Psykoanalyyttisen työvälineistön ja symbolien käyttäminen tuntuu monesti hyvin keinotekoiselta. Monestihan elokuvien, satujen ja kirjallisuuden kohteet ikään kuin nostetaan väkisin tämän symboliikan pariin. Tämä onnistuu yleensä siten, että esimerkiksi analogian kautta saadaan etsittyä yhtäläisyyksiä likimain mille tahansa.
Kuitenkin joskus on selvää että freudilaisia symboleja on käytetty tarkoitushakuisesti. Eli niitä on lisätty aivan tietoisesti mukaan kuvioihin. Tällöin kyseisen tarinan tulkinta on tietysti järkevää käydä näiden termien kautta. Uskaltaisin sanoa että tässä on muutama ehto (a) Freudilaisten symbolien alleviivaavuus, eli se että ne ovat "klassisia" ja kliseisiä symboleja. (b) Myös niiden määrä on varsin runsas ja keskittyy olennaisiin kohtiin. (c) Symbolejen vakiintuneet tulkinnat ovat koherentisti mukana. Eli niiden käyttö noudattaa selvää logiikkaa. (d) Eri symbolien määrä ei ole aivan tajuton. Eli vaikka symboleja on runsaasti, niiden aihepiiri on rajattu tiettyyn joukkoon.
Tälläisestä elokuvasta esimerkiksi käynee "Salamavaras" . Se on nuorille tarkoitettu fantasiaelokuva. Voidaankin sanoa että kyseinen elokuva käy symbolitasolla miehen aikuistumisen käyttäen freudilaista symboliikkaa. Tämä elokuva on ymmärrettävä likimain käyttämällä kahta tunnistuspiirrettä:
1: Oidipaalinen myytti jossa mies tappaa isänsä ja nai äitinsä.
2: Fallossymbolit kuvastavat etenkin miehistä sukupuolisuutta.
Elokuvan alussa päähenkilö on tavallinen poika. Hän asuu ihanan äitinsä ja kammottavan isänsä kanssa talossa. Käy koulua ja kärsii ADHD:stä. Pian hän saa tietää että hänessä on jotain suurempaa ja ihmeellisempää.
Pian hän kohtaa hirvittävän naishirviön, harpyijan, joka haluaa päähenkilöltä salaman, tehokkaan erikoiskyvyn joka on varastettu itse pääjumala Zeukselta. Päähenkilö kiistää omistavansa kyseistä salamaa. Seuraa pelottava taistelu. Hänet pelastetaan tilanteesta. Päähenkilö saa lahjaksi kynän. Se on pieni, ja päähenkilö ihmettelee että mitä hyötyä tästä on. Tämä kuvaa varmsti ensimmäisiä kenties pelottaviakin kohtaamisia seksuaalisuuden maailmasta ; Onkin ehkä kuvaavaa että harpyija on hänen naisopettajansa. Voidaankin sanoa että kohtaamisen kautta hän tuli tietoiseksi peniksestään. Poikuus korostuu ja ei enää olla aseksuaalisesti vain lapsia.
Samalla paljastuu että hänen ystävänsä on hänen suojelijansa. Ja että tämä on satyyri, vartijaksi on siis annettu olento jonka seksuaalisuutta peräti korostetaan.
Tästä seuraakin se, että päähenkilö lähtee suojelijansa kanssa pakoon. Pakomatka alkaa sillä että ottoisää lyödään turpaan ja äiti napataan mukaan pakomatkalle. Isäpuoli jätetään jälkeen. Tässä tapahtuu symbolitasolla pienimuotoinen isän murhaaminen ja äidin naiminen. Matkalla heidän kimppuunsa hyökkää minotaurus. Tämä kaappaa päähenkilön äidin ja äiti katoaakin kuin taikaiskusta. Tässä vaiheessa päähenkilöä käsketään naksuttamaan kynää. Kun kynän päätä painetaan siitä kasvaakin iso miekka. Minotauros päihitetään kuitenkin lopulta siten että minotauroksen oma sarvi lyödään sen rintaan.
Tämä kohta on tietysti se, että tullaan tietoiseksi erektiosta. Minotauros symbolisoi tässä sisäistä tunnemyllerrystä. Minotauroksen äidin kadottaminen on symbolitasolla sublomoiminen, joka kertoo siitä että pojat freudilaisittain kohdistavat halut itse asiassa äitiinsä. Kynän klikkaaminen on tietysti selvä masturboinnin symboli. Samoin kuin minotauroksen omalla sarvella lävistäminen on masturbatorinen symboli. Omaa seksuaalisuutta voidaan siis hallita tämänlaisella keinolla. Onkin kuvaavaa että tämä nousee esiin nimenomaan ensimmäisenä.
Seuraavassa vaiheessa tutustutaan athenen, sotastrategian ja viisauden jumalattaren jälkeläiseen. Paljastuu että äiti on turvassa haadeksessa. Samalla korostuu se, miten päähenkilön täytyy tuoda Zeun salama takaisin.
Tästä alkaa pidempivaiheinen seikkailu, jossa haetaan mystisiä helmiä. Ja muun muassa kohdataan naishirviö medusa, jonka katse kivettää. Las Vegasissa syödään kukkaa, ja tämä on niin ihanaa että he unohtuvat sinne moneksi päiväksi. Tämä on symboliikaltaan varsin alleviivaava, koska naisen sukupuolielintä kuvataan tavallisesti kukaksi. Tämä tapahtuu luontevasti siten että voidaan kuvata että päähenkilö etenee masturbointitasolta kokeilutasolle, oraaliseen seksiin. Tämänlaisia piirteitä pidetäänkin freudilaisuudessa väliaikaisena, joten on selvää että kukasta siirrytään eteenpäin. (Fallisella autolla joka syöksyy kenties immenkalvoa kuvaavan lasiseinän läpi tunneliin jonka symboliikka lienee tässä vaiheessa jo varsin selvä.)
Helvetissä huomataan että salama on ollut koko ajan päähenkilön kilvessä. Salama onkin tehokas, koska se on samanaikaisesti fallinen miekka. Ja sillä voidaan myös ampua. Tämänlainen voima on tietysti jotain, jota jokainen jumala haluaa. (Ja Zeun vihakin muuttuu erektiohäiriön symboliksi. Samalla nuoremman polven haltuun annetaan aikuisten kyvyt.)
Kun satyyri-puolustaja uhraa itsensä, jääden suorittamaan seksuaalisia toimenpiteitä jopa juonen mukaan, libido kohtaa thanatoksen. Tästä sankariteosta puolustaja saakin lopuksi sarvet päähänsä - puute josta hän on valittanut elokuvan alussa. Näin olennainen äiti saadaan mukaan.
Salaman oikea varastaja kohdataan kun salamaa yritetään palauttaa Olympokselle. Ei ole yllättävää, että sankari kohottaa voimansa, ottaa vedet ja virtaukset haltuunsa. Syntyy valtava purkaus jolla vastustajaa huuhdotaan. Lopuksi vedestä muodostuu valtava atrain joka heitetään vastustajaa päin. (Ja sitten sinne olympokselle päästään tietysti lausumalla taikasanat joka avaa maahan valtavan pyöreän onkalon.)
Kun elokuvan juoni on loppu, pitää isänmurha tietysti saattaa loppuun. Päähenkilö tekee tämän monella tavalla (a) antamalla salaman Zeukselle eikä isälleen, (b) keskustelemalla isänsä kanssa ja jäämällä jälkeen. Lopputekstien jälkeen ottoisän jääkaapista löytyy medusan kivettävä pää ja ottoisä kuolee niille sijoilleen. Tätä loppukohtausta ei voisi ymmärtää lainkaan, jos ei olisi ensin nähnyt koko elokuvan symboliikkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti