Uskonnottomuutta vastaan hyökätään usein kahdella tavalla:
1: Uskonnottomuuden nähdään olevan vastuunpelkoa. Uskonnollisuus taas on vakavaa ja raskasta, koska asiat otetaan tosissaan. Hedonistinen uskonnoton haluaa vain pitää pikkukivaa ja siksi he näpertelevät pinnallisen maailman kanssa, he ovat onnellisia synnissään koska eivät halua välittää seurauksista kun niistä on liikaa vaivaa eikä se ole aina hauskaa kun ei saa tehdäkään sillä lailla kun itseä tekee mieli.
2: Uskonnottomuus nähdään onnettomana elämänä. Uskonnoton mahdollisesti jopa kokee Jumalannälkää mutta ei saa tätä tyydytettyä. Näin uskonnottoman elämä on raskasta, ikävää ja murheellista.
Strategiat ovat - kuten uskonnottomien vastustaminen noin keskimäärin näyttää olevan - keskenään ristiriitaisia. Kuitenkin tästä voidaan jatkaa hieman vakavammin kevyen ja raskaan elämään teemoja. Voidaankin sanoa että vastaava jännite löytyy muualtakin.
Kundera esitti että modernismi on "sietämättömän kevyttä". Raskaus ja merkityksellisyys liittyvät hänellä yhteen siten että esimoderni maailma on raskas, koska siellä ihminen kahlitaan ulkopuolisiin velvollisuuksiin. Jumalallinen käsky komentaa tietyn roolin. Kuitenkin tämä rooli on samalla oman arvon lähtökohta. Modernismissa ihminen ei tietysti voi saada itseään suurempaa merkitystä. Modernismissa kun ihminen itse on muuttunut "kaiken mitaksi".
1: Tämä ei tarkoita toki sitä ettämoderni ihminen halveksisi elämää ja ihmisyyttä vähempiarvoisena. Kysymys on prioriteettien vaihtumisesta. Asia on kenties helpompi tajuta toiseen suuntaan. Perinteisessä maailmassa Jumala oli "prioriteetti ykkönen", siksi Jumala voi korottaa ihmisen normaaliarvostaan hieman ylemmäksi. Mutta ihminen ei voinut korottaa Jumalaa. Modernissa maailmassa yksilö, arvostaessaan Jumalaa, nostaa hänet individualistisessa arvoportaikossa ylemmäksi, mutta Jumala ei voi korottaa ihmistä. Moni näkee että esimoderni maailma ei suinkaan halveksi Jumalaa, ja tätä kautta on selvää että moderni maailma ei halveksi elämää.
Aivan päinvastaista linjaa edustaa Sartre. Sartren mukaan hän tarjoaa perinteisen uskonnollisen arvomaailman sijaan sankarillisuutta vaativaa mutta erittäin merkityksellistä elämäntapaa. Itse asiassa Sartren tekstejä lukiessa hänestä tuntuu paistavan jonkinlainen suoranaisen ylpeyden mittasuhteet saanut reagointi. Hän piti eksistentialismiin kasvamista kovana tienä, jonka hän oli käynyt loppuun asti. (Tällä hän rakensi eräänlaista sankarigloriaa itse itselleen.)
1: Hän korostikin usein sitä, miten esimodernista maailmasta irtautuminen on raskasta. Eräs hänen kirjansa henkilö peräti oksentaa oman irrallisuuden tajuamisen hetkenä. Ilman tätä oivaltamista ei ole kasvua, joten eksistentialismiin kasvaminen vaatii älyllisesti ja emotionaalisesti vaativan oivalluksen.
2: Oivallukseen ei kuitenkaan jääty, tästä arvotyhjiöstä (~nihilismistä) nousuksi Sartre ehdottaa omaa individualistista arvomaailmaa, joka on itse asiassa aivan yhtä tiukka kuin jos Jumala olisi sen komentanut. Omien arvojen pettäminen oli itsepetosta, jossa siis petetään "number unoa". Sartren autenttisessa elämässä ihminen tekee kaikki valinnat ja hänellä on niistä kaikki vastuu. Vapaus on kenties haluttavaa mutta hänellä nimen omaan mukana pakosti tuleva vastuu on raskasta - ja täynnä merkitystä.
+: Mauvaise foi itse asiassa tiivistää kaikki Sarten mielestä "vajaat elämäntavat", tavat elää puutteellista tai huonoa elämää. Mauvaise foi on ymmärrettävissä epäautenttisuutena. Näin toimiessa ihminen pakosti antaa oman itsensä jonkun toisen ohjattavaksi. Tässä hän delegoi vapauden ja vastuun, joten näitä elämäntapoja kuvastaa vastuuttomuus. Sartren kautta ajatellen voidaan sanoa että ne "ovat keveitä mutta huonoa elämää". Näin esimerkiksi uskonnon normistoon itsensä pakottava ei ole autenttinen. Samoin toimii itsensäpettäjä. Myös arvotyhjiössä elävä on ongelmissa koska Sartren mukaan "valitsematta jättäminenkin on valinta" ; Siinä sitä sitten vain delegoi vapautensa ja vastuunsa sattumalle tai muille ulkoisille randomgeneraattoreille.
Toisin sanoen elämää ylipäätään tupataan kutsua sekä raskaaksi että keveäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti