Konstruktiivista

Aspergerin syndroomassa käyttäytymisen säätely on vaikeaa. Siksi heille usein käykin niin, että he näyttäytyvät ikään kuin tyyppeinä jotka ystävällisesti ostavat innokkaalle koiranomistajalle matkaliput Skotlantiin katsomaan "The Overtoun Bridgeä". Matkalippujen ostaminen lahjaksi kun on yleensä aika kohteliasta. Mutta joskus sitä tulee tehneeksi katastrofaalisia virheitä. Virheiden toistuminen johtaa helposti rehelliseen itse -epäilyyn. Mallia "Do they really hate me, or are they just saying that?"

Itse ottaisin esille tapauksen, joka ei ihme kyllä ole minun tekemäni. Tämä on vain esimerkki siitä, miten periaatteessa ihan ystävällinen ja kohtuullisen kohtelias tyyppi voi tehdä varsin erikoisia asioita.

Tulkintani ja käsitykseni mukaan koko alempi tapaus on tehty ihan hyvässä tarkoituksessa, ja prosessissa miltei heilui nyrkkikin.

Tapaus lähtee siitä, että joskus ihmisten sukupuolen tunnistaminen on vaikeaa. Yleensä ihmiset ovat tarpeeksi hienotunteisia eivätkä kysy tämänlaisia asioita niinkuin ikinä. Kysymykset mallia "Anteeksi, kumpaa sukupuolta te oikein edustatte?" on jotain lauseita joiden karkeus on sitä luokkaa, että mikään etikettikirja ei varmasti ole edes älynnyt että tämänlaisia kysymyksiä voisi kysyä. Kuitenkin olen omin korvin kuullut miten tämänlainen kysymys kysytään. Ihan uteliaisuudesta, tiedonhalusta ja kiinnostuksesta ihmistä kohtaan noin yleensä. Kysymyksiä kysytään jotta saadaan tietää. Ja avoin ja rehti kysyminen on usein ihan kohteliasta. Tästä seurasi tietysti suuttumus. Asian korjaaminen tuli tietysti kysyjälle mieleen, asia näytti vaivaanvan. Hän kehittelikin puheen, jonka ydin on siinä että "Kaikki ihmiset eivät synny samanlaisiksi. Siksi jos näyttää sinunlaiseltasi, kannattaisi ehkä hankkia parempi itsetunto." Hänestä tämä oli rakentavaa. Siinähän kerrotaan että kysyminen ei perustunut mihinkään eriarvoistamiseen. Jopa minun silmissäni tämä kuitenkin näyttäytyy jonain jota ei vain oikein sovi sanoa.Mutta tilanne on kuitenkin se, että autismin kirjossa on runsaasti sitä "kirjoa", eli asteita. Ja jotkut ovat siinä ikävämmässä päässä kuin toiset eivät.

Sitten joku esittää että sosiaalisuus on kivaa ja vaaratonta. Että sen kuin menee vain. Nykyisin ilmassa on vieläpä voimakas poliittisen korrektiuden henki. Tätä pidetään helposti ystävällisyytenä. Ja sen voisi kuvitella olevan lievennystä ja helpotusta sosiaalisesti epävarmoille ihmisille. Mutta aspergerin syndrooma ei valitettavasti ole samaa kuin ujous. Poliittisen korrektiuden ilmapiiri johtaa siihen että ylläolevan tapaiset otetaan itse asiassa pahemmin, kuin mitä ilman kohteliaisuuden ilmapiiriä.

Minäkin kohtaan juuri tätä poliittisen korrektiuden nostamaa seinää aika usein. Kouluaikoina se vaikutti lähinnä käytös ja huolellisuusnumeroon ja tätä kautta moniin asioihin. Aikuisena asiat on kivemmin: Sitä vaan tuppaa saamaan silloin tällöin turpaansa.