Ollos peljästy!

Kauhu on subjektiivinen tunne. Samoin elokuvakokemusta on helppoa katsoa yksilöllisen ja yleistämättömissä olevan kokemuksen kautta.

Onneksi kaikki eivät jää tähän. Sillä on ikävää jos joku väittää kirjoittavansa tehokasta kauhua, ja viittaa laatupuheessaan pelkkään subjektiivisuuteen. En pidä niistä joiden puhe laadusta on vain itseriittoisuutta. "A study? Well. With all respect, fuck you, sir! My job is to write a script, your job is to pay me money!" (Tosin monesti haluaisin että käsikirjoittajat itse asiassa sanoisivat enemmän jotain tämän tapaista. Mutta en silloin kun aiheena on kauhuelokuvien kauheus noin yleensä.)

Näin esimerkiksi kauhuelokuvien pelottavuusrakennetta on arvioitu. Aineistossa suosituista kauhuelokuvista on etsitty erilaisia piirteitä. Tutkimus näyttää että kauhulla on tiettyjä olennaisista elementtejä. Lisäksi asioita täytyy esittää tietyllä rytmillä. ; Kauhuelokuvissa ei ole pelkästään kysymys siitä mitä asioita esitetään, vaan missä määrin. Tutkimuksen mukaan hyvin myyneissä kauhuelokuvissa on tärkeää löytää tasapaino realismin ja fantasian välillä. Lisäksi elokuvassa täytyy olla sopivassa määrin tuntematonta, pakenemista ja loukkuun jäämistä. On myös tärkeää että hahmoja on melko vähän, pieni määrä ihmisiä tarjoavat voimakkaamman samastumiskokemuksen. Yksinäisyys, pimeys ja yllättävät shokit sekä väkivalta ovat myös olennaisessa roolissa. Ja tietenkin osansa saa myös musiikki.

Tosin rehellisyyden nimissä tämä tutkimus ei itse asiassa itsessään kerro kahta asiaa, jota sen voisi luulla kertovan.
1: Mittaa kauhua. Suosio kertoo siitä, että se vetoaa niihin asioihin joita kauhuelokuvien fanittajat haluavat kauhuelokuvilta. Tämä ei välttämättä ole pelko itsessään - on jopa mahdollista että voitaisiin tehdä niin pelottava elokuva, että kukaan ei suostuisi katsomaan sitä.
2: tai anna täydellistä menestyneiden kauhuelokuvan kaavaa. Tämä vetoaa menestysreseptiin joka perustuu jo keksittyyn. Kenties jossain on vielä tehokkaampi kaava, joka muuttuu kassamagneetiksi heti kun se keksitään.

Koska olen aloittanut kauhuelokuvan suosiolla, on hyvä jatkaa tästä. Kenties kauhun luonteestakin saadaan samalla jotain irti. Tässä auttaa esimerkiksi seuraava "Rage against The Page"n kirjoitus, joka perustuu siihen että kauhuelokuvan kannalta katsoja onkin hyvin tärkeässä roolissa.

Kyseessä ei ole pelkästä pelottelusta, vaan kyseessä on genrestä jolla on tietty viiteryhmä. Tämän odotukset ja vaatimukset täytyy täyttää, muutoin elokuva on katsojalle pettymys. Lista esittää rakenteen aikajanamaisena, mutta minusta mielenkiintoisempaa on huomata että kaikki kohdat ovat ns. "hirviökeskeisyyttä". (Kauhuelokuvassa paha voi tietysti olla miltei mitä tahansa. Sen ei tarvitse olla yliluonnollinen, vaan esimerkiksi psykopaatit ovat suosittuja. Siksi heittomerkit.)
1: Kauhuelokuvan alun pitää esitellä ensisijassa "hirviö" tai "paha" ; Elokuvan pitää alkaa toiminnalla, joka esittelee että on olemassa pelottava asia, jota vastaan joudutaan. Sen mahti usein esitellään jollain shokeeraavalla tappotyöllä. Tämänlainen koukku sitoo katsojan elokuvan ääreen.
2: Sankarin toisarvoisuutta korostetaan että vasta "hirviön" esittelyn jälkeen esitellään kauhean asian vastavoima, sankari. Kauhuelokuvissa sankarissa olennaisen tärkeää on se, että hän ei ole täydellinen vaan hänellä on heikkouksia. Tämä ei yllätä jos alkaa miettimään asiaa sitä kautta että läpirohkean sankarin viileät reaktiot eivät tuota pelkoa. Pelkäävät hahmot ovat tärkeitä, katsojan samastumisen kautta. Sankarin rooli on siis ennen kaikkea olla suhteessa tähän yllä olevaan kauhuun. Tämä side korostuu sillä, että kauhuelokuva vaatii sen, että sankari jollain tavalla "sidotaan hirviöön", eli tilanteesta ei ole pakoa. Tämä on usein toteutettu fyysisellä isolaatiolla, esimerkiksi syrjäiseen hotelliin joutumisella. Mutta esimerkiksi "Ring" -elokuvassa sitova voima on elokuvan konkreettinen "deadline". Näin sankari voidaan sitoa vaikka keskelle urbaania suurkaupunkia. Sillä elokuvan pikkutyttö jolla on aina "bad hair day" kykenee mönkimään telkkarista missä vain, ja tulla sen jälkeen tervehtimään.
3: Elokuvassa tärkeää on, että hirviön voimia myös esitellään muutamaan otteeseen. Näin katsojat oppivat hirviöstä. Hirviökeskeisyys näkyy myös tutkimuksen tarpeessa. Sankari on alakynnessä, joten hän hankkii elokuvan varrella "kompensaatiota" saamalla vastustajastaan lisätietoa. Hirviötä ei myöskään voiteta. Se jää lopuksi väijymään. Tämä on paitsi tila jatko -osalle (ka-chink), myös tärkeä elementti kauhuelokuvakokemusta.

On kenties mielenkiintoista, että se, mikä ylemmässä tutkimuksessa tuntuu olevan automaattiseti elokuvan kauheuselementtien mittausta, on tässä automaattisesti asiakkaiden tottumuksia eikä pelottavuutta itsessään. Molemmat ovat kuitenkin vain osatotuus. Itse uskoisin että nämä kaksi piirrettä kuitenkin liittyvät vahvasti yhteen. Kauhuelokuva joka ei pelota ei ole suosittu kauhuelokuvafriikkien parissa.