"Eikö ketään edes hävetä" muistuttaa siitä että mielipiteitä on asiallisia ja epäasiallisia. "No, sanoin tiivistetysti seuraavaa: "Minä en pidä siitä, miltä cosplay-animefanit näyttävät. Siis koko homma on ihan typerää, jengi ei tee mitään omaperäistä ja ääliöitä ovat koko sakki." Lainausmerkkien välissä ensimmäinen lause on ok, toinen ei. Miksi? Se, että minä en pidä jostain, ei tee siitä typerää. Toiseen suuntaan: minulla ei ole mitään velvollisuutta pitää kaikista asioista, kunhan pidän mielessä, että se on oma makuasiani, eikä kerro välttämättä mitään kohteena olevasta ilmiöstä." Olen tarkaalleen ottaen sitä mieltä että myös jälkimmäinen osa on hyvä esittää. Sillä ensimmäinen on mielipiteenilmaus, jälkimmäinen osa on itse asiassa yritys argumentoida asiasta. Toki siinä on mukana loukkaavaa sävyä, koska siinä käytetään sanaa "ääliö". Mutta on itse asiassa mielenkiintoista tietää, että cosplay koetaan sen kriitikoiden puolella epäluovana aktina, matkimisena. Eräällä tavalla siitä onkin kysymys. Selityksessä jää toki auki "ääliö" sanan tausta ; Mutta periaatteessa typeryys voidaan perustella, esimerkiksi instrumentalistisesti viittaamalla asiasta saatavan hyödyn puutteeseen. Tai siihen että se perustuu epätosille uskomuksille. (Cosplay ei tosin väitä että animehahmot ovat tosia. Tässä onkin ainut ero siihen miten WWJD -ihmiset imitoivat Jeesusta)
Mutta toisaalta ; Minusta hemmetin monia "tyhmiä" asioita pitää kannustaa. Esimerkiksi taidetta jota tehdään vain taiteen vuoksi, ei hyödyn vuoksi. Tämä on minulle hyvin olennainen asia.
Tämä oli kuitenkin vain kimmoke. Haluan siirtyä arvokeskustelu-mikä mielipiteenilmaus on sallittu -tasolta hieman eteenpäin.
Oma kokemukseni monista cosplay -pelaajista on se, että he ovat jotenkin pelottavia. Itse asiassa vaikka arvostankin heidän käsityötaitojaan ja vaivojaan - he eivät suinkaan yleensä vaan mene jonkun luokse, maksa tonnia ja saa pukua. He ostavat tarvikkeet ja rakentavat ne asunsa. Yksityiskohtia varten katsotaan pirusti animea. Itseänikin huvittaisi naamioitua vaikkapa "Demon Beast Invasionin" pahuuden soturiksi ja riennellä ympäriinsä yllättämässä ihmisiä huutamalla heille "shokushu goukan" (触手強姦). [Rehellisesti ; Katso googlesta. Tai oikeastaan ... Älä katso! ~ Mikä niitä japanilaisia oikein vaivaa?]
En ole oikein osannut antaa tälle arvoa, vaikka näenkin ilmiön komedialliset, taiteelliset ja käsityölliset arvot (niiden kaikissa hyvin monissa merkityksissä, vieläpä). Periaatteessa ilmiössä ei pitäisi olla mitään sellaista joka ahdistaisi. Sitten tulin lukeneeksi huumorisivustoa, joka muistutti minua tunnetusta ilmiöstä nimeltä uncanny valley. Robotit jotka muistuttavat jonkin verran ihmistä saavat sympatiaa, mutta jos robotti alkaa näyttämään liikaa ihmiseltä, se tuo mukanaan ahdistusta. Robottien ihmisenkaltaistaminen on kannattavaa tiettyyn rajaan asti. Sen yli se tuo vain ahdistusta. - Uncanny valley on itse asiassa omalta osalta selittämässä miksi pellejä ja nukkeja käytetään kauhuelokuvissa.
1: Tarvitsin vitsiartikkelia välttämättä tehdäkseni oivallukseni cosplayaajista. Sillä uncanny valley -ilmiötä lähestytään aina robottien puolelta. Kun yksisuuntaisuutta taotaan aina asiayhteydessä, ei ole ollenkaan helppoa keksiä että sama systeemi toimii toiseenkin suuntaan. Artikkelissa oli esimerkkejä joissa kohteena ovat esineet, robotit ja tietokonealgoritmit. Mutta myös keinoja joilla ihmiset muuttavat itseään ja ulkonäköään, poistavat inhimillisiä piirteitään ja lopputuloksena on se, että ihminen ajautuu uncanny valleyyn. ("Laakso" ei ole robotin erikoisoikeus.) Tällöin ihmiset ikään kuin luontaisesti kokevat hieman ahdistaviksi.
2: Ehkä huolestuttavinta oli se, että monet lehtikannet ovat todellakin siirtyneet ulkonäkösiloittelussaan niin pitkälle että kuvasta poistetaan kaikki ihon epätasaisuudet ja värivirheet. - Enää ei vain korjata yksinkertaisia juttuja kuten salaman punaamia silmiä tai finnejä. Niiden lisäksi esimerkiksi silmien sinisyyttä ylikorostetaan ja ihosta tehdään korjauksilla suorastaan muovimaisen sileän oloinen. Lopputulos on jo hieman ahdistava. Artikkeli käytti kovaa kieltä (vapaasti suomennetusti "photoshop täyttää lehdet kuollutsilmäisillä humanoideilla.") Mutta se tietyllä tavalla osuu kohteeseensa.
3: Lainaamani artikkeli kertoo itse asiassa syitä miksi uncanny valley on vaikea ylitettävä roboteilla, mutta toisaalta miksi siihen on helppo päätyä ihmisten puolelta. "That's the thing: Humans have evolved to recognize hundreds and hundreds of little nonverbal cues in the faces of the people we're talking to. Mimicking that nonverbal communication is much harder than simply imitating human speech." Tekniikka ei ole ainakaan toistaiseksi ylittänyt edes sitä tasoa, että minä en esimerkiksi huomaisi animoitua hahmoa ihmisestä. Ja minä olen tässä synnynnäisesti surkea! Minun pitäisi olla vaikeaa huomata kuilua. Kuilu on suuri siksi että tarvitaan monia piirteitä. Ja toisaalta se tarkoittaa sitä että näitä piirteitä on helppohkoa häiritä.
Tämä ylläoleva prosessoituani, luulen että kokemani cosplay -ahdistus ei johdu siitä että tässä on kummallinen alakulttuuri jonka sisällöstä en tykkää. Sama koskee tietysti cosplayaajia. Heillä maskeeraus kuuluu olennaisena osana projektia. Ja kun yritetään näyttää piirroshahmoilta joiden tietyt piirteet ovat standardinomaisesti epäluonnollisia, on ymmärrettävää että maskeeraus jonka tavoite on imitoida näitä tuo mukaan piirteitä jotka ajavat uncanny valleyyn.
Seuraavaksi joku tietysti/mahdollisesti kysyy, että miksi sitten on ne miehet ja tytöt täyshaarniskoissaan - nehän ne vasta roboteilta näyttävätkin. Niin, kenties vastaus onkin juuri siinä. Ne ovat jo niin robotinkaltaisia, että uncanny valley on aikaa sitten jäänyt taakse.
Ja tässä vaiheessa on hyvä paljastaa, että tämä kaikki ylläoleva oli itse asiassa yritys katsoa miten pitkälle ja asialliselle tasolle alakulttuurin dissaaminen voidaan viedä ilman että asia muuttuu oikeasti pilkaksi. Tämä on itse asiassa "perusteltu mielipidekirjoitus", joka kertoo siitä miksi cosplayaajat ovat "objektiivisesti tai ainakin intersubjektiivisesti ahdistavia". Tyhmäksi tämä ei muuta, vaan muistuttaa että ennakkoluulot voivat joskus olla hyvin yleisinhimillisiä. Silloin niitä vastaan voi ehkä olla hyvä taistella. Tämä muitutus on tärkeä esimerkiksi kun puhutaan rasismista.
Katsoit kuitenkin Googlesta. Tunnusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti