen viime päivät saastuttanut aivojani "Crackedissa", tuli mieleeni siellä oleva "Book Diguises". Siellähän on juttu jonka ideana on se, että moni aikuinen haluaa lukea "Harry Pottereita", mutta ei kehtaa. Kun kirjan kannet vaihtaa, näyttää kuin lukisi jotain aivan muuta. Sivustossa vaihtoehtdot ovat tietysti "poliittisesti epäkorrekteja", ja joissa kuitenkin jotenkin vihjataan Harry Potteriin. Kirjoista löytyy otsikoita kuten "Deadly Hello" (Viittaa tietysti englanninkieliseen nimeen "deadly hallows"). Ja takakansissa on varsin makaabereja yksityiskohtia, sellaisia kuten "Ari Posnerin" "kirjasta" "Hallowed be thy Death features more castration, disemboveling and morally reprehensible sadistic violence than you could shake a dead baby at, but it nazis, so it's OK."

Tämänlainen materiaali voisi olla sitä aidosti haitallista ja kyseenalaista (Mikäli sisältö vastaisi kansia, tietysti). Mutta eipähän tulisi tyyppi kyselemään että millä ihmeen motiivilla oikeuttaa itselleen lukemisen moraalin, tai mitkä ihmeen vaikuttimet voivat ylipäätään ajaa ihmisen tälläisen materiaalin perään.

Oikeasti näissä kysymyksissä ihmetyttää kuitenkin nimen omaan se asenne, jossa pitäisi keskittyä vain yhden näkökulman kirjoihin. "Crackedissa" tähän ihmetykseen löytyy hauska rinnastus ; Joss Whedonin fanikulttuuri on jostain syystä hyvin samalla tavalla ärsyttävää. "I wouldn't trust a food critic if all he ever grubbed on were hot dogs, and I don't trust Whedonites when their experience with moving pictures begins and ends with Mutant Enemy productions. Once More With Feeling shouldn't be a goddamn Rocky Horror Picture Show. Fuck, it's not even a good musical. But then, you'd have to have watched another musical to know that." Se voisi olla aidompi ja parempi syy lukemismotiiviin. (Enhän ole ateisti itsekään!) Mutta tämänlaiset väärien kysymysten esittäjät eivät ansaitse oikeaa vastausta. Ja jos kysymys täytyy kysyä, ei kysyjän samastumiskyky ja asennemaailma todennäköisesti salli vastauksen ymmärtämispuoltakaan, joten vastaaminen on tässä kohden turhaa.