Usein ihmiset suhtautuvat kummitustarinoihinsa siten, että he ovat ottaneet kaiken oleellisen huomioon. Näin tarinan epäily olisi samaa kuin vihjaisi että he ovat jotenkin vajaita. Tämä suhde anekdoottiin luottamisen ja henkilökohtaisen uskottavuuden välillä on jostain syystä todella suuri. Kuitenkin moni oikeasti eliminoitava syy on sellainen, että normaali terve järki ei sellaista keksisi. Asian havaitsemiseen on tarvittu sen sijaan tiedettä, joka siis ei ole vain kokoelma arkijärkeä, vaan kokeellinen toistettavuuteen liittyvä asia. Kysymys ei siis ole ihmisten järkevyydestä itsessään, vaan metodologiassa.
Esimerkiksi kummitustapahtumissa ei yleensä eliminoida infraääntä. Ja tämä on todella outo, arkijärjellä ajatellen omituinen, selitys kummitushavaintoihin. Hallusinogeeniset huumeet, ikkunasta tuleva veto, unenpuute, joukkohallusinaatio, unenpuute ja ohiajavan auton lamppujen aikaansaama näennäinen liike seinällä ja valehtelu tuntuvat realistisilta kummitustarinoiden elementeiltä. Infraääni sen sijaan ei tule mieleen juuri kenellekään.
Se on kuitenkin olennaista, koska hyvin usein kummittelupaikkaan liitetään kuvaus paikan tunnelmasta. Tämä ikään kuin kuvaa "eifysikaalista havaittavissa olevaa tilaa" joka kuvaa "sitä että energiatasolla tapahtuu jotain". Tunnelma ei ole fysikaalinen suure, mutta kun moni ihminen saa samassa paikassa ahdistuneen mielen, niin sitä kutsutaan paikan ilmapiiriksi. Tämä voi tietysti tarttua jo odotuksesta ja levitä siksi että ihmiset ovat sosiaalisia. Näin kummitustentutkijaryhmä voi kasvattaa sisäistä tunnelmaansa. Mutta sosiaalisuuden lisäksi sama saadaan syntymään infraäänellä. Ihminen ei kuule infraääntä, mutta sillä on vaikutusta. Sillä kuulemisen lisäksi on muitakin aisteja. Infraääni on värähtelyä. "low frequency sound can cause people to have unusual experiences even though they cannot consciously detect infrasound." Ihmiset kokevat ahdistusta "Their unusual experiences included feeling uneasy or sorrowful, getting chills down the spine or nervous feelings of revulsion or fear." Kenties syynä on se, että monet eläimet tuottavat infraääntä, petojen varominen on adaptiivinen toimi. Näin infraäänen pelko ei ole mitenkään epäadaptiivista.
Itse asiassa tilanne ei jää pelkkään tunnelmaan. Ihmisen mieli rakentaa kaikenlaista jännittävää. Tätä varten on olemassa toinen koe. Siinä tutkittiin erään laitoksen kellaria jossa väitettiin kummittelevan. Tunnelman lisäksi mukana oli myös näköhavaintoja. Esimerkiksi kellariin mennyt journalisti koki kovia ; "journalist described a feeling as if a balloon was being pushed between his shoulder blades and an intense feeling of a presence. Eventually he reported that the face of a woman seemed to be peering over his right shoulder." Ihmiset todellakin aistivat esimerkiksi kellarin infraäänet - joita aikaansaa vaikkapa henkilön oma kävely kellariin! Värähtelyn perään päästiin minusta täydellisen tieteellisellä sattumalla "The wave was detected accidentally by its effect on a foil blade (fencing weapon), which the author was attempting to cut a screw thread on, in preparation for fitting a new handle. This five-minute job resulted in several hours of research when the blade began to vibrate." Monia juttuja otettiin huomioon ja loppupäätelmä kertookin että "The findings of this investigation would seem to support the effects described in the Ghost in the Machine (Tandy and Lawrence 1998). To find exactly the predicted frequency was astonishing and the experiment was repeated several times to ensure that it was not an anomaly of the equipment. While reluctant to rule out other frequencies in the infrasound band, clearly 19 Hz must be of particular interest. The dimensions of the corridor leading to the cellar fit well with the assertion that it is resonating at this frequency and contains a standing wave." Alan kirjallisuus tunteekin infraääni -ilmiön. Kummitustenmetsästäjät sen sijaan ovat tästä harvemmin tietoisia. He ovat kiinnotuneempia siitä mitä he itse suoraan havaitsevat ja kokevat. Kummitusten metsästys onkin perussävyltään egosentristä puuhaa, jossa ytimessä on kummitustenmetsästäjän rohkean avomielisen seikkailun kokemukset, josta saadaan ulos ikään kuin tarina.
Voidaan siis sanoa että joko kummitukset seuraavat infraääntä paikasta toiseen, tai sitten infraääni itsessään aikaansaa näitä kokemuksia. Ja kokemukset "ääneen jota ihmiset eivät edes kuule" voidaan liittää jopa näköaistimukseksi koettu näky ihmishahmoista.
Tämä muistuttaa siitä, miten kriittinen mieli on mainio apuväline. Mutta että avuksi täytyy ottaa myös asiaankuuluvaa tiedettä. Ihminen ei yksinkertaisesti voi vain keksiä kaikkia mahdollisia selityksiä, vaikka olisi kuinka ovela. Samalla muistutetaan siitä että toisen valehtelijaksi tai hallusinoijaksi kutsuminen on "helppo kritiikki". Sen taakse tarvitaan kuitenkin jotain aineistoa ja perusteluja. Kuten se, että infraääntä ei ole osattu ottaa huomioon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti