Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Norjassa sensuroitiin tietokonepelejä. Tietokonepelejä on helppo syyttää. Ja yhteyskin löytyy likimain aina, koska sensuroidut tietokonepelit ovat ajan suosituimpia pelejä ; Jos kaikki pesevät hampaat, ei hammasharjan löytäminen likimain kaikilta murhaajilta kuitenkaan merkitse mitään. Jos "korrelaatio ei tarkoita kausaatiota" on klisee, on populaarius ei ole sama kuin kausaatio epäklisee koska se on vielä monta tasoa epävarmempi logiikan hyppäys.

Minusta oli mukavaa käydä kuuntelemassa "Ropecon 2011" kunniavieraiden omiin pelikokemuksiin liittyvää katsausta roolipelaamisen historiasta. On selvää, että roolipeleihin liittyvä joukkohysteria mainittiin. Roolipelaaminen kun liitettiin aikanaan itsemurhiin ja saatananpalvontaan. Pelaajien todellisuudentajun kerrottiin vääristyvän.

Oli hauskaa kuulla, miten 9 vuotiaan roolipelaajan äiti oli näyttänyt varoittelevan dokumentin. Se oli näyttänyt todella typerältä jopa lapsen silmiin. Muutenkin ilmiö näytti näin jälkikäteen huvittavalta;

Juttelussa ihmeteltiin varoittelijoiden fiksoitumista nimen omaan "D&D" -pelin kritisointiin. Muita pelejä ei ikäänkuin edes huomattu. D&D kun on luonteeltaan melko kevythenkinen luolastorymyämispohja. Sellainen josta on vaikeaa nähdä mitään kovin synkkää. Sen sijaan 1981 ilmestynyt "Call of Chuthulhu" -pelisarja sen sijaan jäi huomaamatta. Kyseinen pelisarja toi eteen uudenlaisen asetelman ; Ennen pelaajat olivat sankareita. Call of Chuthulhussa taas oli kauhuelementti, jossa ytimessä on se, että pelaajilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia. Kysymys on häviämispelistä, jossa pelaajan mielenterveys romahtaa pitkin matkaa pelin kauhuelementtien vuoksi. Kauheat saatanalliset voimat ja kauhuelementit jäivät huomaamatta. Kevyttä peliä kritisoitiin ja hyvinkin raskaita teemoja sisälläänpitänyt systeemi pääsi ikään kuin kokonaan kritiikkimyllyn ohi - vaikka sekin oli varsin suosittu pelisysteemi!

Pääsyy taisi olla se, että kriitikot eivät tunteneet kritiikkinsä kohdetta. D&D oli näkyvä ja koko piirin symboli. Siis hieman kuten "Harry Potter" nykymaailmassa vertautuu kaikkeen fantasiagenreen ja fundamentalistien varoittelupiirit (samainen ryhmittymä joka kohkasi roolipeleistä) keskittyvät suorastaan ihmetyttävällä innolla vain siihen.

Lisäksi vieraat kertoivat että varoittelu oli todennäköisesti hyvää mainontaa. Kohkaamisen jälkeen ihmiset kuulivat pelin olemassaolosta, moni halusi ottaa selvää. Ja lisäksi kielletyn leima kiehtoo etenkin nuoria.

Jotenkin odotan ja toivon tiettyjen pelien myynnin lisääntymistä!