keskiviikko 10. elokuuta 2011

Ateismi on miltei turhaa

"Tämä Päivä" on ateistin kirjoittama blogi. Se kuvaa ateismia sitä kautta, että se pitää sisällään vain yhden kannanoton ; Kannanoton Jumalan olemassaoloon. "Ateismiin kuitenkin liitetään hirvittävän suuri määrä asioita jotka eivät itseasiassa liity ateismiin mitenkään. Ateismi ei tarkoita vasemmistolaisuutta, kommunismia, talousliberaaliutta eikä siitä voida päätellä mitä henkilö on mieltä raskaudenkeskeytyksistä. Ateismi ei edes ole sama asia kuin skeptisyys. Ateismi ei tarkoita kuin yhtä asiaa: henkilöä joka ei usko yhteenkään jumalaan." Tämä pitää sisällään ideologian määrittelyn. Termi ei ole kovin laajasti informoiva koska sillä on vain tämä yksi kannanotto. Siksi ateismi ei ole dogmaattinen järjestelmä jonka kautta selviäisi klimppi mielipiteitä. Näin termillä ei tee paljoa. Mutta silti : "Termi kuitenkin tarvitaan tällä hetkellä. Kun uskonnollisuus on maailmassa vielä se yleisempi vaihtoehto kuin uskonnottomuus tarvitsee uskova enemmistö termin jonka alle määrittää uskomattoman vähemmistön. Uskonto tarvitsee ateismia, eivät ateistit."

Kannanotto on tärkeä parilla tavalla. Se nimittäin ensinnäkin muistuttaa siitä, että ateismia moititaan usein siitä että sillä ei ole sisältöä. Tässä vedotaan usein moraaliin ja muihin vastaaviin asioihin. Ateismi ei anna määriteltyä ja tiettyä maailmankuvaa, vaan se on hyvin laajan maailmankuvajoukon pääkuvaus. Siis hieman kuin teismi on uskonnoille outo lintu ; Määritelmä "teismi" pitää sisällään paljon jopa keskenään ristiriitaisia uskontoja, koska sen sisällä ovat kaikki uskonnot joissa katsotaan jonkinlaisen jumalolennon olevan olemassa.Ensinnäkin voidaan paljastaa että useat ateistien luokitelmat ovatkin vain yritystä hallita ja kontrolloida heitä. Esimerkiksi herjapuhe aggressiivisuudesta on yksi hyvä keino yrittää kontrolloida ateisteja. Näkemykset aggressiivisuudesta ovat vääristyneet, eikä uskovaisia ja uskonnottomia punnita samalla vaa-alla. Näin esimerkiksi "uusateismi" -termistäkin on muotoutunut eiateistejen sisällä rakentunut kuvaus, jolla yritetään leimata koko ihmisryhmä. Tämä on tietysti yhtä naurettavaa kuin ottaa islamilainen terroristi ja tehdä tästä koko islamin edustaja. Tai ottaa äärimmäinen kristillinen fundamentalisti ja sanoa että kristinusko on "nyt sitten tuossa". Tämä on stereotypisointia, jota on kätevää tehdä vain kun halutaan valheilla ohjata mielikuvia niin että ideologia josta ei pidä saa kapuloita rattaisiin.
1: Tämä leimakirvestaso selittänee sitä, miten ateismi näyttää uskovaisten käsittelyssä likimain aina ja poikkeuksetta saatananpalvonnalta jossa ei vain tunnusteta että ollaan teistejä. ~ Kuten esimerkiksi Lewisillä on ; Ateismi on vihaisuutta Jumalalle, vastareaktio. Siis olennaisesti samanlainen kristillisyyssidonnainen vastareaktiotaho joka hakee sisältönsä kristillisyydestä kuin saatananpalvonta.

Samoin selviää että "ateismi on uskonto" -tyyppiset heitot ovatkin uskovaisten reflektiota. He tarvitsevat vastustajan, jolle ateismi on tärkeää. Tämä muistuttaa tietysti kaikenlaisista asioista, kuten vaikkapa Ryösön näkemyksestä "evolutionismista". Ateismia ei kuitenkaan voida nähdä uskontona.

Ateismin kritiikistä valtaosa voidaankin tämän jälkeen lakaista syrjään. Ateismilla nimittäin on selvästi sisältö. Sisältö on propositionaalista tietoa (kyllä-ei -vastaus) yhteen kysymykseen. Tämä on sisältöä, ja "kielto ei ole positiivista" -sanakikkailut on hieman sama kuin väittäisi että jos joku bitti on "0", se ei olisi informaatiota ja vain jos se on "1" se olisi informaatiota (molemmat vaihtoehdot kuitenkin tarvitaan jotta bitti voisi olla informaatiota). Ateismi ei kuitenkaan ole uskonto, koska se ei usko yliluonnolliseen, pelastukseen tai muuhunkaan. Se pitää itse asiassa sisällään hyvin vähän mitään sitovaa.

Moraalikysymyksiin vastaamattomuus ja muut voidaan tämän jälkeen ohittaa viittaamalla siihen että kritiikki nojaa siihen että ihmisistä tehdään vallankäytön ja dominoinnin alaisia ; Jos ateismin ongelma on se, että se ei käske ihmsiä toimimaan tietyllä tavalla, on se ongelma jos ja vain jos vaaditaan että maailmankuvan olisi määrättävä ihmisiä. Että ihmiset olisivat kyvyttömiä itse päättämään tärkeistä moraaliasioista, vaan ne olisi annettava ylhäältäpäin pakotetusti. Ateisti uskoo että arvotyhjiöön tai moraalittomuuteen ei päädytä koska ihmiset kykenevät täyttämään nämä itse. (Ja tekevät näin itse asiassa jopa uskontojen parissa. Jopa Päivi Räsänenkin kertoi leppoisassa TV -haastattelussa että se Yksi Tietty Kirja ei anna suoria vastauksia, vaan uskova on usein ymmällään ja joutuu miettimään ja harkitsemaan.) ~ Tätä kautta voidaan sanoa että ateismi implisiittisesti ajaa ihmiset harkintaan ja miettimiseen. Se ei siis olisi "kevyt ja helppo" maailmankuva, vaan se olisi nimenomaan aktiivisten ja miettivien ihmisten hommaa. Se esittää että oletus "moraalin komentavasta dominointiluonteesta" olisi murrettava ja sallittava enemmän "sapere aude" -henkisyys.

Näin ollen uskonnollisuuden ongelmana onkin etupäässä se, että he eivät ymmärrä ateismia, kritiikkinsä kohdetta. He lähestyvät sitä uskonnon ehdoilla. Ja joko vaativat siltä uskonnon ehtoja, ja kun ateismi ei niitä täytä, valittavat että ateismi on tyhjää ja huonoa. Kuitenkin peruskysymys on nimen omaan siinä että ateismi eroaa olennaisesti uskonnoista, joissa kannanotto Jumalan olemassaoloon johtaa klimppiytymisiin joissa on kannanottoja pelastumisesta. Ja lahko/liike/seurakuntakohtaisesti jopa siihen miten homoihin, naispappeihin, aborttiin ja moneen moneen muuhun asiaan tulisi suhtautua. Ateismi ei hyväksy tätä klimppiyttämisehtoa, joten ei ole mikään ihme jos se ei klimppiyttämisehtoa täytä! Mutta miksi ateistejen täytyisi välittää siitä onko kristittyjen määritelmät ja vaatimukset jotain, kun ateismi on kuitenkin niistä aivan irrallinen. ~ Jostain syystä näin näyttää olevan. Ateismiin kommentoimaan hankitaan jostain syystä teologeja ja uskovaisia. Tottakai he antavat nuivia vastauksia - mutta mitäpä sitä tapahtuisi jos ateistiaktiivit olisivat ne, joilta kysyttäisiin aina kannanotot kristinuskoon ja tästä tehtäisiin se virallinen uskontokuva? Uskontoasiassa ateisti on jostain syystä yleensä nimen omaan "vastustajan ja kilpailijan" esittelyssä ja käsittelyssä..Kuitenkin tilanne on hieman toinen. Ylläolevaa kannanottoa joudutaan lieventämään, joskaan ei täysin kumoamaan.

Tosiasiassa ateismiin liittetään ja siihen liittyy esimerkiksi skeptismiä ja muita vastaavia ilmiöitä. Syynä on se, että ateistit ovat myös ihmisjoukko, jota voidaan tutkia sosiologisesti. Tosiasiassa kaikki ateismin teoreettisesti mahdolliset muodot eivät ole yhtä todennäköisiä. Näin ihmisryhmälle voi syntyä käytänteitä. Sosiaalisesti onkin hyvä huomata, että ateismin kohdalla on hieman kuten ne herännäiset jotka korostavat että heillä ei ole uskoninstituutiota vaan elävä usko. He kuitenkin tuottavat dogmeja, ideologioita ja muita joita ohjataan ja opetetaan sosiaalisesti. Näin voidaan havaita että esimerkiksi Myers on itse asiassa rakentamassa ateismista tietynlaista ateismia ; Hänhän ei oikein pidä siitä "Tässä Päivässä" esiintynyttä ateismin määritelmää, jota hän pitää passiivisena sanakirja -ateismina, joka ei ole oikein kunnollista ateismiakaan.

Tätä kautta erot uskontoihin taatusti pienenevät. Näin syntyy esimerkiksi moraalikäytänteitä. Ja uskallan sanoa että tässä kohden uskovaisten ateismikritiikki muuttuu varsin kummalliseksi. Ateismissa alkaa sosiologisista syistä olemaan paljonkin käytänteitä, joita voidaan varsin hyvin kutsua sisällöksi ja etiikkakäsityksiksi. Tämä käytänne näkyy esimerkiksi siinä miten Sam Harris on kirjoittanut ateismikirjan jossa on teoria etiikasta.
Graffitit on kuvattu Pasilassa.

1 kommentti:

Ez kirjoitti...

Erittäin hyvä kirjoitus! Allekirjoitan käytännössä kaikki kohdat.