Kun olin lapsi, nuori, nuori aikuinen, luin "MAD" -lehtiä. Niissä oli usein sarjakuvia, joissa oli erilaisia tilanteita, joissa joku sanoi jotain ja miten joku kuuli sen. Esimerkkejä tälläisestä on pariskunta jossa vaimo sanoo "Sinä et edes kuuntele minua" ja mies kuulee "..." Tai kun isä komentaa kotiin jäävää teini-ikäistä kiellolla "Et sitten poissaollessamme pidä kotibileitä!" kuulee teini sen "Kaljat ovat jääkaapissa ja viinat komerossa."
Tämänlainen on hauskaa koska sitä tapahtuu oikeassakin elämässä. Itselleni tätä tapahtuu varmasti peräti harvinaisen usein, koska (a) olen luonteeltani epäileväinen, joten luonnollisesti minulla on ylireagoiva silmä joka "näkee sen valheen heidän puheistaan" (b) asiat ei tässä kohden mene synnynnäisestikään hyvin. Ja kun ei tajua, ainut keino on kaivaa esiin kaikkea mahdollista - ja arvata niiden pohjalta niin saatanasti.
En ole tämän kanssa kuitenkaan yksin ; Muille ihmisille tapahtuu samaa, ja ilmiö on jossain määrin niin tuttu että populaari vitsilehti voi rakentaa sen pohjalta ja sen ympärille kokonaisen konseptin. Sisältö voi siis kääntyä ympäri tai vääristyä. Pienen ajatuksen vuoksi voitaisiin ottaa ateismi-uskontolinjama.
Tilanne näyttää siltä että kun ateisti sanoo "En usko Jumalaan" kuulee uskovainen sen "Vihaan Jumalaa ja haluan kapinoida häntä vastaan." Kuuleminen vääristyy lähes yhtä paljon kuin sen teinin kuulema eroaa isän neuvosta. Ateismi ei ole mitään vihaista teismiä, jossa uskotaan ihan kympillä Jumalaan, eikä vain tykätä hänen käskyistään.
Uskonnottomien puolella vastaavaa väärinkuuleminen lienee "Vain uskovat päätyvät Taivaaseen" johtaa kuulemaan "Haluan että kaikki muut palavat Helvetissä" Tässä ei toki ole nurinpäin kääntymistä kuin tuossa ateismi-Jumalavihainen -käännöksessä ; Onha koherenttia ja sisäisesti ristiriidatonta kannattaa molempia lauseita samanaikaisesti. Ja tottapuhuen teologisesti korrektia on se, että jos täydellisen hyvä Jumala tälläistä systeemiä ylläpitää, niin uskovan olisi syytä toivoa juuri näin. Koska muu olisi sen vihjaamista että Jumala olisi etiikaltaan paha ja kauhea. Mutta uskonnoissa on muutakin kuin teologisesti korrekti taso. Ihmiset eivät kenties ääneensano teologisesti epäkorrekteja asioita suoraan, mutta ne vaikuttavat heidän elämässään. Siksi valtaosa kristityistä on taatusti hyvin ystävällisiä ja hyväntahtoisia eivätkä tahdo että ateistit kärisevät helvetissä. (Ateisteille nyt vain tulevat käymään niin.)
Kenties yksi ystävällinen tapa olisi muistaa että ihmiset, olivatpa he ateisteja tai uskovaisia, ovat asioissa vakavissaan. He eivät aina "usko johonkin muuhun kuin mitä sanovat". Implikaatioita ja tulkintoja toki rakentuu liiankin helposti. Ja tottakai joskus manipulaatiotakin tapahtuu. On varmasti löydettävissä "ateistiksi" itseään kutsuva joka on kuitenkin ideologisen analyysin kautta "lähempänä saatananpalvojaa" koska hän uskoo Jumalaan ja vastustaa tätä. ~ Hän on Teisti joka ei suostu tottelemaan, ei ateisti. Samoin on löydettävissä ihmisiä jotka iloitsevat ateistien kuolemasta. Ja ne kuuluisat "God Hate Fags" -riemuilijat myös käyvät iloitsemassa homoseksuaalejen hautajaisissa. Mutta toisaalta ; Phelpsien vihaamiseta tunnettu seurakunta on kooltaan todella hemmetin pieni (Olen kuullut suuremmista sukukokouksistakin) verrattuna siihen julkisuuteen, jonka he saavat.
Joku ja enemmistö tuntuvat luontevilta rinnastaa, mutta näinhän ei ole. Uskontokeskustelu keskittyy usein erimielisyyksiin. Ja tässä matkan varrella - etenkin uskontokritiikin kohtaamisen kohdalla - on todella helppo unohtaa että uskonnoissa ei yleensä moitita moraalisuutta itsessään - ainoastaan sitä, että moraaliksi väitetään kaikkenlaisia asioita jota ei hyväksytä. Eikä sitä että asioita pidetään tärkeänä, vaan sitä että tärkeät asiat Pyhitetään kritiikin ja keskustelun yläpuolelle ja ulottumattomiin, tehdään niistä tabuja. Sitä ei myöskään moitita kuuliaisuutta itsessään, vaan sitä että määrä ja voimakkuus menevät helposti yli, jolloin manipulointi ja taikausko muka oikeuttavat kaikkea sellaista jota ei voi eikä saa hyväksyä.
Tämän muistaminen auttaa varmasti osaltaan selittämään sitä, miksi uskovaisista niin usein tuntuu että uskontokriitikot keskittyvät aivan liikaa kreationismiin ja ääri -ilmiöihin. Syitä on kaksi
1: On helppoa etääntyä asiasta ja tehdä vähemmistöstä enemmistö. Vaikka tämä onkin rakenteellisesti joko vastustajan vääristämistä irvikuvaksi (straw man), tai keskustelun siirtämistä sivuraiteille, (red herring).
___1.1: Tältä pohjalta voisi jopa rakentaa ehdotuksen, niille jotka ovat ateisteja ja jotka pitävät margnaalejen esiintuomisesta. Olisi hyvä jos debattia joko kohdentaisi niin että ottaisi uskonnon yleisemmät piirteet keskiöön, jolloin kritiikki relevantisoituisi. Tai sitten korostat sitä että näissä marginaaleissa ei ole yleistysvoimaa, jonka voit näyttää toteen vaikkapa kirjoittamalla jotain positiivista niistä. Tämä näyttäisi että tiedät mitä teet, ja että pelkkä "oikea mielipide-väärä mielipide" -taso ei ratkaise vihollisuus/ystävyyskuvaa.
2: Se on se, mitä vastaan ateistit ovat. Jos tuntuu siltä että ateistit eivät huomaa vakavasti otettavaa teologiaa, ja katsovat vain niitä ikäviä ja halveksittavia puolia, niin se voi johtua siitä että heillä on kohdistus juuri siinä missä pitääkin. Ja jos et osu moitinnan kohteelle, se voi ihan oikeasti tarkoittaa sitä että tähän ei nähdä tarvetta tai syytä. Uskontoa olisi siis hyväksyttävää(valtaosa) ja vastustettavaa (marginaaliset viharyhmät).
___2.1: Tältä pohjalta voidaan jopa rakentaa ehdotus ; Jos olet uskova todella pidät näitä uskonnollisia epäoleellisena marginaalina, surkeana teologiana, ärsyttivänä, eitoivottavana tai jopa vaarallisena, inhottavina ja typeränä, niin miksi ette ole sanomassa sitä niille sen sijaan että kertoisit ateisteille että he eivät saisi moittia näitä surkeita pikku tahoja? Tämä korostaisi että et ole moittimassa ateisteja vain siksi että heillä on väärä vakaumus.
Voisin aloittaa itse, peräti ylittämällä sen mitä ehdotan.
Otan pohjalle sen, miten moni ihminen tietää miten vastakarvainen olen fundamentalistikreationisteille. Jos minä kykenen sanomaan heistä jotain kannustavaa, niin miten ihmeessä minua paremmat ihmiset (90% populaatiosta) eivät kykenisi tekemään jotain joka on hieman vähemmän?
Voin täysin ymmärtää täysin miksi he tekevät temppunsa. (Kammottavat temppunsa, likaiset temppunsa.) Syynä on se, että he elävät idealisoidussa maailmassa jossa apriorisena perusoletuksena on se, että ei ole olemassa mitään moraalista oikeutusta mihinkään jos ei ole Jumalaa. Heille valehtelu on väärin koska Jumala sanoi sen. He ovat peräti määritelleet objektiivisen moraalin sillä tavalla että jos Jumalan ottaa pois, koko rakennelma romahtaa. Ja he eivät suostu hyväksymään mitään muuta moraalin määritelmää. (Olivatpa ne filosofisesti tai rationaalisesti hyväksyttyjä vai eivät) Tästä seuraa se, että esimerkiksi homoseksuaaleja ei saa päästää naimisiin koska Jumala teki miehen ja naisen kytköksestä Pyhitetyn. Se on sama juttu kuin sen valehtelun kanssa, eikä näiden kanssa saa heidän mielestään harjoittaa omaa harkintaa, koska ihminen on heistä erehtyväisempi kuin Jumalakonsepti. Jumalan harkinta on kuitenkin heille se kaiken ydin. Siksi, jos on millään tasolla erimielinen tämän mytologian kanssa, he kokevat että hyökkäät kaikkea tätä vastaan mikä siihen on heidän omassa maailmankuvassaan (kieltämättä naurettavasti) apriorisesti määritelty "ilmiselvyydeksi" jolle ei ole eikä saa olla vaihtoehtoja.
Ja tämä on se syy, miksi he ovat niin kovia taistelemaan. He taistelevat kovasti sen puolesta että ihmiskunta pysyisi moraalisena ja erityislaatuisena. Heille tämä taistelu on totta. Olipa moraalilakien sisällöstä mitä mieltä tahansa, niin tämänlainen on kaunis asia. Siinä on jotain jota pitää todella todella tärkeänä ja sitten tekee asioita sen puolesta. ~ Ja tottakai, kun taistellaan näin tärkeästä ja suuresta asiasta - paatuneimmatkin ateistitkin jakavat käsityksen moraalisuuden merkityksellisyydestä - tulee helposti tehtyä ylilyöntejä. Kun puolustuksen aiheena on koko moraali, pienet moraalirikkomukset voivat tuntua mitättömiltä, koska tässä on kyseessä suuremmat asiat ; Ylilyönti ei tietysti tämänkään jälkeen ole hyvyyttä, mutta se on ymmärrettävää pahuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti