tiistai 26. heinäkuuta 2011

Miksi uskontoaiheinen keskustelu ei suju?

Uskontokeskustelut ovat rakenteeltaan keskimäärin aivan kauheita. Inttäminen ei juuri koskaan nouse jaetun monologin tasolta dialogiksi. Yritystä toki on jonkin verran, mutta siinä ei onnistuta. Syynä on se, että keskustelua toiselle käydään omilla ehdoilla. Tai rakentamalla odotukset toisen mielipiteistä joidenkin varsin omituisten rakennelmien päälle.

Myersin blogi näyttää katolisen lähestymisyrityksen. Otsikko on huikea "five Catholic teachings that make sense to atheists." Sisältö ei ole kovin vakuuttavaa. Esimerkiksi yhdeksi vaihtoehdoksi päätyy kiirastuli. Yliluonnnollinen tuonpuoleiskonsepti. Kehtaankin tehdä tästä "miten sanotaan - miten luetaan" -kaavan. Aihe "The Communion of Saints" Katolisen mukaan "I didn't struggle with this doctrine at al-it struck me as an articulation of a spiritual truth known to the human heart from time immemorial." Miten ateisti kuulee "The communion of saints is the idea that all Christians have a mystical bond with each other, both alive and dead. Magic ESP restricted to people who believe in the right god (the damned don't get it) is not exactly a truth. What atheist would hear that and think that was perfectly reasonable?"

Yleinen kaava näyttääkin siltä kuin ateisti olisi teisti joka on vihainen Jumalalle. Ateistit kuitenkin ovat ateisteja, koska konseptit eivät näytä järkeviltä. Tähän uskovainen selittää miten esimerkiksi kiirastuli on selitettävissä reiluuden kautta ; Jumala voi armahtaa niitä joilla on jotain paikattavaa etiikassaan ja päästää heidät silti taivaaseen. Ateistille tämä selitys ei kuitenkaan muuta sitä järkeväksi, koska siinä ei ns. todisteta kiirastulikonseptin aktuaalisuutta. Ateisti näkee että konsepti "on järkeenkäypä" samaan tapaan kuin joku Marvel -universumin maailma voi olla "järkeenkäypä" (Kumpi voittaa, Volverine vai Magneto? Kamppailun lopputulos on "järkevä" kun vastakkain on mies jonka luuranko on metallivahvistetu ja toinen hallitsee metallia ajatuksen voimalla miten haluaa..)

Samoin ateistien jumalatodistusten ruotimiset ovat uskovaisille irrelevantteja, koska tämä "järkeenkäypyys sillä Marvel -universumitasolla" on kristitylle se olennaisempi. Muu peittyy voi olla -saivarteluun jota kutsutaan uskon hypyksi.

Eipä ihme, että tilanne on se, että tässäkin katoliset vaikuttavat ikään kuin odottavan että heidät päästetään rauhallisesti höpöttelemään ja että samalla miltei tarjotaan teetä ja keksejä. Kuitenkin heidän näkemyksensä sitten revitään debattihengessä riekaleiksi ihan perustasta lähtien. Ongelma on kaiken kaikkiaan seuraava : "If an argument makes a big song and dance about a prior need for "an openness of heart," chances are good that the intellectual case is not very good." Pelkästään intellektuellisena keskusteluaiheena kesksutelusta tulee kuitenkin aika tiukkaa, ja sen piirissä on likimain ilmiselvää että joku tulee loukkaantumaan : Jomman kumman -tai jopa molempien- tärkeänä pitämä asia murskataan epäloogiseksi ja eiperustelluksi intellektuellien logiikkamyllyssä.

Ei kommentteja: