"Nuotta" -kampanja on tietysti varsin väsyttävä aihe, etenkin kun olen nakuttanut aiheesta ennenkin väsyttäviä asioita. Kaiken kaikkiaan huonosti tehty mielipidedokumentti on nostettu arvoon arvaamattomaan ja siitä on tehty jotenkin "merkityksellinen" ja "puhutteleva". Se on kuitenkin lähinnä näitä aiheita, jotka ovat merkityksellisiä siksi että niistä puhutaan jatkuvasti ja isolla volyymillä. - Siis vähän kuin Johanna Tukiainen, Matti Nykänen ja uskonto.
Ajattelin kuitenkin palata siihen hieman erilaisesta kulmasta. Ja tämä kulma kestänee seuraavaankin vastaavaan kampanjaan. Otan tästä "Mitä "Anni" todella sanoi" -kirjoituksesta lainauksen. "Monikohan tässä kohdassa tuli kysyneeksi, miten valtamedian ennen näkemättömän kova painostus saattaisi vaikuttaa nuoreen "Anni" -nimimerkillä esiintyneeseen henkilöön ja hänen kaltaisiinsa?" Rakenne on tietysti perinteistä "suvaitsemattomia suvaitsemattomille" -tyylistä, jossa ihmetyttää lähinnä se, että se menee kehenkään läpi. Tästä kuitenkin saa toisenlaisen ns. samastumispohjan. Ja ajattelin ottaa tästä nyt irti sen hyvän.
Jospas lähdetään siitä että otetaan modernismia peliin. Voitaisiin ottaa vaikkapa sellainen epeli kuin eksistentialismi. Oppi "jonka rakennusmies" oli Sartre, vannoutunut ateisti. Valitsen tätä kautta puoleni hyvin tarkoitushakuisesti. (Mutta luullakseni minua tuskin kritisoidaan tästä valinnasta, että ajan ateistien asiaa.)
Hänen mukaansa ihminen itse on ytimessä. Ihmisen tulee tehdä valintansa sitoutuen itseensä ja olemaan pettämättä tätä. Valinnan paikka on ihmisellä. Tämä itse asiassa tarkoittaa sitä, että ulkopuolinen taho ei kykene erottamaan autenttisuutta epäautenttisuudesta. Jos otetaan esimerkiksi Anni.
Hänellä on valinnan paikka. Hänen uskonnollinen vakaumuksensa ilmentää sitä että homoseksuaalisuus on väärin. Hänen seksuaalisuutensa taas esittää että se, mitä hänen uskontonsa pitää toivottavana ei ole hyvä. Kun ihminen on tälläisessä ristiriidassa, hänen on valittava kumpi ilmentää hänen persoonaansa. Tätä valintaa ei ulkopuolinen voi ohjata. Hän tekee valinnan itse, tai sitten hän noudattaa mauvaise foita, huonoa uskoa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos:
1: Ulkopuolinen taho käskee häntä alistumaan Jeesukselle ja kieltämään homoseksuaalisuutensa, ja Anni vain tottelee, se on komentelua. Seuraus on mauvaise-foi.
2: Jos joku sanoo että "hiivaa uskonto hemmettiin ja elä seksuaalisuutesi kanssa, get on baby", sekin on komentelua joka perustuu erilaiseen houkutteluun, mutta on houkuttelua silti. Tämäkin on mauvaise-foi.
Jos kyseessä on valinnan paikka, Anni saa tehdä mitä lystää. Häntä ei voida moittia siitä että hän valitsee. Ei ole vapautta, että institutionalisoidaan asia niin että vain toinen ratkaisu on hyväksyttävä ja toinen on kielletty. Jokaisella individuaalilla voi tietysti olla sisäinen normistonsa joka sanoo että toinen teko on hyvä ja toinen paha. Mutta hän onkin vastuussa päätöksistään sekä omasta laistaan ja sen seurauksista. Näitä ei voi delegoida ilman että valinta katoaa, ja sitten sitä on kahlehdittu.
Tämä valinnan luonne on oleellinen, koska jos "Nuotan" ystävä rupeaa moittimaan jotain oikeaoppisuudesta, hän rikkoo Nuotan omaa normistoa vastaan. Siinähän kielletään alistumasta. Käsketään olemaan alistumatta. Annin valintaa käsitellään pintatasolla nimenomaan valintana. Tämän diskurssin hylkääminen tarkoittaisi samaa kuin tunnustaisi että videon tarkoitus ei ollut kertoa vaitoehdoista ja lisätä valintaa ja vapautta, vaan se on käsky alistua uskonnolliseen vallankäyttöön. Jossa riisuu vapaan valinnan itsestään ja kieltäytyy seuraamasta tunteitaan ja alistuu uskonnollisille dogmille orjana. Eli joutuisi tunnustamaan että videossa on kysymys juuri siitä, miten sen on moitittu olevan.
Homoseksuaalien kannattajat sitovat tässä usein homoseksuaalisuuden perinnöllisyyteen. Tästä onkin toki joitakin tutkimuksia jotka ovat löytäneet homoseksuaalisuuteen altistavia seikkoja. He ajattelevat että biologia määrää. Eli ihmisellä ei ole valinnanpaikkaa seksuaalisuutensa suhteen.
Tätä voidaan puolustaa johonkin asti ; Esimerkiksi Matt Ridleyn "Perimä - ihmisen historia 23 kappaleessa" pitääkin sisällään kokonaisen luvun jossa homoseksuaalisuuden alkuperään haetaan eikulttuurisiakin syitä. Itse asiassa näyttääkin että homoseksuaalisuutta syntyy useitakin eri kautta. Onkin tavallaan väärin sanoa että "on vain yhtä homoseksuaalisuutta". Homoseksuaalisuus on enemmänkin kuin "flunssa", ilmenee yhdellä sanalla, mutta ilmenevien oireiden takana on useita erilaisia taudinaiheuttajia ; viruksia, bakteereita ja jopa alkueläimiä.
1: Ridley viittaatutkimukseen joka liittyy X -kromosomiin. Se lisää kelpoisuutta naisissa mutta korreloi homoseksuaalisuuden kanssa miehillä. (Olisi hassua sanoa että olipa se kummassa tahansa, niin se lisää kiinnostusta ja menestystä seksin parissa miesmaailmassa. Mutta sanon niin juuri siksi että se on hassua.) Koska X -kromosomi on 2/3 ajasta naisessa, se on keskimäärin hyödyllisempi kuin haitallisempi. Evolutiivinen selitys voidaan löytää. (Tämä logiikka rikkoo vastaansanomattomasti inkompetenttien idioottien huulipyöreilyn siitä että jos homoseksuaalinen ei lisäänny, niin eikö sen pitäisi karsiutua populaatiosta mikäli uskotaan siihen roskaiseen evoluutiosatuun.) Kriitikot moittivat että tämä ei determinoi, eli kyseessä on vain jokin joka altistaa. Geneettisen puolen kohdalla kyseessä on tottakai korrelaatioita, eivät suorat syy-yhteydet, mutta näin perinnöllisyyden kanssa yleensä onkin. Silloin kun ominaisuudessa on variaatiota, sillä on käytännössä heritabiliteetti, joka on tilastollinen. Se on silti geneettinen. Tämä näyttää että kyseessä ei ole "pelkkä paljas valinta".
2: Homoseksuaalisuutta syntyy myös sikiönkehityksen muutoksissa. Jotta konteksti olisi mahdollisimman selkeä, lainaan sivulta 124 "On jotain erityistä kehittyä kohdussa, jossa on jo aiemmin kehittynyt poikalapsia, jotain joka lisää todennäköisyyttä homoseksuaalisuuteen. Paras selitys liittyy kolmeen aktiiviseen Y -kromosomin geeniin, joka tunnetaan nimellä "H-Y -antigeenit". Yksi näistä geeneistä koodaa proteiinia, jota kutsutaan anti-Müllerin hormoniksi. Tämä on yhdiste, joka toimii miehistymisprosessissa." Nämä ovat ytimessä. Sillä kun nainen on raskaana, hänen kehossaan on ei hänen omaan kehoonsa kuuluvia osia. Sikiö on eräänlainen loinen, ja ongelmana onkin se, että naisilla on immuunijärjestelmä. Sikiö tietysti kiertää tätä immuunipuolustusta, mutta silti on mahdollista että immuunijärjestelmä sekaantuu. Silloin äiti ikään kuin "rokotetaan" H-Y antigeenillä. Kun keho seuraavan kerran kohtaa niitä, se reagoi puolustavasti. Sehän tunnistaa "taudinaiheuttajan". ; Kehomme rakentaa meistä miehiä ja naisia, joten tämä ei liene yllättävää, että näiden geenien kohdalla häiriöt koskevat nimen omaan seksuaalista suuntautumista.
Kuitenkin nämä tutkimukset "eivät riitä". Sillä jos oletetaan nyt tilanne että homoseksuaalisuus olisi suoraa seurausta geeneistä. Ei valintaa tässä kohden. Kuitenkin jokainen myöntää että "Annilla" on mahdollisuus kieltää seksuaalisuutensa ja elämään selibaatissa. Hän ei siis rakastele, mutta ei muutu raiskauskoneeksikaan. (Nasia raiskaavat miehet toki voivat viitata miehisiin vastaanpanemattomiin ehdottoman synnynnäisiin heteroseksuaalisiin haluihinsa jotka pakottavat heidät panevat niitä jotka eivät pane vastaan vaan jotka vastaanpanevat. Mutta emme usko heitä.) Tämä on valinnanpaikka.
Toisaalta "Nuottaa" voi kääntää ympäri, jolloin on helppoa huomata, miten video vaikuttaa. Jos logiikkaa pitää ennallaan ja alkuehdot ovat yhtä oikein, voidaan sanoa että päätelmät ovat yhtä sitovat. Tällä vaihtotempulla voidaan muotoilla nimimerkki "Inna", joka on ollut uskovainen homoseksuaali, joka on päättänyt erota uskonnosta. Hän selittää että uskonto oli hänelle tosi tärkeää, ja että moni uskova selittää että jos ottaa Jeesuksen kerran sydämeensä, ei ihminen enää käytännössä kykene eroamaan Jeesuksesta. Koska Hänen Rakkautensa on niin vastaansanomatonta. Näin usko on yhtä ehdotonta kuin geneettinen sitoumus. "Inna" selittää tähän että "kun murhaajatkin voi tehdä parannuksen" hänkin erkani uskonnosta. Hän haluaisi että hänen valintaansa kunnioitetaan ja että sitä pidettäisiin hyväksyttävänä. Asian ympärille syntyy kohinaa, jossa homoseksuaalit valittavat että "Innan" näkemystä kritisoidaan. Että video "pakottaa dogmaattiseen homoseksuaalisuuteen". Heistä kritiiki pitäisi vaieta ja "Innaa" kunnioittaa hänen valinnastaan. Pitäisi samastua miltä homoseksuaali kokee sen että häntä ei hyväksytä. Lopulta kerrotaan että kyseessä on "homojen suvaitsemattomuus".
Jos asenteesi homoa ja uskovaa kohtaan vaihtuivat - mieti uudestaan. Tosiasiassa minä, kuten varmaan aika monet muutkin, eivät ole kieltämässä "Annin" tai "Innan" ratkaisua. Ainoastaan sen institutionalisoimista. Sitä, että on tahoja jotka käyttävät "Annia" tai "Innaa" esittämään oikeaoppisuutta. Että näin kaikkien tulee tehdä. Että "Annista" tai "Innasta" poikkeavan, toisenlaisen valinnan tekeminen on alistumista. Että päätöksen tekoa kritisoivan tulee vaieta.
Minä moitin videossa sitä että sitä on käytetty julistusmateriaalina, jossa "Annin" ratkaisu on esitetty olevan enemmän kuin pelkkä yksi mahdollinen ratkaisu. Siinä muulla tavalla valitsevat on tuomittu väärässäolijoiksi. Minä - kuten btw. luultavasti enemmistö videota kritisoivista - eivät ole moittimassa "Annia" siitä että hän päättää mitä tekee elämällään. Vaan siitä että videota on julistettu oikeaoppisuusdiskurssissa, jossa "Annin" ratkaisu on oikea, ja homoseksuaalisuuden valinnut on väärässä ja huono,. Tätä julistusmentaliteettia on ilmennyt. Minulle ja muille tämä on aivan yhtä inhottavaa kuin se että "Annin" ei anneta päättää itse omassa elämässään mitkä hänen prioriteettijärjestyksensä ovat kysymyksessä "tiukka marginaalinen uskontoni vai erikoinen ja harvinainen seksuaalinen suuntautumiseni, kumpi joustaa."
Kuitenkin Nuotan kannattajien parissa tämä ylläoleva on käytännössä unohtunut. He vaativat kriitikoilta hiljenemistä, koska se on suvaitsemattomuutta suvaitsemattomuudelle. Erimielisyys on syrjimistä ja "Annin" arvonpoistoa, Anni saa syrjiä sen sijaan videolla ketä haluaa ja sanoa homoseksuaalisutta pahuudeksi koska uskonnonvapaus (lälläslää). Tässä puolessa esitetään että Nuotan kriitikot kieltävät Annin valinnan, että Anni ei saisi valita näin ollenkaan. En tiedä mistä fiksaatio vain tähän yhteen näkökulman huomaamiseen ja olemassaoloon oikein kumpuaa. Toivon että se ei johdu siitä, että maailmassa on oikeasti ihan liikaa niitä, joiden mielestä priorisointi "uskontoni vai seksuaalisuuteni" on jotain johon on vain yksi, ulkoa määrätty, vastaus. Joka on ilmiselvästi oikea. Myös niitä joista pitää aina valita se seksuaalisuus, eikä uskonnollista vakaumusta. (Jotenkin se toisinpäin oleva on kaikille ilmiselvempi olemassaoleva suuntaus.)
Valitettavasti tämä fiksaatio vain yhteen näkökulmaan, ja joka hylkää toiset, myöskin käytetyt ja asian kannalta relevantit vaihtoehdot, viittaavat toiseen ongelmaan. Se on se, että kyseessä ovat ns. suukapula -argumentit, joihin ei ole rationaalista vastausta. Siksi keino hoidella ne on ignoraatio. Banaanit korviin ja kielletään niiden olemassaolokin. Tämänlainen strategia on hyvin lähellä straw man -argumentaatiota, jossa vastapuolen argumenteista esitetään vääristyneet muodot ja moititaan näiden logiikkaa. Toki logiikan käsittely voi olla osuvaa juuri siihen argumenttin joka on esitetty. Mutta tämä argumentti ei kuvaa sitä vastapuolta osuvasti, tai ei ollenkaan. Tällöin argumentin kumoamisella ei ole relevanssia itse asiaan, vaan johonkin abstraktiin mielikuvaan joka asiasta on. Tässä vastapuolen näkemys latistetaan joksikin jota se ei pääasiassa ole, tai jota kannattaa vain hyvin marginaalinen osa. Moititaan tätä, ja sitten jätetään olennainen tai olennaista ulkopuolelle. Ja sitten katsotaan että koko asia on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Että vastapuolella ei ole mitään olennaista jäljellä. Että kaikkeen on vastattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti