"Suomessa on ollut esillä ääniä, jotka toivoisivat, että Suomi tekisi kaikki päätöksensä vain itse. Hän vertasi tällaista Suomea autiosaarelle pelastautuneen Robinson Crusoen tarinaan. - Silloin olisi näennäinen päätösvalta, mutta mitätön vaikutusvalta. Robinson Crusoellakin oli saarellaan suuri päätösvalta, mutta päätettävien asioiden määrä kutistui vähään."
(Uusi Suomi, "Kataiselta erikoinen Robinson Crusoe -vertaus")
Sain kunnian keskustella erään ihmisen ihmiskuvasta. Hänen mukaansa kyseessä ei ole etiikasta, vaan siitä minkälaisia ihmiset ovat. Tämä näkökulma on hyvä pitää mielessä. Hänen mukaansa käytännön ihmiskuvaa värittää ahneus.
Hänen mukaansa käytännön elämässä sellaiset sanat kuin "hyvä" ja "paha" itse asiassa ovatkin jotain aivan muuta kuin eettinen mielipiteenvaihto. Usein ihmiset ilmaisevat lähinnä halujaan, tarpeitaan ja toiveitaan. Toisin sanoen jos joku puhuu arkielämässä ja käytännössä hyvyydestä, hän on itse asiassa puhumassa selviytymisestä (sekä lyhyt- että pitkäjänteisesti). Näin ollen hyvä ja paha tiivistyvät odotukseksi henkiolökohtaisesta menestyksestä.
Tästä on seurauksena se, että filosofinen etiikka ja moraalisuus on tavallaan vain jotain koristetta, jolla kiemurrellaan iltaisin kaljan ääressä. Moraali ja etiikka ovat teoreettisia ja abstrakteja konsepteja, joihin törmää maailmassa yhtä usein kuin potenssilaskumerkki kävelee kadulla vastaan. Etiikka itsessään on "Just Semantic bullshit", jolla hämärretään taustalla olevat vaikuttimet, jotka ovat tunteita ja haluja.
Pintatasolla näkemys näyttää puhtaalta egoismilta, joka tarkoittaisi että ihmiset ovat pahoja, julmia ja ahneita. Mutta mukana onkin monenlaisia asioita. Olennaista on tajuta että ihminen lähtee Maslown tarvehierarkian pohjalta, ja laajentaa ylöspäin. Samoin aikaskaala on lyhytjänteisestä pitkäjänteiseen. Ihmisellä on homeostaasi, jossa hän pysyy elossa. Tätä hän pyrkii ylläpitämään ja maksimoimaan. Hän pyrkii laajentamaan vaikutusvaltaansa ja päätäntävaltaansa. Ensin perusasioita ja sitten abstraktimpia.
1: Siksi käytännössä ihmiset huolehtivat ensin lyhytjänteisestä ravinnontarpeestaan ja muusta vastaavasta, ja kun nämä ovat kunnossa hän alkaa varmistelemaan että ruokaa on ensi viikollakin.
2: Maslown tarvehierarkia esiintyykin "valloitettavina alueina". Perustarpeet, kuten ruoka, takaavat perustan, jonka pohjalta kiivitään seuravalle tasolle. Taide ja filosofointi ovat korkean luokan vallantavoittelua, jossa valloitetaan "viimeinenkin korpimaa", abstrakti maailma. Eli ensin valloitetaan materiaaliset alueet lyhyellä tähtäimellä ja lopuksi abstraktit asiat mielellään ikuisuusnäkökulma mielessä.
Toisin sanoen ihmisellä on monenlaista ahneutta, jossa yksi selviämistä auttava asia ovat ihmsisuhteet toisiin. Heiltä saadaan apua ja tukea, ja sosiaalinen maailmakin on yksi alue, joka voidaan ottaa haltuun.
Siksi hän esimerkiksi kutsuu katsomusta itsekkyyskeskeiseksi, mutta moittii "Webster dictionaryn" määritelmää sanalle "selfishness". Siinä nimittäin määritelmä on "concerned excessively or exclusively with oneself : seeking or concentrating on one's own advantage, pleasure, or well-being without regard for others." Tämä kuitenkin loukkaa itsekkyyttä tehden siitä puhtaasti kammottavan ilmiön. Etenkin pitkän tähtäimen menestys itse asiassa vaatiikin ihmissuhteita ja yhteistyötä. Siinä esitetään väärä dikotomia, jossa on automaattisesti vastakkain yksilö ja muut. Hänen "ihmisen itsekkyyden teoriansa" perustuu siihen, että ihminen on laumaeläin, jossa tämä vastakkainasettelu on poikkeustila. ~ Tosin hän on sitä mieltä että ihmiset laittavatkin riskitilanteessa itsensä helposti muiden edelle. Jos ihmsiellä on vähän vaikutusvaltaa auttaa muita ja oma selviäminen on vaakalaudalla, ihminen (käytännössä) auttaa itseään. Usein näissä tilanteissa tilanne onkin se, että yksilö joutuisi riskeeraamaan paljon jotta autettava saisi jotain jonka hyöty on marginaalista. - Viimeisen leivän jakaminen nälässä ei ole mikään kovin suuri apu. Samoin jos pelastaa yksin uhrin joukkoväkivallalta, riskeeraa itsensä ja silti toisen pelastamismahdollisuudet ovat "slim to none".
Mielestäni tämä on hauska tapa katsoa itsekkyyttä. Se tosin menettää valtaosan siitä epämiellyttävästä painolastista, joka sanaan "itsekkyys" tavallisesti liitetään. Tosin eettisiä implikaatoita tästä on vaikeaa vetää, koska sanoma on enemmän käytännöllis-psykologinen kuin eettis-moraalinen.
Kuitenkin jos tästä ajattelusta vetää käytännöllisiä impilkaatioita esimerkiksi nykypolitiikkaan, huomaa että alkuun laittamani Kataisen Robinson Crusoe -vertaus valottuu mielenkiintoisesti. Ihminen laajentaa päätäntävallasta vaikutusvaltaan. Jos päätäntävalta tuntuu kyseenalaiselta, ihminen keskittyy siihen. Mutta jos tämä taso on varmistettu, syntyy haluja laajentaa vaikutusvaltaa. Näin ollen Katainen liikkuu "laajemmalla ahneuden piirillä" kuin Soini. Kataisen perusturvallisuudentunne on siis voimakkaammalla tasolla. Tulkinta ei suoraan sanoen tunnu mahdottomalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti