Valitettavasti tämä yleinen mielikuva ei vastaa todellisuutta. Itse asiassa ninjojen pukeutumista koskee hieman samantapainen paradoksi, kuin euroopassa salapoliisejen pukeutumista. Oikeasti salapoliisi pukeutuu mahdollisimman eisalapoliisilta näyttäväksi. Mutta mielikuvissa heillä on kummallinen hattu jossa on lippa kumpaankin suuntaan. Tai se trenssi. Ninjojen kliseinen pukeutuminen onkin itse asiassa vain mielikuva. Piiloutuminenkin onnistuu öiseen aikaan tummansinisessä asussa - ja näitä löytyykin löytyykin museoista.Mustan asun syntytapakin toki tunnetaan. Taustalla on japanilainen Kabuki -teatteri. Ninjojen kiistämättä ylivertainen siisteys tarinankerronnassa oivallettiin ja tarvittiin jokin tapa jolla katsojat tunnistivat että näyttämöllä oli näkymätön salavihkainen murhaaja. Taustalla oli se, että teatterissa oli usein avustajia ja tehostenikkareita, jotka oli puettu mustaan. Katsojat oliva tottuneet että he olivat jotain joka oli "näkymätön", ei ikään kuin vaikuttanut tarinassa. Ninjan näkymättömyys oli siis tavallaan ilmselvää teatterikontekstissa ; Huomaamattomuudesta haluttiin tehdä huomattavaa ja symbolista.
Toki ninjoihin liittyvät myytit eivät jää tähän. Kenties suurempi asia on se, että vaikka ninjoilla onkin kiistämättä paikka historiassa, moderni ninjutsu ei ole yhdistettävissä tähän perinteeseen ; Toisin sanoen ninjat ovat historiaa, mutta kaikki jotka väittävät olevansa ninjataitojen harjoittajia eivät harjoita historiallisten ninjojen taitoja. Yhteyden väittäminen ja yhteyden olemassaolo kun eivät aina kohtaa. Tässä kohden on hyvä huomata, että pätevä historiaan sitominen voidaan tehdä kahtaa kautta:
1: Karaten malliin voi olla tarjolla ns. "katkeamaton opettajien ketju". Tässä lajissa on historia ja perinteet. Itse asiassa jopa Karaten luonteen muutokset tunnetaan juuri siksi että historia tunnetaan.
2: Keskiaikaisen miekkailun tapaan sitomalla aineisto historiallisiin dokumentteihin, joiden rekonstruointiin systeemi perustuu. Tässä mallissa opetuksen siirtyminen sellaisenaan ei toteudu, vaan rekonstruointiin liittyy tieteellinen lähestymistapa, jossa (a) dokumentit ovat tavoitettavissa (b) niiden sisältöä tulkitessa on debattia. Seurauksena on se, että rekonstruoivat lajit muuttuvat tiedon karttuessa. Sillä jopa esimerkiksi se, että keskiajalla käytettiin Aristoteelista fysiikkaa eikä Newtonilaista vaikutti siihen miten asioita kerrottiin. Tämä johtaa siihen että yllättävätkin tiedot voivat pakottaa muuttamaan näkemystä.
Ninjutsun historiallista autenttisuutta on yritetty perustella kumpaakin keinoa käyttäen. Tosin laadultaan kyseenalaisesti.
1: Jinichi Kawakami viittaa oppineensa perinteisiä ninjataitoja Masado Ishida -nimiseltä mysteeriseltä mieheltä. Hän on niin mysteerinen, että hänestä ei oikein tiedetä mitään. Tämä tuottaa tietysti vaikeuksia, kun pitää tarkistaa sellaisia pikkuseikkoja, kuin onko Ishida todella saanut taitonsa mistäkin. Tarkistettavuus puuttuu, joten luottamus historialliseen autenttisuuteen on puhtaasti luottamuksenvaraista. Tässä voidaan toki viitata asiaankuuluvasti ninjojen salaiseen ja piilottelevaan luonteeseen, mutta tämä on vetoamista jossa selitetään perustelujen puute. Ja tämä on aivan totaalisti eri asia kuin perustelu.
2: Bujinkanissa esitetään että laji perustuu rekonstruktioon, joka perustuu vanhoihin kääröihin. Kuitenkaan näitä kääröjä ei näytetä kenellekään. Tätä kautta lajin historiallista autenttisuutta perustellaan viittaamalla kääröihin joilla ei käytännössä perustella mitään ; Kääröjen olemassaolo ja luonne jäävät mysteereiksi. Molempien luotettavuuteen uskotaan vain koska perustaja sanoo niin. Tästä ei voi syntyä juuri muuta kuin mielikuvia mormoneihin, joilla tärkeässä roolissa on kultaiset levyt, jotka luettiin mystisellä enkelin antamalla kristallilla, joiden kummankaan olemassaolosta on vain liikkeen perustajan sana. Tämä on toki hieman eri asia kuin sanoa että niitä ei ole olemassa. Mutta perustelu tämä ei ole, joten on turvallista ja oikein sanoa että mormonien kirjan tai bujinkanin sisällön historiallista autenttisuutta ei ole perusteltu. Se vaatii uskon hypyn siihen että bujinkanin perustaja ei vain halua rakentaa mainetta ja mainostaa kouluaan tälläisellä PR -stuntilla. Ja että hän ei ole vain erehtynyt kääröjen historiallisuudessa tai tulkinnut niitä väärin. (Tosin ninja voisi keksiä tämälaisen juonen ja jopa kannustaa sellaiseen saadakseen tienestit virtaamaan!)
Yleisesti ottaen ninjutsun sitominen historiaan kohtaakin suunnilleen seuraavan argumentin. "It is True Because I say so - Just Trust me or be an impolite moron!" Tämä ei toki ole argumentti, päin vastoin, se mitä tässä vaadittaan on ns. uskon hyppy - ja tottakai monista nimen omaan mysteeriys, epävarmuus, salamyhkäisyys ja yleinen eijulkisuus, sensurointi ja salamyhkäisyys kuuluvatkin asiaan sekä uskonnossa että ninjutsussa.
Monia, kuten itseäni, tämä ei hirveästi kiinnosta. Koska ratkaisevaa voi olla sekin että on siistiä kieriä mustissa puvuissa lattialla. Ja tekniikkojen toimivuus käytännössä kiinnostaa monia enemmän kuin historiallisuuden varmistus. - Tekniikkojen toimivuus voi onnistua esimerkiksi siten, että ns. opiskelee erilaisia kamppailulajeja. On huomattavaa että ihmiset ovat eri puolilla maailmaa "keksineet pyörää uudestaan". Ihmisen ruumiin mekaniikka kun ratkaisee tekniikkojen toimivuuden. Fysiikan lait ja ihmisruumis on kaikkialla samat, joten "apinoin eri lajeja ja nappaan siistejä elementtejä sieltä täältä" on yksi keino rakentaa toimivia juttuja. Mutta on tietysti hieman petollista korostaa tämän itsetekemän uuden kokoelman historiallista autenttisuutta.
"Ninja Gaiden" on muuten aivan käsittämättömän ja rasittavan vaikea peli. Ninja ei todellakaan saa kostoaan! Ehkä sankariteot olisivat helpompia jos ninja olisi aito ninja, eikä ninjastereotypialta näyttävä "weekend warrior" -tyyppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti