Ihminen on ruumiillinen ja tietoinen olento. Tähän yksi näppärä tapa on ajatella Descartesin tapaan, että ruumis ja järki ovat erillisiä asioita. Ruumis on materiaalinen kulkupeli ja säiliö järjelle. Mukana on myös valtarakenne ; Järki ohjaa ja hallitsee ruumista. Näin rakentuu dualistinen ihmiskuva.
Tämä on sinällään mielenkiintoinen ajatus, koska tässä järkevyys itsessään ei ole ruumiillinen olento. Voitaisiin siis ajatella että Descartesilaisittain järki on tasa-arvoinen. Miehen ja naisen ruumis on erotettavissa järjestä. Ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin, on erilaiset ruumiit mutta samanlainen mieli tai sielu.
Kuitenkin käytännössä mieli-ruumisjaottelu on pidetty ja sitten ruumiillisuus on liitetty rahvaaseen ja naisiin. Toisin sanoen järki ja ruumis pidetään erillään ja toiset ihmiset nähdään järki -ihmisinä ja toiset ruumis -ihmisinä. Tätä kautta on rakentunut jollakin tavalla elitistinen järjestelmä, jossa toiset ovat ylempänä koska he ovat enemmän järkeä, jonka päärooli - ellei peräti luonnonjärjestys - taas on hallita materiaalista ruumista. Näin mukaan on saatu valtapelikin.
Samalla objektiivisuutta on alettu kuvaamaan irrallisuutena ja tunteettomuutena, joska tunteet on nähty ruumiillisina - tämä on sinällään mielenkiintoista. Sillä usein ihmiset jotka kannattavat sielukonseptia kertovat että järki ei tunnu aineelliselta koska ajatuksilla ei esimerkiksi ole massaa. No, ei ole tunteillakaan jos niikseen pitää. On ihmeellistä miten tunteet on "intuitiivisesti helppo" liittää ruumiillisuuteen kun taas järki on "intuitiivisesti vaikea" liittää siihen.
Dualistista dikotomiaa ja siihen liittyviä valtarakenteita on yritetty rikkoa monella tavalla. Feministeistä on tässä kohden mainittava Helen Reuter. Hänen mukaansa järki on miehistettyä, ja tämän vuoksi maskuliininen on ylennetty. Reuter moittiikin Descartesia siitä että hän lähestyy ruumista vain ominaisuuksiltaan määrällisenä, ei laadullisena. Reutersin linjaa ajavat feministit ovatkin esittäneet että Descartes oli narsistinen ja paranoidi. Ihaillessaan matemaattista totaalisen abstraktia järkevyyttään ja epäillessään vainoharhaisuuden asteelle ruumiillista havaintomaailmaansa. - Ongelmaan Reuters saa vastapainon fenomenologian kautta ; Siinähän asiat tiivistyvät peruskokemuksiin. Tämän kautta abstrakti ajattelu nousee vastustettavaksi. Ja tämän lähestymistavan seurauksena tiedosta tulee subjektiivista ja vapaasti valittavaa.
Kirjoittajasta oli mukavaa kirjoittaa tätä juttua, koska hänellä on - voimakkaitakin - antipatioita sekä kartesiolaista dualismia että fenomenologiaa kohtaan. Kirjoittajaa ihmetyttää tässä aiheessa kuitenkin eniten eurooppalainen kummallisuus ; Mies nähdään eiruumiillisena olentona ja nainen lihallisena olentona. Kuitenkin mieskuvaan kuuluu "aggressiivisempi seksuaalisuus" ; Naisen siveyttä on korostettu sitä kautta että miehet eivät hallitsisi himojaan. Ja muutenkin miesten lihaksikkuus ja toiminnallisuus ovat olleet tärkeitä. Onkin erikoista että näistä stereotypioista ei ole rakennettu sitä että järkeä ei ole liitetty naisiin ja lihallisuutta miehiin! Tässä on valtava ideologinen jännite..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti