"Meistä tuntuu, että Me olemme Te, arvon Cthulhu. Saatamme molemmat olla sairaudentunnottomia skitsofreenikkoja, jotka eivät vain tiedosta olevansa sama ihminen."
(Peelo, Hikipedian käyttäjä)
Internetissä on tavallista törmätä tilanteeseen, jossa jokun kirjoittajan taakse ilmestyy valtava tukijoukko. Tätä tukijoukkoa kutsutaan sukkanukeksi siinä tapauksessa että sekä tekijä että tukijoukot ovatkin itse asiassa sama henkilö. Usein sukkanuket kehuvat "päänimimerkkiä".
Osa käyttää tätä erikoisemmalla tavalla ; Omaa päänimimerkkiä tuetaan siten, että esitetään "tiukkaa mutta reilua" vastustajaa, sellaista joka mahdollisesti myöntää lopuksi tappionsa. Näin saadaan arvovaltaa itse päänimerkille. Tämä strategia mahdollistaa vastapuolen olkiukottamisen hyvin hienovaraisesti ; Kun sukkanukke esittää argumentit, niitä voidaan käsitellä aivan kuin ne olisi esitetty vakavasti ja että ne olisivat oikeasti käytettyjä argumentteja.
Käytännössä ainut tapa tunnistaa ja varmistaa tämänlainen olkiukottaminen on saada sukkanukke kiinni vaikkapa IP -osoitevarmistuksilla tai sillä että hän kerran vahingossa kirjoittaakin lausunnon "sillä väärällä nimimerkillä" ~ Sitä ennen voidaan lähinnä katsoa että tyyppi edustaa jotain marginaalia, jolloin hänen argumenttinsa eivät ole yleensä käytettyjä tai kokonaiskuvan kannalta olennaisia.
Sukkanukkearmeijan ylläpitäminen voi kestää pitkänkin aikaa. Siksi internetissä kiertely onkin omituista ; Liika varomattomuus johta usein harhaan. Kommentoijien ajatellaan helposti olevan eri ihmisiä ja keskustelun aitoa. Tämä vääristää tulkintoja ; Olkiukkosukkanukesta tulee muutoin vakavasti otettava edustaja. Tavallaan lukijalta vaaditaan "itsehankittua paranoiaa" koska ympäriinsä pyörii "itsehankittua skitsofreniaa". Hullu maailma vaatii hulluutta jotta voisi olla järkevä. ~ Tai sitten voi tietysti vain antaa mennä. Ymmärtää että internetfoorumit ovat surrealistisia paikkoja ja että hyvin moni "foorumi ja threadi" vain lähestyy parodiahorisonttia ; Sitten ei enää voida sanoa onko esitys vitsi vai ei.
Internetin maailmassa trollaaminen on tietysti hauskaa. Mutta tosielämästä on löydettävissä yksi suorite, joka asettaa haastetta. Pelkästään kyvyttömyys nousta tälle tasolle pitäisi olla riittävä syy olla sukkanukettamatta. Parasta on, että saavutus on tehty ennen internetaikaa.
Australian pääministeri Alfred Deakin nimittäin oli uransa aikana myös salanimellä kirjoittava journalisti. Deakin-journalisti kirjoitti melko usein itsestään. Hän oli siis samanaikaisesti toimija, joka ideoi asioita jotka olisivat kiinnostavia. Että oli uutisoinnin aiheena niiden tekemisestä. Että valikoijana että asiasta kirjoitettaisiin. Että kommentaattorina.
Journalistina hän kirjoitti usein Deakinin tekemisistä ja osoitti tukeaan Deakinin ajatuksille (eli komppasi itseään). Erikoinen piirre oli että journalistina hän moitti pääministerin toimia välistä hyvinkin kärkevästi. Deakanin kaksoiselämä jatkui vuosia ilman että kukaan epäili mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti