Filosofi digisovittimella.

"Kotiaine: Antiikin Kreikka
Antiikin Kreikka oli edellä aikaansa ja edellä meidän aikaamme. Siellä ei ollut tv:tä, mutta siellä oli paljon filosofeja. Minä puolestani en haluaisi istua kaiken iltaa katselemassa filosofia."
("Varo koiraa, Jaska Jokunen")

Filosofiaa mietitään usein ryppyotsaisena ja vakavana asiana. Muun väittäminen on hieman kuin väittäisi löytävänsä huvitusta matematiikan kaavoista tai viihdearvoa fysiikan yhtälöistä. Mielestäni ylläolevat vertaukset ovat osuvia, koska yleisesti ottaen niistä selvästi saadaan irti iloa. Aiheita pidetään, paitsi tärkeinä sillä puuduttavalla tavalla, myös kiinnostavina sinä innostavalla tavalla.

Kuitenkin filosofia alkaa Sokrateesta, joka oli varsin räväkkä hahmo. Hän lähestyi ihmisiä elävästi kaduilla. Ja ilmeisesti hän oli, paitsi kiusankappale, myös huvittelun kohde. Ei ole vaikeaa kuvitella että moni on pitänyt Sokratesta eräänlaisena kylähulluna. Tosin Sokrateella on joka tapauksessa viihdearvoa, vaikka hänet otettaisiin sellaisenaankin.

Ajatus tuntuu olevan nykyään hieman vieras. Tästä esimerkki löytyy uudesta "Opettajat" -lehdestä (nro 33, 11.8.2011) Siellä kuvataan miten kieli on nykyään ongelma ; "Kun kielet kohtaavat ja lainaavat toisiltaan, ne - muiden elävien asioiden tavoin - hedelmöittävät ja rikastavat toisiaan. Huolta pitäisikin kantaa byrokraattien kapulakielestä ja tieteellisestä jargonista. Nämä kielet ovat vieraantuneet ja etääntyneet elävästä elämästä ja niitä ymmärtää vain pieni eliitti." ... "kapulakieltä saatetaan suosia aivan tietoisesti, koska tiedon lisäksi myös kieli on valtaa. Byrokraattisella kielellä pystytään pitämään yllä hierarkista suhdetta tavalliseen kansaan, joka usein syyttää omaa tyhmyyttään siitä, ettei pysty saamaan selkoa kapulaisen kielen koukeroista ja monimutkaisuuksista."

Filosofiaa on nykyään vaikeaa käsitellä ilman termejä. Sitä haluaa vain mietiskellä ja yht'äkkiä joku hieroo naamaasi käsitteen lebenswelt. Jota sitten pitää käsitellä oikeassa yhteydessä ja siten että sillä on tietty, eksakti, sisältö. Ja tässä vaiheessa sitä voi olla varma, että se itsen kokema luokittelematon ällistys on lähempänä termin ihannetta, kuin mitä se termin lausuja on voinut mitenkään ilmentää. Kapulakieli, argumentum ad technobabble on toki vaivannut kauan. Michel Montaignekin murehdutti mieltään sillä että ihmiset opettelivat ulkoa asioita ymmärtämisen sijaan. Tällöin sivistys ja filosofisuus näyttäytyi byrokraattisuuden huipentumana. "Kuka sanoi, ja käyttikö hän kieliopillisesti eksaktia latinaa". Hän muistutti myös siitä että hän jättää kirjan kesken, jos ei sitä ymmärrä. Joko kirjan kirjoittajalla oli kommunikaatio -ongelma, tai sitten hän ei oppinut asiasta kun ei sitä ymmärtänyt.

Ajatus on mitä mainioin, koska filosofia on liian tärkeää että se voitaisiin jättää filosofeille. Se on vähän kuin jättäisi hyveellisyyden pastoreille, elämisen lääkäreille ja yhteiskunnallisen toimimisen poliitikoille. Se olisi helppoa ja laiskanpulskeaa.

Kuitenkin uskoisin että tämä vanha "en ymmärrä = olen tyhmä" ei itse asiassa enää pidä paikkaansa. Syynä tässä on koulutus, joka kannustaa itseluottamukseen. Tämän seurauksena asiat ovat kääntyneet ennemminkin päälaelleen. Tätä käännöstä voisi kutsua "norsunluutornidiskurssiksi". Tässä "en ymmärrä = kirjoittaja on tyhmä".

Se perustaa ajatuksen siihen että kaikki vaikeat asiat ovat vaivannäköä. Filosofiassa on pakosti hetkiä joina asioista on vaikeaa edetä. Vaaditaan ymmärtämistä. Tämä taas ei tipahda ilmaiseksi kenellekään, vaaditaan jonkinlaista mietintää. (Yleensä enemmän kuin lopullisesta tekstistä voisi ulkopuolinen olettaa.) Moni ei ole tähän valmis, ja vaikeat asiat koetaankin tylsiksi. Siksi ei ole vaikeaa löytää esimerkiksi taiteista kiinnostunutta ihmistä, joka selittää miten matematiikka ja luonnontieteet ovat tylsiä ja turhia koska niissä maailmaa vain kahlitaan ja estetään suora ja autenttinen kokeminen.
1: Valitettavasti heille vastaaminen voi olla vaikeaa, koska jos mitätöit suoran kokemisen merkityksen, pilkkaat toisen alaa ja ammatinvalintaa ja halveksut tätä sekä huonosta uravalinnasta että ihmisenä. Sillä vain luonnontieteilijän intoa ja näkökantaa saa pilkata. Kaavojen sisältämää matematiikkaa pidetään vaikeana, tympäisevänä ja muuna, vaikka samalla tunnustetaan että niitä ei tunneta. On vaikeaa sanoa mitään kun ainut asia joka kritiikin kohteesta tunnetaan on se, että se on rumaa ja vielä tylsistyttävän ikävääkin.

Tosiasia on, että esimerkiksi tieteessä ja filosofiassa tarvitaan tarkkuutta ja tätä on vaikeaa luoda muutoin kuin rakentamalla käsitteitä, ja niihin liittyviä laitteistoja. Kenties ratkaisu löytyykin juuri kanssakäymisestä ja työnteosta. Jos tieteentekijät opettelevat ammattitermit ja käyttävät niitä, heistä todellakin tulee tiedon yksinvaltiaita. Ja tämä itse asiassa tekee heistä helposti yhteiskunnan valtaatekeviä. Vaihtoehtona ei ole se, että tieteentekijät ja filosofit hylkäävät käsitteet tyystin ja tuottavat vain aineistoa joka on helppo tajuta ilman omaa prosessointia. Se kun estäisi koko filosofian ja tieteentekemisen etsimisprosessin.

Uskonkin että nykyään norsunluudiskurssi on yleisesti ottaen olennaisempi kuin "apua, olen tyhmä". Tosin tässä lienee valtavia yksilötason eroja. Mukavuudenhalu tekee filosofiasta jotain jossa on lähinnä "ympäripyöreyksiä in a memorable quotes form". Ja näissä aforismeissa ja mietelauseissa tuppaa olemaan se kummallinen juttu, että vaikka ne ovat sisällöltään latteita ja arki -ihmisen tajuttavissa, ne eivät suinkaan hae taakseen tukea Sokrates -henkisestä loogisen päättelyketjun etenemisenä. Sen sijaan ne esiintyvät juuri siinä Montaignen esittämässä muodossa jossa on jokin lainaus ja sen esittäjä, jota pidetään auktoriteettina. Eli ajattelun sijasta opetellaan väitteitä, eikä ymmärretä miten nämä väitteet ovat hyvin perusteltuja ja muut huonommin. Tässä mielessä aforistiikka onkin monesti hyvin viheliäistä.

Kuitenkin itseisarvoinen kapulakieli ei saisi olla tavoite. Tätäkin tapahtuu. Sillä ainakin minua itseäni ja Halla-ahoa näyttää vaivaavan se, että joudumme toistuvasti selittämään miten kaikki ymmärtävät heidät väärin. Meillä molemmilla lienee taustalla - paitsi älykkyys ja harjaannus filosofiseen kiemurointiin ja sen mukanaan tuoma kapulakielisyyskyky, myös - ihan puhdas ja rehellinen kommunikointikyvyttömyys. Minun puolutukseni on se, että en ole hakenut viestintäkeskeiseen ammattiin, jossa yritetään saada selitettyä kansan syville riveille erilaisia asioita ja saada heidät ymmärtämään asia ja vakuuttumaan asiasta ; kuten politiikkaan. Halla -aho taas puolustautuu luultavasti sillä että minä ymmärrän hänet väärin tässä jutussa ja leimaan hänet ihan perusteetta.

Filosofian viihdyttävyysarvon hakemisessa kannattaa hakea jonkinlainen välimuoto. Sellainen kuin Camus esitti. Kun Camus oli kirjoittanut tekstinsä nimellä "Kapinoiva ihminen", Sartre loukkaantui ja syytti Camusta epälojaaliudesta. Camus vastasi eräässä haastattelussa uteluihin riidan jatkamisesta suunnilleen seuraavalla tavalla "Mitä minun pitäisi tehdä? - Vetää häntä kuonoon? Kaveri on liian pieni." Verevä voi olla, ja epälojaaliuttakin voi tapahtua. Unohtaa ei tarvitse, eikä anteeksiantokaan ole velvollisuus. Mutta turpasaunalla asiaa ei silti tarvitse hoitaa. Sillä kysymys ei ole ensisijaisesti showbisneksestä vaan jostain ihan muusta.