"Since the fetish reprecents a symbol that is purely individual, it is clear that its effect must be individual. Since it is coloured by the most intense pleasurable feeling, it follows that possible faults in the beloved object are overlooked ('Love is blind'), and an exaltation of it is included that to others is incomprehensible, and even silly under some circumstances."
(Krafft-Ebing, "Psychopathia sexualis", s.19)
Kun seksuaalisuus ja uskonnollisuus kohtaavat, syntyy tavallisesti kuva jossa kuvataan millä tavalla uskovaisuus rajoittaa seksuaalisuutta. Tämä onkin sinällään totta ; Seksuaalisuuteen liittyviä normeja ja kieltoja löytyy sekä "Raamatusta" että etenkin Hänen seuraajiensa suusta.
Ja tottakai tämänlaisesta on löydettävissä hauskoja esimerkkejä. Esimerkiksi 1700 -luvun loppupuolella elänut Samuel Auguste Tissot, vatikaanin neuvonantaja, keksi että masturbointi on vaarallista. Hänen mukaansa se johtaa sokeuteen, muistihäiriöihin, mielenvikaisuuteen ja tyhmyyteen. Muut sittemmin kopioivat nämä syytökset. Tissot onkin näiden urbaaneiksi legendoiksi kutsuttavien väitteiden alkulähde ; Hänen väitteensä nimittäin olivat suosittuja satoja vuosia, ja itse asiassa vielä tänäkin päivänä niistä kuulee.
1: Minä olen tietysti omakohtaisesti heittäytynyt vaaraan, leikkinyt riskillä. Ja uskallankin sanoa henkilökohtaisesta kokemuksesta että Tissot oli hyvin väärässä. Niin väärässä että hänen voisi sanoa olleen erinomaisen väärässä tai mallikelpoisen väärässä. (Siitä huolimatta, että olen puolisokea, muistini vuotaa kuin seula - ja olen lisäksi hullu kuin pullosta tullut.)
Tissotin kaltaisia voisi tietysti kutsua valehteleviksi runkkareiksi. Mutta tämä ei olisi asiallista, koska he nimen omaan olivat antirunkkareita.
Heidänlaistensa lisäksi on kuitenkin löydettävissä myös hyvin monenlaisia seksuaalisia suoritteita hyväksyviä kristittyjä. Sellaisia, joiden näkemykset luettuaan ei yksinkertaisesti enää usko sitä että uskovaiselle seksi olisi aina sitä että "ollaan kaksi minuuttia ehdottomasti pimeässä, ehdottomasti peiton alla, eikä vahingossakaan muussa kuin lähetyssaarnaaja -asennossa". Eli siis vastoin yleistä klisettä.
Tuon vastaesimerkiksi sadismi & masokismi -termien tunnetuksi tuoneesta seksologista, Richard Freiherr von Krafft-Ebinginistä.
Hän eli 1800 - 1900 -lukujen vaihteessa. Hänen aikaansa valtava enemmistö ihmisistä olivat kristittyjä. Hänen aikanaan kulttuuri uskonelämän ulkopuolellakin oli todella vahvasti kristillisen perinteen alla. Hän on esimerkki siitä että kun kristittyjä on paljon, mukaan mahtuu kaikenlaista. (Tässä tapauksessa kaikenlaista sellaista joka on romuttamassa klisétä siitä että kristillisyys on aseksuaalista ; Jeesus kenties oli neitsyt, mutta hänen seuraajansa taatusti eivät ole.)
Krafft-Ebing rakensi perversion määritelmän epäluonnollisuus -näkemyksen varaan. Perversio on "luonnonvastaista seksiä" ja tämä voitiin tunnistaa tietyin ehdoin ; Hänestä seksuaalisuus oli funktionaalisesti lisääntymistä. Seksi oli ensi sijassa lisääntymistä varten. Muu oli kenties tärkeää, mutta ei yhtä ensiarvoista. Tämä on tietysti sidottavisa kristilliseen perinteeseen, jossa Augustinus näyttelee tärkeää roolia. Näin hän päätyikin, hyvin kristilliseen teologiaan sopivasti, määrittelemään että homoseksuaalisuus on perversio ; Miehet eivät saa keskenään vauvoja. samaan epänormaaliin luokkaan siirtyvät myös lapsiin sekaantuminen ja eläimiin sekaantuminen. Ja samaa myötä perversioksi saadaan monet "perinteisesti kristillisten vastutamat outoudet" kuten suihinotto, anaaliseksi, tissipano ja muut vaihtoehtoiset toimintatavat jotka ovat niin mielikuvituksellisia että en niitä keksi.
Näin ollen ihmiselle oletetaan tasapainotila, jonka määrittäjänä ovat kristillisen kulttuurin arvot. Ja josta heilahtaminen syrjään on degeneroitumista. Ylläolevat esimerkit näyttävät miten hyvin ja luontevasti kristittyjen mielestä paheelliset seksuaalisuuden muodot saadaan määritetyiksi perversseiksi. Tätä voisi pitää ideologisena voittona. Kuitenkin tämä ei jäänyt tähän. Esimerkkiseksologimme vei tämän logiikan loppuun asti. (Ja ilman tätä vaihetta hän ei pääsisi vastaesimerkiksi tähän juttuunkaan.)
Krafft-Ebingin teos "Psychopathia Sexualis" nimittäin kertoo että esimerkiksi sadomasokismissa on nähtävissä normaali seksuaalinen sidos, koska siinä ei ehkäistä raskautta. (Itse asiassa Krafft-Ebingin näkemyksessä tavallisessa seksissäkin on aina mukana jonkin verran aggressiivisia piirteitä. Ero on määrässä, ei oleellisesti erilaisessa tyylissä tehdä.) Samoin tapahtuu tietysti ryhmäseksin kanssa ; Lopputuloksena voi olla raskaus, ja jokainen toimenpiteenseen osallistuva nainen on potentiaalisesti uuden elämän lähde. Kun seksuaalisuuden muodot joissa lisääntyminen estetään ovat perverssejä, joten esimerkiksi raiskaus aviovuoteessa ei ollut perversio, mutta kondomin käyttö on.
1: Krafft-Ebingin ajattelutapa ja logiikka onkin yllättäen hieman samantapainen, kuin aiemmin mainitsemani nykysuomessa tapahtunut moniavioisuuden heteroseksuaalisen parisuhdeluonteen korostaminen. Moniavioisuus on tätä kautta sellaista että se on luonnollista.
2: Krafft-Ebing ei tosin missään nimessä pitänyt moniavioisuutta parhaana tilana. Hänen mukaansa se on kuitenkin ihmiselle normaali tila. Kristillisyys oli hänestä tärkeä koska se toi kulttuurillisia, ihmisen määrittelemiä, elementtejä jotka tekivät yhteiskunnasta tehokkaamman ; Hän kirjoitti esimerkiksi seuraavasti "Psychopathia sexualis" -kirjansa sivulla 5 "Christendom gained both mental and material superiority over the polygamous races, especially Islam, through the equalization of woman and man, and by establishing monogamous marriage and securing it by legal, religious and moral ties." Islamilaisten moniavioinen seksuaalisuus oli siis luonnollista, mutta ei yhteiskunnallisesti yhtä toimivaa. Moniavioisuus ei ollut perversio, vaan matalamman sivistystason toimintatapa. Krafft-Ebing ajoikin tässä viktoriaanista näkemystä jossa "luonnollisesta eläimellisyydestä" voidaan nousta tekemällä seksuaalisuudesta nimen omaan määritelmällinen asia.
Tässä on kyseessä määritelmän seuraamisesta ; Krafft Ebing määritteli perversion ja seurasi ajattelua loppuun asti. Ja teki luonnolliseksi monia seksuaalisia tapoja joiden hyväksyminen vaatii "aikamoista avomielisyyttä". Ne olivat luonteva seuraus siitä miten hän määritteli perversion. Hän otti määritelmän ja seurasi koherentisti sitä, ottaen mukaan ja rajaten ulos kaikenlaista sellaista, mitä siihen määritelmään kulloinkin sopi ja ei sopinut. Hän oli koherentti ja ristiriidaton tehdessään näin. Hän myös hyväksyi yllättävätkin tulokset. (Nämä eivät ole huonoja piirteitä!)
Joku voisi kuitenkin esittää, että "aikamoinen avomielisyys" kuvaavatkin vastaesimerkkejä itse määritelmälle. Silloin ne osoittavat että kuva on vääristynyt. Tällöin pohjalla on tietysti toinen perversion määritelmä, joka otetaan lähtökohdaksi jotta "vastaesimerkki" saadaan muutettua perverssiksi ~ On oltava jotain jonka perusteella masokistista seksiä tai ryhmäseksiä pidetään perverssinä. Tämä huomio näyttää että kysymys on määritelmänvalintakiistasta. Perversio ja luonnollinen seksuaalisuus on kulttuurillinen, määriteltävä, asia.
Kirjoittaja ei huuda mitään "Oh God" -huutoja. Vaikka ymmärtääkin että se voi kertoa kristityn aidosta kiitollisuudesta, se kuitenkin korostaa liikaa sitä piirrettä, että jos on Jeesus aina mukanaan, ei muu kuin ryhmäseksi ole tietyssä mielessä mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti