Onnellisuus liitetään usein ensi sijassa ihmisen olosuhteisiin. Eli esimerkiksi elintaso, palkka tai oikeanlaisen työn tekeminen ratkaisisi. Tämän näkemyksen mukainen kanta onnellisuuteen oli esimerkiksi Aristoteleellä ; Hänelle ihmisen päämäärän toteuttaminen johti onnellisuuteen. Onnellisuus oli siis seurausta siitä että ihmisen oma tarkoitus kohtasi yhteiskunnan tarkoituksen. ~ Kuitenkin tuntuu että saavutukset ovat iloa tuottaessaan usein aika lyhytaikaisia. Esimerkiksi kalliin uutuusauton viehätys ropisee ajan mittaan. Ja toisaalta ; Moni näyttää myös sopeutuvan hyvin vaikeisiinkin elämäntilanteisiin, jolloin ulkoinen olosuhteisto ei suinkaan tuhoa onnellisuutta.
Tämän väliaikaisuuden huomaaminen ei ole vaikeaa. Ja tämä on korostanut asketistisia näkemyksiä, jotka esittävät että näkemys korostaa pinnallista iloa ; materialistinen ilo on väliaikaista ja luonteeltaan huonoa, vääränlaista ja epätyydyttävää. Tähän linjaan on yleensä hengellinen vastaus. Tätä edustamaan voi valita vaikkapa Dalai Laman joka ei hyväksy, ymmärrä eikä käsitä sitä että "Ihminen uhraa terveytensä jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä. Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä; seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa; hän elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuolee, eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt." Tällä, paitsi eksplisiittisesti moititaan ulkoisten asioiden vaikutusta, myös implisiittisesti ehdotetaan että ihmisen pitäisi sen sijaan tavoitella syvempää onnellisuutta. Luonnollisesti hengellinen johtaja määrittelee asiat tärkeysjärjestykseen, ja määrittää että lapaset ja blondattu tukka on pinnallista trendien seuraamista mutta oranssit kaavut ja kalju kertovat asenteesta jossa nöyrrytään syvälliselle.
Tätä kautta saadaan toisenlainen, välineellinen, onnellisuusnäkemys. Siinä onnellisuus on sidottavissa uskonnolliseen vakaumukseen, ja siihen että panostaa tiettyihin tärkeinä pidettyihin asioihin ; Kuitenkin tässä käy niin että tässäkin kohden tilanne on hieman kuten siinä miten avioonmenon jälkeen arkeen palaaminen on varsin pian edessä. Samoin uskontoon vasta kääntyneen innostus näyttää katoavan ja jonkin ajan päästä on jo havaittavissa vanhan persoonallisuustyypin paluu.
Psykologiassa onkin alettu ottamaan huomioon se epäintuitiiviselta tuntuva vaihtoehto, että onnellisuus onkin hyvin paljon pysyvä ominaisuus. Tässä vastaan tulevat sellaiset termit kuin "happiness set point", "hedonic set point" tai "hedonic treadmill". Tämä korostaa synnynnäisen temperamentin vaikutusta onnellisuuteen, jossa onnellisuuden tavoittelu ulkoisin syin - jollaisia ovat vaikkapa raha, valta, työ ja jopa perhe sekä uskonto - ovat vain väliaikaista iloa tuottavia. Saavutettu tila ei pian tunnu missään. Onnellisuudentavoittelija päätyy helposti vain tavoittelemaan ja toiminaan vain jotta pysyisi paikallaan. Tarkemmin ; ulkoiset muutokset onnellisuuteen ovat usein vaikutukseltaan väliaikaisia, ja sen jälkeen palataan normaaliin onnellisuustasoon;
1: Tämä on tietysti varsin kannustavaa, jos pitää vaikkapa elää vammautumisen jälkeen. Mutta ei kovin kannustavaa jos tavoittelet "ja hän eli elämänsä ikuisesti onnellisena" -tilannetta ja yrität saavuttaa tätä kivalla työpaikalla, uudella trendikkäällä (tai vähemmän trendikkäällä) uskonnolla, naimisiinmenolla tai lottovoitolla.
2: Samalla tämä tietysti muistuttaa siitä, että usein perustelut omalle kenkkuudelle ja ärsytykselle vain "haetaan ulkopuolelta" ; On ikään kuin perustunnetila jolle haetaan oikeutus, joka on pohjimmiltaan tekosyy.
___2.1: Mielenkiintoista kyllä, vaikka Maslown tarvehierarkian kaltaiset konseptit selvästi liittyvät onnellisuuteen että erilaisiin ulkoisiin onnellisuuden tuottajiin, niiden tulkinnassa onnellisuustason vakioisuus on mahdollista yhteensovittaa. Esimerkiksi voidaan ajatella että vaikeudet ja haasteet joita ruokaa etsivä voittaa - ja saa lyhytaikaisen onnellisuutensa - vain hankkiessaan perustarpeensa, ovat niitä vaikeuksia ja haasteita joita esimerkiksi ihminen tekee yrittäessään olla taiteellinen ja luova. Taiteilijan luova tuska on vain erilaista vaikeutta. Ja onnellisuus jonka ruokaa löytävä ja taideteoksen valmiiksi saava kokevat olisivat yhtä hyviä onnellisuudenaiheita.
Oikeasti tilanne on tietysti kompleksisempi. Temperamentti vaikuttaa vain osittain. Olosuhteilla ja omalla asenteella on vaikutusta. Sillä on kuitenkin myös vaikutusta. Kenties asiaan auttaa kaksostutkimuksella tehdyn onnellisuuskartoituksen lauselma "impetus is greater from mood to behavior than in the reverse direction. It may be that trying to be happier is as futile as trying to be taller and therefore is counterproductive."
"V -käyrä" liittyy siihen kuinka huomasin jossain vaiheessa että olen olosuhteista riippumatta taipuvainen ärtyisyyteen. Keksin että olisi jonkinlainen graafinen vitutuskäyrä, joka olisi aina suunnilleen tasainen. Eli kun isot asiat olisivat kunnossa, olisin pikkumaisempi ja hakisin murheeni turhemmista murheenaiheista. Tämä on eräs suurimmista itsereflektioni tuloksista, vaikka onkin huomiona itse asiassa melko vanha. Olen levittänyt vitsiä aika kauan sellaisella innolla, että se lienee monille lukijallekin jo ennalta tuttu. Alustus onkin vain niille muille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti