Yksinäisyyden linnake

Sarjakuvien supersankareilla on esitetty jonkinlainen syntytarina. Niissä on esitetty jonkinlainen muodonmuutos. Muuttava voima voi sitten olla mutanttihämähäkin purema tai altistuminen mystiselle meteoriittisäteilylle.

Nämä tarinat ovat yleensä katsojan kannalta ikäviä. Koska kun ihminen menee elokuviin katsomaan supersankarielokuvaa, hän menee katsomaan niitä ihmeitä joita supersankari tekee. Ei yksinkertaisesti ole siistiä katsoa kun hämähäkkimies on nörtti joka tiskaa astioita. Sen sijaan pitää katsoa kun hän heiluu kaupungin yllä ja pieksee pahiksia.

Kuitenkin nämä tylsät muutoskertomukset ovat tärkeitä taustoittajia. Ne perustelevat supersankarin olemassaolon. Ne kertovat miksi tämä tekee mitä tekee.

Kuitenkin kenties olennaisin muutoskertomus ei ole muutoskertomus ollenkaan. Sillä supersankaruuden luonteen taustoituksessa juuri mikään ei ole yhtä vahvasti sankarin toimintaa värittävä kuin Teräsmiehen selittäminen. Teräsmies on perusluonteeltaan ja alkuperältään Teräsmies. Tämä korostaa sitä, miten hän ei ole inhimillinen.

Siinä missä Bruce Wayne rakentaa itselleen itsensä kätkevän symbolin, Batmanin, Teräsmies rakentaa itselleen suojaksi Clark Kentin. Jotkut ajattelevat että Clark Kent on rooli. Mutta kenties myös Teräsmies on rooli. Kenties Clark Kent on teräsmiehelle yhtä paljon toivottava rooli kuin mitä Batman -hahmo on Bruce Waynelle.

Sillä kaiken kaikkiaan Teräsmiehen tarina on ensisijaisesti kertomus ulkopuolisuudesta. Tätä korostaa sekin, miten Teräsmiehen tukikohdaksi saadaan "Fortress of Solitude", suomeksi "Yksinäisyyden linnake". Teräsmies joutuu siis uhraamaan monta asiaa olemuksensa vuoksi. Sankaritoimet ovat korvike. Ja on kyseenalaista onko vaihtokauppa todella kaiken vaivan arvoista.

Teräsmies on mielenkiintoinen, koska häntä voidaan pitää eräänlaisena "Jumalan korvikkeena". Tämä korostuu melkoisen voimakkaasti elokuvassa "Superman Returns". (Olen vetämässä loput tulkintaleikkinä tähän elokuvaan.)

Jopa alussa Teräsmiehen isä pitää seuraavan puheen : "You will travel far, my little Kal-El, but we will never leave you-even in the face of our deaths. You will make my strength your own. You will see my life through your eyes, as your life will be seen through mine. The son becomes the father. And the father, the son." ja Teräsmies kertoo lopussa hyvin samantapaisen puheen "You will be different, sometimes you'll feel like an outcast, but you'll never be alone. You will make my strength your own. You will see my life through your eyes, as your life will be seen through mine. The son becomes the father and the father becomes the son." Juonellisesti tämä ei tunnu kovin järkevältä. Koska tarinassa Teräsmiehen poika on vain perinyt Teräsmiehen ominaisuudet koska hän nyt on Teräsmiehen ja Louis Lanen poika. Pojasta isään ei selity. Tämä onkin vihje siitä miten Teräsmies halutaan rinnastaa Jumalahahmoon.

Ajatus ei tietysti sinänsä ole ainutlaatuinen. Esko Miettinen on kirjassaan "Velhon uskontunnustus" korostanut miten eri sankaritarinat voidaan laittaa teologisen tulkinnan yhteyteen (joko siten että tarina on allegoria teologiasta, tai sitten teologia vain käsittelee inhimillisiä teemoja joita on myös näissä tarinoissa.)

Jos teologiapeliin hypähtää mukaan, on helppoa huomata miten Teräsmies sellaisenaan ajaa vahvasti monofysitististä kuvaa ; Teräsmies on ikään kuin Jeesus, jonka tärkein rooli on olla Jumalallinen. Clark Kent on vain Jeesus joka on tullut ihmiseksi. Jumalallinen Teräsmies on pelastajana tärkeämpi kuin pieni ja nöyrän inhimillinen ja kömpelö Clark Kent.

Kuitenkin tässä kohden kryptoniitti vetää pakan totaalisen uusiksi ; Tarinassa Teräsmiehen haavoittuvuus tekee uhrauksen ja Teräsmiehen kuolema jatkaa sujuvasti Jeesusvertausta loppuun asti. Kryptoniitin avulla Teräsmiehessä korostuvatkin nestorilaiset piirteet ; Ilman ihmiseksi muuttumista Teräsmies nyt voisi vain paiskoa saaria eikä tässä olisi mitään uhrautuvaa tai sankarillista.

Tarinan kannalta on hauskaa miten teologinen tulkintakehä muuttaa monet tarinan kohtaukset hieman kerettiläisiksi.

Erityisen ongelmallinen suhde on Teräsmiehen suhteessa ydinperheeseen. Teknisesti Teräsmies on Louis Lanen pojan, Jasonin, isä. Richard White on kuitenkin pojan varsinainen huoltaja. Tämä korostuu lopussa jossa Teräsmies korostetusti pitää pojalleen pojan ja poistuu kuvioista. Tämä näyttää että ydinperheen muodostaakin sosiaalinen perhe, Louis Lane, Richard White ja Jason White. Biologinen isä ei tähän perheeseen kuulu. Asiassa on myös erikoisia piirteitä, kuten kohtaus jossa Teräsmies tarkistaa tajuttoman Louisin terveydentilan. Richard tietää että Teräsmies läpivalaisee hänen vaimonsa nähden kaikenlaisia juttuja tässä samassa. (Käsittääkseni miehet jakavat jonkinlaisen ymmärtämisen katseenkin asiasta.)
1: Asiassa hauskaa on se, että Teräsmies itsekin on adoptiolapsi ja hänen vanhempiaan kuvataan hyvin positiivisesti.

Tämä sanoma olisi varmasti ongelmallinen Amerikkalaisille konservatiiveille - mikäli heillä olisi kiinnostusta mietiskellä tämänlaisia asioita. Sillä heidän näkemyksensä mukaan perhe on luonnollinen ja biologinen yksikkö. Vanhemmat ovat lisääntymisyksikkö ja jälkikasvu on peräisin vanhemmista. Tällä perustellaan avioliittokonsepti ja vastustetaan kaikenlaista liberaalia perhekäsitystä. ~ Kuitenkin teräsmies muistuttaa toisenlaisesta. Ja kun olemme jo yhdistäneet hänet Jeesukseen on loikka loppuun asti varsin helppo tehdä. Hyvä esimerkki mallikelpoisesta toisenlaisesta perheestä kuvastuu "Raamatussakin". Joosefia kuvataan hyvin. Maria on hänen vaimonsa, joka kertoo eräänä päivänä että "enkeli kävi". Ja kappas, hän onkin raskaana. Selvästi kyseessä on "tunnustettu vieraissakäynti", olipa kyseessä sitten Jumala tai muuten vain toinen mies. Jeesus on adoptiolapsi, ydinperhekäsityksen rikkova lapsi. Joosef opettaa että perhe on ensisijassa sosiaalinen rakkauden konsepti, eikä ensisijassa luonnollinen lisääntymiskonsepti.

Toki liberaali perhekäsitys kohtaa kritiikkiä "Teräsmiehessä". Teräsmies on tuomittu erilaisuuteen, juuri adoptionsa kautta. Hänellä ei ole supersankariydinperhettä joka olisi hänen kanssaan samanlainen. Hän joutuu olemaan erilainen jopa kotonaan. Tämä irrallisuus voi tosin muistuttaa myös siitä että kenties Jumala Kaikkivaltiaskin olisi kovasti yksinäinen. Se kenties selittäisi sen, mihin hittoon hän oikein tarvitsee meitä ihmisiä. ~ Ehkä Jumala ajatteli että seuraksi kelpaa huonokin seura, jos yksinäisyys on se vaihtoehto.