Kari Enqvistin "Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat" pitää sisällään teeman, jossa uskonto ei selitä asioita, vaan pakenee mysteereihin. Tämä on uskonnollinen tyhjiö, johon Ennqvistin mukaan esimerkiksi liitetään semanttisesti erilaisia saivarteluja, jotka ovat uskoon jälkikäteen liitettyjä rationalisointeja ja itse uskon kannalta epäoleellisia ; Enqvistin mukaan usko on tunteen asia ja näiden käsitteiden virheellisyyden osoittaminen ei koskaan riittäisi asettamaan Jumalaa kyseenalaiseksi. Ne siis ovat vain jotain jota liitetään Jumalakäsitteeseen. Enqvist näkeekin että uskontoon liitetään paljon myös sellaisia tyhjiä käsitteitä kuten "ääretön tyhjyys", jotka eivät ole reaalisia tai tutkittavia konsepteja. Ne ovat Enqvistille jos ei suorastaan typeriä niin kuitenkin vähintään epäkiinnostavia tai saivartelevia kysymyksiä.
Enqvist nostaa tästä tyhjyydestä konkretisoidusti esiin sen, miten vaikeaa uskovaisten on ymmärtää luonnonkatastrofeja. Esimerkiksi hän nostaa Aasiassa tapahtuneen tsunamin, jossa kuoli suomalaisiakin. Hän kuvaa miten piispanvirassa ollut Eero Huovinen kuvasi olevansa sanaton. Enqvistin mukaan maanjäristys on luonnontieteelliselle mielelle helppo ymmärtää. On mannerlaattojen liikehdintää. Sellaisia tapahtuu ja koska ei ole mitään Kosmista Suunnitelmaa, niin katastrofeja ja kuolemaa tapahtuu. Kysymys ei ole ansaitsemisesta tai Suuresta Syystä. Kun usko on vain representaatio uskovaisen ihmisen mielessä, on "Jumalan poissaolo" ja "Hyvän sallima kuolema" ymmärrettävä.
Tässä Enqvist on minusta kuitenkin väärillä jäljillä. Aasian tsunamikatastrofi tarjoaa ymmärtämisen tunteita monille. Sen taakse selitettiin esimerkiksi herättelyä. Jumala tappaa joukoittain ihmisiä jotta muut pelästyisivät ja tulisivat uskoon. Toiset tahot selittivät että kyseessä oli Jumalallinen rangaistus syntisille. Nämä sovittavat Suuren Suunnitelman tietyllä tavalla mukaan kuvioihin ja tekevät teleologisen näkemyksen ihmisen päähän sopivaksi. Tuho ei siis suinkaan näyttäydy kaikille mysteerinä joka vain loksauttaa leuat. Oikea vastaus olisikin se, että Eero Huovisella ei ollut poliittisesti korrektia selitystä asialle.
Sillä asiassa on myös strateginen puoli ; Jäsenkatoa vastaan kamppaileva kirkko tietää, että nyky -yhteiskunnassa vaikeuksia tulee heti siinä vaiheessa kun alkaa selittämään jotain ns. hyvistä kansanmurhista. Pahan Ongelman ratkaisut kun tuppaavat olemaan mallilla vähän tälläisiä kyseenalaisia, luonnonkatastrofejen teleologian teologiaa selittävä kun pohjimiltaan päätyy kertomaan julkisesti päin naamaa ihmisille miten ihmisten massamurhaaminen on OK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti