We're all gonna die, this is just a matter of timing!

Ylläoleva video on tunnelmaanvirittäytymistä. Katsoin nimittäin eilen järkyttävän määrän elokuvia, pääasiassa fantasiaelokuvia. Tai oikeastaan tämä on väärä sanontatapa. Oikeasti katsoin monta elokuvaa, jossa ohitin juonelliset kohtaukset ja keskityin vain mielenkiintoiseen pääasiaan eli miekkailukohtauksiin. (Yhden katsomani elokuvan "Willowin" oleelliset löytyvät muuten myös YouTubeesta.) Niissä on usein hahmoina valtavan hyviksi mainostettuja miekkamiehiä. Kuitenkin elokuvien maailmassa näyttää että mestarillisuus tarkoittaa sitä että perusasiat hylätään ja käyttäydytään kuin maailma pelaisia aivan omilla ja erilaisilla säännöillään.

Perussääntönä näyttää olevan se, että sankari lyö ensi sijassa hartioilla. Tästä lopputuloksena on se, että lyöminen näyttää baseballinpeluulta. Luultavasti tämä tehdäänkin sen vuoksi että näin tehty lyönti näyttää voimakkaalta. (Ja elokuvat ovat visuaalisia eivätkä faktuaalisia) kuitenkin jos kyseessä olisi aito kamppailu, tässä on ongelmana se, että henkilö ei suojaa itseään ja hän astuu asemaan jossa vihulainen voi lyödä häntä samalla kun sankarin oma ase on hänen takanaan, asemassa jossa hän ei voi lyödä vihollista tai torjua mitä tahansa tämä sitten päättää heittääkään. Toisin sanoen sankarillisuus näyttäytyisi käytännössä siten, että sankari astuu tai miltei heittäytyy vastustajan aseeseen. Ainut, mikä suojaa sankaria on se, että vastustajat kohteliaasti odottavat - ehkä hekin hämmentyvät näkemästään käsittämättömän omituisesta miekkailusta ja tämä shokki estää heitä toimimasta?
1: Toki tätä voisi yrittää perustella hämäämisellä ; Onhan varsin tavallista että toinen houkutellaan lyömään johonkin tiettyyn kohtaan sillä että teeskennellään että siinä on avoin hyökkäyslinja. Kuitenkaan elokuvissa ei selvästi ole kysymys tästä. Koska avoimen hyökkäyslinjan teeskentely liittyy siihen että se avoimeksi teeskennelty linja suljetaan kun toinen on jo sitoutunut lyömään siihen. Tästä seuraa yleensä teräkontakti, joka on osattu ennakoida ja tästä jatketaan siten että vastustajaa lyödään. Kuitenkin elokuvissa avoin linja on ja pysyy auki.

Sankarin hartiat tosin näyttävät muutenkin varsin eläväisiltä. Esimerkiksi "alas" ja "sivulle" tehdään miekan kanssa yleensä jaloilla. Tämä on ratkaisevaa hyvin monissa tilanteissa. Esimerkiksi viime oppitunnillamme mietimme käsilukkojen asemaa ja huomasimme että jos tässä ajattelee selällä toisen kaatamista, toinen ei liikahda. Jalat sen sijaan ovat sellaiset että niiden avulla tilanne helpottuu. Sama käsilukossa oli myös "häviäjän puolella". Jos lukkoa seuraa selällä, sitä on välittömästi mahallaan maassa. Vastustajaa ei voi lyödä mitenkään koska oma ruumis ja selkä ovat tiellä. Sen sijaan jos jalat taipuvat ja kääntyvät, voi tilanteessa pyristellä vastaan esimerkiksi lyömällä vastapuolta munille. Ero ratkaisee hyvin paljon sekä voimassa että tekniikassa. Kuitenkin sankarit taipuvat aina nimen omaan selästä ja hartioista. Tämä on valitettavasti juuri sama virhe, kuin mitä monet tekevät nostamisen kanssa ; He nostavat selällään joka ei kestä ja jättävät vahvat ja rakenteellisesti tukevat jalat käyttämättä. Kuitenkin miekkamiessankarin luulisi tietävän oikean rakenteen.

Toinen asia näyttää olevan se, että sankari sitoutuu aina tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan.
1: Esimerkiksi teräkontakti on käytännössä torjunta, joka joko (a) nollaa tilanteen, jolloin sitä yritetään lyödä uudestaan (b) tai sitten terät jäävät yhteen ja miekkailijat jäävät pitkäksi aikaa vääntämään toisen miekan läpi puhtaalla voimalla. Kuitenkin oikeasti miekkojen kohtaaminen on hyvin tavallista ja perusasiana onkin kiertää toisen suojaus, ja tässä voima on varsin irrelevanttia. Toki miekkojen risteymästä voidaan myös puskea läpi voimalla, mutta tällöin ideana on se, että toisen puoli käytännössä päästää läpi, jolloin sitä itse asiassa enemmänkin seurataan toisen asetta samalla kun oma terä pusketaan läpi.
2: Isku on yleensä sellainen että se osuu suoraan toiseen. Yksi yleisimmistä on se, että vastustajan "ohi kävellään" samalla kun miekka on melko takana. Eli sankari juoksee ja hänen miekkansa on sivussa ja perässä. Tai sitten vastustaja juoksee miekkaa päin. Sankarin ase on tällöin aina lähellä itseä, jolloin se ei tietysti ole suojaamassa kovinkaan hyvin. Sen "takana" on vain pieni alue. Ihmeellisintä onkin se, miksi vastapuoli ei koskaan älyä lyödä sitä täysin suojatonta sankaria, jonka miekka ei ollenkaan ole suojaamassa. Sen sijaan että pitkän aikaa suojaamattomaan olevaan päähän, passiiviset pahikset joutuvat kierähtämään vastustajan miekkaa vasten. Tarina näyttää perustelevan tämän yleensä iskua edeltävällä sankarin väistöliikkeellä. Tämä onkin periaatteessa mahdollista, mutta tämä on pikemminkin poikkeustilanne kuin jokin jota tehdään koko ajan. (Ja tosiasiassa silloinkin se tehtäisiin ihan eri tavalla.)
3: Sankarin taitavuus näytetään usein siten, että toisen miekka tipahtaa maahan. Disarmeja on toki olemassa, mutta näissä elokuvissa tilanne näyttää siltä että vastustaja torjunnassaan vain pudottaa miekkansa. Yleisesti ottaen toisen aseen tipauttaminen kuitenkin vaatii vääntelyä, joka ilmenee siten että vastustajan kädestä saadaan ote, tai sitten miekka toimii vääntövipuna tavalla, jossa vastustajan miekkaan ja käteen on kontakti.
4: Myös erikoiset miekanpitoasennot näyttävät olevan se, joka ratkaisee taitavuuden. Tämä vihjaisi että jonglööraaja on siis maailman paras taistelija. Ikävää vain, että aseen pitotavan vaihtaminen elokuvamallisilla pyörähdyksillä tarkoittaa käytännössä sitä että ote on jossain vaiheessa hyvin heikko. (Tällöin aseen lyönti kädestä voidaan tosiaan tehdä ilman mitään erityistä, mutta toimiva tekniikka määritetäänkin yleensä siten että toinen ei tee vapaaehtoista itsemurhaa, vaan pitää aseestaan edes välttävällä tavalla kiinni.)
5: Kenties erikoisin asia on voimakkaat iskut, jotka tehdään siten että toinen on aivan selvästi ulottuvuuden ulkopuolella. Perussääntö on, että jos toiseen ei voi yltää, ei kannata lyödä ollenkaan. Etäisyydestä kannattaisi oppia ainakin se, että isku voidaan vaikkapa aloittaa siten että toinen ei voi yltää sinuun ja sitten miekka pistetään suojaamaan omaa etenemistä ja kävellään siten että iskun loppuvaiheessa ollaan ulottumassa. Nyt mestarimiekkailijat näyttävät huitovan aika paljon ulottumattomissa ja sitten kun he päättävät lyödä, he ensin itse siirtyvät hartiat ojossa suojaamattomasti niin että toinen voi lyödä heitä ja vasta sen jälkeen he päättävät ruveta lyömään.

---

Tottakai elokuvat ovat vain elokuvaa ja niiden tehtävänä ei ole opettaa miekkailua tai olla faktuaalisia taistelunkuvauksia. Miekat ovat tietysti myös siistejä olivatpa ne kuvissa miten tahansa. Viihde on viihdettä. Kuitenkin tämänlaiset "faktavirheet" tuntuvat kiinnostavan monia, ja luulen että he osaavat laittaa nämä "kritiikit" oikeaan kontekstiinsa, eräänlaiseksi viihteeksi nekin.