Norjan tragediaa on yritetty kovasti käsitteellistää. Sen ympärille on kehittynyt hyvinkin monisyinen - ja keskenään ristiriitaisten - tulkintojen verkosto. Olen ihmetellyt miksi ihmiset toimivat näin. Ihmettelen myös sitä, miten itsekin osallistun prosessiin. Mikä ihme tämänlaiseen ajaa?
Jos asiaa ajattelee tarinankerronnan kautta. Meille opetetaan mikä ero on "halvan melodramaattisen tarinan" ja "laadukkaan tragedian" välinen ero. Tärkein ero on deus ex machinojen käytössä ; Saippuaoopperoissa tapahtuu yllättäviä asioita. Ne ovat ikään kuin hallitsemattomia sattumia. Sen sijaan klassisissa tarinoissa on voimakas determinismin sävy. Tragediassa on jokin peruselementti, joka ajaa onnettomaan lopputulokseen. Lopputuloksen pitää tragediassa olla looginen ja ilmiselvä.
Tästä saadaan rakennettua seuraavanlainen asenne(vamma)maailma.
Saippuaoopperoissa kuolema voi tulla siten että hahmo yllättäen suistuu bussin alle ilman sen kummempaa syytä, mutta "Hamletin" kohtalo sinetöityy jo hänen valitessaan kostajan tien. Tätä kautta lainomaisuus ja sattuman vaikutuksen eliminointi tekee syvällisen, tapahtuma on alustettu ja sen tapahtuminen on ikään kuin "hyvin perusteltu tapahtuma". Satunnainen ja yllättävä sen sijaan on pinnallista, koska se on "huonosti perusteltu tapahtuma". Hyvä viihde siis tarjoaa opetuksen ja loogisesti etenevän juonen, kun taas halpaluonteinen viihde tarjoaa yllättäviä juonenkäänteitä. Se, että katsoja "ei pysy messissä" on huono tapa rakentaa jännitystä.
Tarinankertojat ovat oivaltaneet että kaikki hyvät tragediat seuraavat tätä sääntöä. Koska jos ne eivät, on ikävä tapahtuma vain traaginen. Siksi Hamletia ei voi laittaa antiklimaattisesti liukastumaan banaaninkuoreen, vaan hänen on kuoltava taistelussa koston tiellä. Tarinankertojat vaativat että meillä on kuolema, jonka me ymmärrämme. Lopputuloksen on oltava kohtalonomainen. Jos tätä ei tehdä, ihmiset katsovat että kirjoittaja kikkailee ja leikkii Jumalaa heitellen asioita vain koska voi.
Tosielämä ei kuitenkaan ole tarinankerrontaa. Norjassa tapahtumat eivät olleet kohtalonomaisia. Maailma ikään kuin tuottaa melodraamaa ja saippuaoopperaa. Tapahtuu asioita jotka saavat maailman näyttämään sellaiselta, että siinä on vaikeaa hallita elämäänsä. Tapahtumissa joissa ei ole logiikkaa tekee maailmasta julman oloisen ja se tuo ihmisille avuttomuudentunnetta, sekä mahdollisesti kokemuksia siitä että tapahtumat eivät noudata inhimillisen vaihtokaupan sääntöjä - eli ole reiluja.
Ihminen kuitenkin haluaa rakentaa sen merkityksen. Ihminen muuttaa melodraaman tragediaksi keksimällä erilaisia syy-seurauskonsepteja jotka kohtalonomaistavat tapahtumat. Se, että kukaan ei osannut nähdä tapahtumaa ennalta unohtuu ja selitykset tiivistyvät siihen miten se olisi pitänyt osata nähdä jo etukäteen kun selitys on niin ilmiselvä.
On toki vaikeaa vetää tarkkaa rajaa tragedian ja traagisuuden väliin. Bussin alle jääminen voi johtua siitä että ei katso ympärilleen. Tragedia syntyy tarkkaavaisuudenpuutteen determinoimana. Ongelmana on kuitenkin nimen omaan se, että ihmiset kiistävät mielellään sen, että bussin alle jäädään aina sattumalta ; Tarkkaavaisuudenpuute ei läheskään aina tapa, ja toisaalta tarkkaavaisuuskin voi joskus harhautua väärään kohteeseen jolloin jonkin muun tarkkailu ajaa ihmisen bussin alle.
Ihminen rakentaa tarinan sinne missä järkeä ei muuten ole.
Ihmiset tuntuvat kuitenkin kiistävän satunnaisen kuoleman ja he haluavat käsitellä suruaan rakentamalla sen tarinan. Sääli vain, että tämä tarinankerronta on hieman kuten kaikki muutkin tarinankerronnan muodot. Ne ovat taiteen muoto ; Ja siinä missä Jumala luo totuuksilla, ihminen luo valehtelemalla ; Jos jokin vain on, ihminen kopioi ja plagioi, ei luo. Kun ikävä tapahtuma väritetään kertomuksella, ylipainottuvat jotkin elementit helposti ja tällöin ihminen luo puolitotuuksia kertomalla tarinan, jossa tarinallisuus syntyy nimen omaan siitä epätotuuden osuudesta.
Olisi mukavaa jos asiaa voisi lähestyä joko subjektiivisella tunnetasolla tai objektiivisella tosiasiatasolla. Sen sijaan että rakentaisi tapauksesta oman tarinakokonaisuuden, jossa sattuma kielletään ja kaikki omituisetkin ja yllättävät tapahtumat ovat aina täynnä jotain suurempaa merkitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti