Tanssi yli hautojen

"Uudessa Suomessa" perussuomalaisen kirjoitus "Vaivaako tätä aikaa jokin" on ottanut ideologista irtiottoa Tanskan surmiin. "Kaikissa niissä lähes mainitaan tekijän, A.B. Breivikin olevan "äärioikeistolainen ja äärikristitty". Johonkin sellaiseen hän vaikuttaa olevan kallellaan kyllä, mutta en saa tekijää mahtumaan näihin profilointeihin kovin hyvin. En oikeastaan keksi oikein hyviä vertailukohtia hänestä oikein mihinkään, näillä nyt käsillä olleiden tietojen perustein. Vai mihin ideologisiin suuntauksiin tai lokeroihin laittaisitte tyyppiä joka nappailee steroideja, käyttäisi maksullisia naisia ja on ritari- ja temppeliherra-aatteiden lumoissa oleva räjähdeharrastaja?"

Kenties tässä voitaisiin sanoa että Breivik oli kristitty. Nimityksessä ei ole mitään virheellistä, valheellista tai väärää. Tosiasian ääneenlausuminen on käsittääkseni OK. Etenkin kun esimerkiksi Räsänen on suorastsaan venkoillut ja valehdellut asian piirissä ihan uutisissa asti! Virheenkorjaus on suorastaan velvollisuus. Breivikiä itseään lainaten "My parents, being rather secular wanted to give me the choice in regards to religion. At the age of 15 I chose to be baptised and confirmed in the Norwegian State Church. I consider myself to be 100% Christian." Ja nuo steroidit tekevät hänestä "äärimmäisen".

Toki asiassa monia häiritsee mielikuvat. Usein "äärikristillisyys" nähdään samana kuin fundamentalismi. Fundamentalismi taas nähdään "vahvana kristillisyytenä". Eli näkemyksessä rauhallisempi uskonto olisi "laimeaa uskoa" Näin ei tietysti ole. Fundamentalismi on kenties monin paikoin "äärikristillisyyttä", mutta kaikki "äärikristillisyys" ei ole fundamentalismia.

Breivik on selvästi maahanmuuttokriittinen, poliittisesti konservatiivinen oikeistolainen. Ja uskovainen. Ja kovin "mediocre" hän ei tosiaankaan ole, joten häntä ei voi kutsua "maltilliseksi oikeistolaiseksi" tai "maltilliseksi kristityksi". Näin "ääri" on oikea ja luonteva sana käyttää (ja kaikki muut luonnehdinnat ovat aika epäosuvia.)

Tarkemmin : Olen taipuvainen uskomaan -kuten asiaa on kuvattu- että Breivik oli uskovainen "esteettis-rituaalisella" tasolla ja uskomustasolla. Tätä tosin yritetään käyttää ns. alentavassa sävyssä. Mutta tosiasiassa tämä on tietyn tyyppistä uskonnollisuutta, joka on yllättävän yleistä eikä se sellaisenaan ole halvaksittavaa. On totta että Jeesus ei jutellut Breivikille telepaattisesti suoraan päähän, vaan hän katsoi olevansa kulttuurilliseltaa ja sosiaaliselta identiteetiltään kristitty. Hän luotti kristillisyyteen myös moraalisena ohjelmana. Tämä tekee hänestä kristityn. Auvisen kohdalla korostettiin hänen ateistisuuttaan ja evoluutioon uskomistaan. Vaikka hän näytti uskovan niihinkin vain esteettis-rituaalisella tavalla. Hänen julistuksessaan ei vilissyt evoluutiokaavoja Hamiltonin säännöstä eteenpäin. Breivikillä vastaavat puuttumiset jostain syystä johtavat päätelmään siitä että "ei ole kristitty".

Moni korostaa että Breivik ei ole uskovainen koska hänellä on "sekulaari tausta". Mutta tosiasiassa Breivikin tausta on täsmälleen sitä mallia, jota usein korostetaan ihanteellisena monissa kristityissä. Esimerkiksi käännytyskirjoja suoltava C.S. Lewis ja Dawkinskriitikko McGrath mainitaan aina korostaen että he ovat ennen olleet ateisteja. Tämä antaa heistä mielikuvaa harkitsevina ihmisinä jotka ovat mietinnän tuloksena hylänneet vanhan näkemyksensä siinä olevien virheiden takia. Tässä mielessä Breivikin uskonnollisuutta korostettaisiin muutoin.

Toki, jos "äärikristillinen" tuntuu loukkaavalta, voin alkaa käyttämään - peräti oikein mielelläni - sitä että Breivik oli yksinkertaisesti "kristitty". En usko että tämä diili saa hirveästi suosiota. Muutenkin keskustelussa olen ihmetellyt sitä että kristityt ovat kovin tuohtuneita että ampujan vakaumus on nostettu esiin uutisoinnissa. On totta että uskonto ja poliittinen näkemys ylikorostuvat esimerkiksi verrattuna hänen hiustenväriinsä verrattuna.

Kun PR on ikävää, pitää turhautua, loukaantua ja suuttua.

Kuitenkin uskonnottomana mieleen tulee se, että kristityt ovat nyt ihmeissään jostain joka tuntuu nyt olevan heille uutta ja ihmeellistä. Itse olen kokenut vastaavaa ties mistä syyttämistä likimain jatkuvana viimeiset ties kuinka monta vuotta. Uskovaiset ovat tässä yleensä "suvaitsevaisia" sillä tavalla että suvaitsevat sitä leimakirveenkäyttäjäfundamentalistia. Jos se kerran, vittu, on se perkeleen vakaumusasia jolla saa vaan pilkata toisia vaikka miten joutumatta vastuuseen, niin olkaa hyvä. Kristityt ovat nyt maistaneet kaksi päivää sitä mitä uskonnoton kohtaa esimerkiksi "arvotyhjiöargumentaation" muodossa arkipäivinä. Eikä siihen tarvita tämänlaista katastrofia. Tyhjä uutispäivä riittää. Tämä ampumisesta tuohtuminen on sentään konkreettinen ja ymmärrettävä verrattuna siihen että minun nuoruudessani roolipelaamisesta tehtiin saatananpalvontaa murharituaaleilla.
1: Itse asiassa asiaa on pakko täydentää. Tosiasiassa kristityt ovat päässeet hemmetin vähällä. Jokelan ampumisen kohdalla ateistit eivät kiistäneet että Auvinen oli ateisti. Sen sijaan he tappelivat siitä että ateismi ei aiheuta murhaamisia sen enempää kuin muutkaan ideologiat. Päivi Räsänen taas selitti syy-seurauksia arvotyhjiöstä, hän ei toki väittänyt että kaikki ateistit tappavat. Mutta hän tasan tarkkaan väitti että ateismiin siirtymä vaatii arvotyhjiövaiheen jota kaikki eivät pysty täyttämään. Eli kuolemat todella olivat syy-seuraussuhteessa nimenomaan ateismiin. Nyt keskustelu on sitä, saako kuvausta "kristitty" käyttää lainkaan, vaikka se on osuva kuvaus eikä edes tarkoita samaa kuin syy-yhteys. Tämän väitetään "rakentavan teoreettista viitekehystä" eli tarkoittavan implisiittisesti samaa kuin syy-seuraus. Ero on huima. Uskovaiset ovat nyt poikkeusajan katastrofin edessä siis kestäneet huomattavasti kepoisempia juttuja kuin mitä uskonnoton kohtaa in daily basis. Kristityt ovat silti niin hirvittävän nokkiinsa ottaneita.

Kun minä silloin herkkänä poikana oksensin ämpäriin ahdistuksesta (oikeasti), niin missä olit, kristitty? Nykyisin minä tietysti kestän likimain kaikkea. Koska olen tottunut. Ei tunnu pahalta eikä saa tuntua pahalta. Ei mikään. Ei sekään että sinua syytetään aina kaikesta. Kuitenkin on turhaa väittää että kovapintaistuessani en ole oppinut sisäistämään yhtä asiaa ; Kristilliset piirit esiintyvät nyt varovaisen maltillisina toppuuttelijoina. Mutta tosiasiassa leimakirveellä heiluttelu ei keskimäärin ärsytä heitä pätkääkään. Pikemmin päin vastoin. Nyt tilanne ei ole OK, kun normaalin pilkkakirveen alla ei ole uskonnottomat (joka on OK) vaan kristinusko (jota ei saa pilkata koska erimielisyys on syrjintää, usko tabu ja kristityn uskonnonvapaus tärkein arvo.)
1: Kristillisyyden rooli minun elämässäni on ollut toimia pahoinvointilaitoksena, joka henkilöstä riippuen (a) keksii leimakirveen jolla lyö minua (b) käyttää jonkun toisen keksimää leimakirvestä epäluovasti mutta sitäkin aktiivisemmin (c) katsoo sivusta, näkee mutta ei toimi (d) katsoo kokonaan pois ja ajattelee että ei kuulu hänelle tai (e) puolustaa leimakirveellälyöjää jos tätä moititaan. Koska jos uskonnoton puolustautuu, se on hyökkäävää ja loukkaavaa uskontoa kohtaan. Muita rooleja en ole vielä tavannutkaan.

Kehotankin kaikkia tuohtuneita kristittyjä rauhoittumaan. Kun uskonnottomien suuttumus on nipottamista ja herkkänahkaisuutta, kehotan teitäkin että tottukaa nyt ihmeessä! Että ihan rauhallisen leppoisan mukavaa erimielisyyksienruodintaa teille tässä. Eikä mitään pilkkaa kun se Auvinenkin on ihan tositapahtuma ja kaikkea. Saahan näitä syitä spekuloida ja asiasta keskustella. Mielipiteidenkirjohan on rikkaus ja sillai keskustelua tulee, siinä voi vaikka kyseenalaistaa omat perususkomuksensa. Jos ideologia tuntuu vaaralliselta, niin ei sen epäilyksen ääneensanominen ole pilkkaamista. Se on vain sitä että varoittaa heikoista jäistä.

Tosiasia on, että Breivik oli kristitty. Ja nykyään kun kristityt kilvan homoseksuaalisuuskeskustelussa korostavat sitä että esimekriksi Räsäsen syrjivän kristillisyyden kieltäminen on syrjintää, emme taatusti syrji Breivikiä ulos kristillisyydestä. Toki tässä moni on sitä mieltä että kristinuskolla ei ole mitään tekemistä iskujen kanssa. Tai että kristinusko ei tahraannu näistä murhista. Tässä olen tietysti ehdottoman samaa mieltä. Kristinusko ei mielestäni tahraannu tämänlaisista.

Kuitenkin sitä olettaisi että, etenkin kun kristillisyys esiintyy yleensä "good guyna", että leimakirveen heiluttelun turhauttavuus ei olisi näin uudenlainen kokemus. Ovathan he aina miettineet muita ihmisiä, hyvyyttä ja etiikkaa. Asia on selvästi ollut vaikea. Sillä sitä ei ole mietitty että miten sitä tulisi puuttua siihen mitä kaikkea kristillisyyden nimissä tehdään. Asennemuutos on tietyllä tavalla paljastus siitä miten huonosto reflektoiden uskovaiset ovat (ihan miltä tahansa kontekstilta tahansa) liikkeellä. Kenties he nyt saavat aavistuksen siitä loukkaavuudesta, jota kristillisyyden nimissä on tässä vuosia harjoitettu.

Sillä toisten syyllistäminen tämänlaisista teoista on yksinkertaisesti hemmetin väärin.

Se kuitenkin näyttää olevan "ajan henki". Nuorempana ihmettelin miksi erilaisissa katastrofeissa kauhisteltiin tuntemattomia ihmisiä. Esimerkiksi Konginkankaan auto-onnettomuudesta tehtiin omituinen surufarssi. En siis väitä että onnettomuus ei ollut inhottava ja ikävä. Mutta tosiasia on se, että vieraiden ihmisten kauhistelussa oli sellaista tirkistelykauhistelun henkeä. Suru näytti puuttuvan, se oli korvautunut uteliaalla tirkistelyllä. Koin vahvasti että tämä häiritsi niiden ihmisten surutyötä jotka olivat asiassa "omakohtaisesti mukana". Suru ei ole reviteltävä spektaakkeli joka tuottaa viihdettä ja sporttia.

Surpatapauksissa - sekä kouluampumisissa, että tässä - on mukana kuitenkin nimen omaan syyllisyystematiikka. Ei riitä että tekijä tunnetaan. On päästävä syyttämään ja syyllistämään jotakuta. Yleensä kokonaista ihmisryhmää. Usein vielä sellaista johon itse tehdään irtiotto. Toisin sanoen surudiskurssi puuttuu, revittelykulttuuriakaan on enää vain mausteena. Tuutit täyttyvät blame gamella. Jonkun muun kuin ampujan on oltava syyllinen.

Jotta päästään siihen "mikä aikaa vaivaa", siteeraan aluksi linkkaamaani tekstiä. "voisiko näissä olla jotain aavistuksen samaa, tavallaan. Vaikkapa yhteiskunnan rakenteet, "arvotyhjiö" ja irrallisuuden tuntu, joka vahvistuu yksinäisyydessä ja saa tarttumaan sekaviinkin ideologisiin mielikuviin, joiden sisäisenä sankarina voi sitten toimia (tämähän itsessään ei vielä riitä mihinkään), mutta kun siihen lisätään mielenterveysongelmia ja vihaa tai välinpitämättömyyttä kanssaihmisiä kohtaan niin entä sitten(?" Tässä on implisiittisesti mukana se, että monikulttuurisuus ja ateismi ja sekularismi ovat arvotyhjiötä. En suoraan sanoen usko että aikaamme vaivaa arvotyhjiö. Päin vastoin, ihmisillä on hyvinkin tiukkoja näkemyksiä. Kun katsoo keskustelupalstoja, niissä kumpuaa voimakkaat mielipiteet ja jopa vihaisuus. "Vihainen arvotyhjiö" ja "vihainen nihilismi" ovat sanapareina oksymoroneja. Vihan ilmapiiri on ristiriidassa kaikenlaisten arvotyhjiöväitteiden kanssa.
1: Tuo on toki vielä kevyen puolen vihjailevaa syyttämistä. Ulkomailla Breivikistä on tietysti tehty "darwinisti", hyvin heppoisilla perusteilla. Kaava on se, että jos kuvaa itseään rationaaliseksi ja maailmankuvaltaa tieteelliseksi, se tarkoittaa että on evolutionisti. Tämä voisi tietysti olla totta, jos puhuttaisiin siitä että ihmisen maailmankuva todella olisi tieteellinen. Mutta Breivik lähinnä väittää olevansa tieteellinen. Ja tämä taas on kreationistienkin ominaisuus. Panda's Thumb näyttää että kuva on rakennettu likimain muutaman "if" -sanan ympärille, ja samalla on unohdettu valtava määrä kohtia. Kokonaiskuvana on mies, joka kopioi papflettiinsa osia fundamentalistikristittyjen sivustoilta, kuvaa miten pomminrakennus ei onnistunut ennen kuin hän rukoili. Ja joka kertoo Raamattuun viitaten mitenb Raamattu kannattaa aseistamista ja taistelua. Erityisen huvittuneisuuden tuo se että Breivik korostaa olevansa "slightly darwinian" - ja hän kritisoi Dawkinsia teksteissään. Evoluutioteorian kannattajat yleensä korostavat että kannattavat evoluutiota. Kreationistit taas korostavat että he uskovat mikroevoluutioon mutta eivät makroevoluutioon. Moni ID -sävyinen kreationisti kuvaakin olevansa evolutionisti mutta että lajien syntyyn sitä ei saisi liittää. HE siis korostavat olevansa "kevyesti evoluution" kannalla. On mielenkiintoista miten sanaparista kuitenkin tehdään suora johtopäätös vahvaan "darwinismiin" tuon sanaparin kautta, ja eliminoidaan kristillisyys suoralta kädeltä. Tässä on kuitenkin eliminoimassa taho jonka pitäisi muistaa mitä argumentteja sitä on itse tullut sanoneeksi...

On toki hienoa että Breivikiin tehdään irtiotto. Se nimittäin kuvaa sitä että kristityt noin yleensä eivät kannata hänen toimiaan. Samasta syystä irtiotto Auviseen olisi pitänyt kilistää uskovaisten päässä sitä kelloa että "hei noi ei oikeesti kannata tota touhua". Tätä ei kuitenkaan tapahtunut. (En oikeasti tiedä YHDENKÄÄN, edes leppoisimman linjaman, kristityn KERTAAKAAN MISSÄÄN puolustaneen uskonnottomia tätä leimakirveilyä vastaan, vaan lähinnä toppuutelleen sitä että uskonnottomat hermostuivat. Että chillatkaa, uskonnottomat ja evolutionistit.) Vaan hermostuneita pidettiin ylilyöjinä ja turhasta suuttujina. Että pitäähän tämä arvotyhjiöasia tuoda eteen. Ja että ateistien ja evolutionistien suuttuminen siitä että leimakirveellä lyötiin oli vain vastuunpakoilua.
1: Nyt jos noista ylläolevista heittäisi että ne ovat vastuunpakoilua, niin suuttuisi kristitty jos toinenkin. Ja jos minä rupeaisin mökäämään jostain ylilyömisestä, että ei pienistä saa suuttua, niin hyvä ihme mitä siitä seuraisikaan!

Minä en tietysti ole syyttämässä mitään ideologiaa sellaisenaan. Minä vaadin vain reilua kohtelua. Joka tarkoittaa sitä että (a) uskovaiset ottavat vastuun Breivikistä, kun Auvinenkin oli vuosia ateisteille ja darwinisteille jotain jolla sai aina lyödä ja josta piti aina olla vastuussa. (b) ateistejen ja darwinistien maine palautetaan totaalisesti julkisella anteeksipyynnöllä kun on vuosia tullut haukuttua tyhjästä ja liioitellen. (c) kristillisesti aktiiviset piirit tunnustavat vaikenemisellaan implisiittisesti olevansa epäreilu ideologinen junttaajakokonaisuus joka ei tunne alkeellisintakaan ihmisyyttä tai reiluutta. Tai ei vähintään halua sellaista noudattaa.

Ihmettelen eniten -sekä tässä että aikaisemmissa koulampujissa- sitä, että ammattimainen tutkijaryhmä ei ole ehtinyt tuloksia saada aikaan ja julkaistuksi, mutta silti on löydettävissä iso joukko ihmisiä joiden mielestä katastrofin taustalle on monesta ihan ilmiselvä ja tietty syy. Ja jotenkin ihmeellisesti tämä syy on justiinsa se josta nämä samat tyypit syyttää aina kaikesta muustakin ikävästä. He ovat tyyppejä joille maailmassa olisi vain yksi muuttuja joka vaikuttaa asioihin. ELi heistä sosiologisia sääntöjä ja luonnonlakeja ei ole yhtensä useampi kuin 1 kpl. Se, että näitä one trick pony -ihmisiä voi kuvata vain termillä "monomaaninen kusipää" on (a) olennainen huomio ja (b) tärkein muistutus jonka voi antaa.

Toisten kuoleman ohjaaminen omien ennakkoluulojen ajamiseen selkeästi liian nopeasti ja liian vähällä tiedolla kuvaa sitä mikä kaikki ollaan valmiita valjastamaan oman ideologian pönkittämiseksi. Se, että kuolleista tehdään julistystyön tai politikoinnin väline hepposin perustein on lähes yhtä kauheaa kuin se, että suoraan iloitsisi noiden ihmisten kuolemasta.
1: Niille joihin ylläoleva kuvaus sopii. (Olitpa sitten uskovainen, ateisti, salaliittoterorioitsioija tai polkupyöriinsekaantuja.) Teille minulla on henkilökohtainen viesti, joka teidän olisi parasta sisäistää henkilökohtaisesti. Sanonkin teille suoraan : Olette iljettäviä ihmisiä! Menkää itseenne ja huomatkaa nyt omissa toimissanne konkretisoitunut ryönä! Älkää ottako tätä tuomiona vaan itsekasvun paikkana! Muuttukaa! (Tai muuten olette iljettäviä elämänne loppuun asti.) Opetelkaa sitä ihmisyyttä, että olisitte asenteistoltanne ns. parempia ihmisiä kuin se Breivik - jolle kuolleet näyttävät myöskin olevan jokin ideologisen sankaritarinan rakentamisväline!