"If I am what I have, and if I lose what I have, who then am I?"(Erich Fromm)
Usein "materialistista elämäntapaa" kritisoidaan "hengellisyyden puutteesta". Tässä yhteydessä on pakko käyttää heittomerkkejä, koska "materialistista elämäntapaa" edustaa muukin kuin hedonistinen nautintojen metsästys, superbilettely, pelkkään shoppailuun keskittyvä elämäntapa ja muut vastaavat ilmiöt. "Materialistista elämäntapaa" edustaa esimerkiksi ateismi tai uskonnottomuus. Myös hengellisyys määritellään varsin tarkoitushakuisesti.
Julistajien puheissa esiintyy usein kääntymyskertomus, jossa hän on ennen edustanut "materialistista elämäntapaa" joko "täysateistina" tai sitten "tapauskovaisena". Tätä elämää kuvataan usein pelkän omistamisen ja materiaalisen kautta. Ihminen käy töissä, omistaa omakotitalon ja katsoo illalla televisiota. Tai sitten henkilö on juonut alkoholia, käyttänyt huumeita ja bilettänyt seksinhuuruisesti ja hillittömästi. Sitten kerrotaan miten uskontoon siirtäminen näyttää että sitä on "aiemmin oltu onnettomia". Tarinoissa korostuu se, miten vanhassa elämässä ei koskaan "Oltu sillai aidosti onnellisia" ja että hengellisyys korjasi tämän tilanteen niin että tästä onnettomasta elämästä voitiin luopua.
Ensimmäisenä ongelmana on tietysti se, että hyvin harva uskonnoton kykenee samastumaan tähän kertomukseen. Mitään yleistysvoimaa itseen ei tätä myötä ole. Päällimmäisenä suuhun jääkin nimittäin se, että uskovainen kertoo lähinnä omasta elämänhallintakyvyttömyydestään, ja että tämänlaisille "oman elämänsä tampioille" laitoshoito ja uskonnollinen järjestö voi ollakin ihan hyvä ratkaisu.
Tietysti mukana on myös se, että taustalla voi toimia myös Maslown tarvehierarkia. Sitä käyttävät hyväntekeväisyysjärjestötkin. Ja jo käsitteeksi on muodostunut "SSS" eli Soppaa, Saippuaa ja Sielunhoitoa -iskulausekin. Lause, joka kertoo iskevästi paitsi auttamisen ja palvelun perusasiat, myös niiden tarjoamisjärjestyksen. Tietyt asiat on saatava kuntoon ensin. Koska jos ihmisellä on Maslown tarvehierarkian alaportailla puutetta, hän ei siirry ylemmälle tasolle. Sillä alaportaan tarpeet ovat elämälle välttämättömämpiä.
Näin ollen esimerkiksi omakotitalo ja työpaikka ja ura ovat tarpeen silloin kun talous on vaikeaa. Kun asia on saatu kuntoon, voidaan siirtyä muihin asioihin ; Ihminen ei yksinkertaisesti korjaa sitä mikä ei ole rikki, vaan siirtyy portaalla seuraavalle askeleelle. Materiaalisesta uskonnolliseen siirtyminen on siksi jotain jota voisi ihan hyvin myös odottaa.
1: Tietysti tässä on hyvä muistaa että tarvehierarkian portaiden ongelmat voidaan ratkaista monella tavalla. Siksi yhden ratkaisun tarjoaminen ainoana ratkaisuna on kyseenalaista, jopa vääristelevää (ja sivistystason riittäessä valehtelevaa, sen puutteessa typerehtimistä.)
Toki tässä käsitellään olennaisesti myös omaa identiteettiä. Sehän on "minuuden pinnallisempi muoto". Sisäisen elämän sijasta identiteetti näyttäytyy juurikin talon ja muun kautta. Näin esimerkiksi ura johtajana on "identiteetti", joka tarjoaa tietyn statuksen. Halu saada hyväksyntää ja kunnioitusta on sen sijaan "sisäistä" - ja tämä voi hejastaa johtajanuran eteen tehtäväksi työksi. Merkittävää onkin huomata, että elämäntavan kuvaus latistuukin helposti juuri siksi että kuvataan jotain ulkoista.
Jos esimerkiksi kuvaa uskonelämää kuvaten ulkoista toimintaa, se näyttäytyy rutiineina ja rituaaleina joissa ei ole taustalla sisältöä. Uskonnon normien ja dogmien totteleminen on tällöin se, joka jää käteen esityksen kuuntelijalle. Se näyttää yhtä ankealta kuin elämän kuvaaminen omakotitalon tai auton kautta. Siksi uskovainen ei varmasti samastu näin kylmään ja pinnalliseen kyytiin. Pikemminkin hänestä näyttää että uskossaollut "ei ole koskaan kunnolla uskossa ollutkaan", koska se minuusosuus, koko uskonelämän ydinmehu ja sisältö, jää kertomatta.
Ateistiksi kääntyneen virhe on aivan yhtä oleellinen ja rakenteeltaankin identtinen sen virheen kanssa, joka saa uskovaisen kääntyneen näyttämään elämänhallinnattomalta.
Väitänkin että valtaosa uskonnosta kääntyneistä ateisteista - joita lienee ateisteista isompi prosenttiosuus kuin entisiä ateisteja on uskovaisissa koska tilastot on mitä on, joka tarkoittaa että tämä on relevantimpi miettiä - kuvaa uskontoa juuri näin. Keino kuvata elämäntapa "pinnallisena" identiteetin kautta etäännyttää "syvällisestä "minuudesta joka on nuo asiat tehnyt. Etäännyttäminen taas on luonteva asia ; Käännynnäinen kun joutuu irtautumaan vanhasta itsestään. Sitä joutuu vaihtamaan identiteetistä toiseen (luopumaan vanhasta ottamalla uuden), mutta haluten samalla säilyttää kokemuksen itsen eheydestä, joten on luontevaa että vanhan minän pintaa, identiteettiä, kohdellaan julmasti. Minuus voidaan näin jättää suojatuksi.
Kylläpä englanti onkin kätevä kieli. Suomeksi "omistaminen" on tiukka sana. Mutta englannissa voidaan sanoa "I have fine sport car" ja "I have Faith in Jesus".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti