"Tehtäköön heti aluksi selväksi se, että me, tämän kirjan tekijät, sanoudumme irti tämän kirjan esittämistä mielipiteistä. Tässä kirjassa esitetyt mielipiteet ovat tämän kirjan omia mielipiteitä, eikä meillä tai meidän mielipiteillämme ole mitään tekemistä niiden kanssa."(Alivaltiosihteerit, "Virallisten vuorten gorillat")
Olen tavannut kirjoittaa blogaamisesta pyöreiden satanumeroiden kohdalla. Tämä on 2300. teksti. (Tai itse asiassa se on 2301. julkaistu teksti. Ihan aina en onnistunut pysyä kärryillä.) Kun ottaa huomioon blogin aihealueiden laajuuden, ei varmasti ihmetytä että juttuja kasautuu ja kertyy.
Suuri määrä tuo mukanaan kuitenkin suuria riskejä. Ne ovat erityisen oleellisia silloin, kun aiheena on filosofian tapainen aihepiiri. Siinä kun useilla on suosikkinäkemys tai muutama, joiden kautta asioita sitten esittelee. Tämä on tietysti oman maailmankuvan koherentisoinnin kannalta hyvä prosessointikeino, mutta silloin olisi rehellistä kaventaa aihe filosofiasta johonkin tietympään suuntaan. Kuitenkaan filosofia itsessään ei ole näin yksinkertaista, eikä filosofiabloginkaan siksi välttämättä pitäisi.
Ilman omaan suosikkiin lukkiutumistakin suurena riskinä on se, että tekee samaa tekstiä useaan kertaan. Toki tätä riskiä voidaan olennaisesti peittoo ottamalla monenlaisia aiheita. Silloin vähintään kirjoittaa muutamaa juttua useaan kertaan, eikä vain yhtä. ~ Riskinä on se, että blogi latistuu tusinatuotteita suoltavaksi masiinaksi. Tässä tarvitaan irtiottamisia omasta itsestä ja omien luutumien uudistamista.
Yhtenä tärkeimmistä pyrkimyksistäni onkin ollut aina silloin tällöin kirjoittaa artikkeleja, joiden kanssa en ole yhtään samaa mieltä. ; Joku voisi pitää tämänlaista ongelmallisena esimerkiksi seuraavista syistä
1: Se on epäautenttisuutena joka voidaan nähdä jopa valehteluna.
2: Perustelun ja mielipiteen kannattamisen kohdalla on dilemma, jossa jos mielipide on perusteltu, niin miksi ei ottaa sitä tosiasioiden vuoksi mielipiteekseen. Ja jos ei vakuutu jostain perusteluista, niin miksi sitten esittää sitä vakuuttavana vaihtoehtona. Taustalla syntyy ajatus siitä että tunteet, eikä logiikka, vetää mielipiteet puoleensa. Ja tämä olisi jonkinlainen tunnustus filosofiassa epäonnistumisesta.
3: Itsestään irtautuminen on itse asiassa mahdotonta - ja joistain asioista sitä ei kirjoita positiivisesti oikein millään. Sitä kuitenkin kirjoittaa hyväksyvästi vain "neutraaleissa jutuissa", joissa näkee että vastakkain on kaksi yhtä loogista vaihtoehtoa, jossa omat lähtökohdat vain sattuvat rajaamaan vaihtoehdoista itselle sopivaksi vain toisen. (Joka itse asiassa on ratkaisu kohdan 2 haasteeseen, mutta tuottaa ongelman varsinaisessa tavoitteessa ravistella itseään irti luutumistaan.)
Näissä näkemyksissä on perää, mutta mikään ei estä yrittämästä. Uskallan jatkossakin sanoutua irti osasta kirjoituksistani. Ja koska kieltäydyn kertomasta suoraan mitkä jutut ovat sellaisia että olen niiden ratkaisuista erimielinen, päätyvät ihmiset toivon mukaan arvuuttelemaan asiaa. Joko minun - tai mielellään vielä omalla kohdaltaan. Derrida on sanonut että kirjailija on kuollut, ja lukija joutuu tekemään omat tulkintansa. Sanoisin niin itsekin, jos en olisi niin vastentahtoinen postmodernismia kohtaan. Ja niinpä sanonkin aivan saman!
Tämä blogiartikkeli on tusinatuote koska se kirjoitettiin 11 kertaa uusiksi. Sinä voit kunnioittaa sen tusinatuoteluonnetta lukemalla sen 12 kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti