Arhi Kuittinen ihmetteli "maltillisten perussuomalaisten" loukkaantumista. Breivikin näkemyksien kertominen on nostanut suuttumusta niissä ihmisissä joilla on ollut samoja mielipiteitä. Rinnastus on heistä ikävä.
Kuittinen kysyy esimerkiksi "miten itseään maltillisiksi kutsuvat voivat loukkaantua äärioikeiston, tiedon vääristelyn, rotupropagandan ja vihapuheen arvostelusta? Kuinka vihapuheen arvostelua voi kutsua vihapuheeksi?" ja päätyy esittämään että "Vihapuheen vähättely on vihapuhetta." Tässä huomiossa on takana hyvin paljon totuutta ; Jos asiaa katsotaan valtapelin kautta, on kritiikin vaimentaminen sensuurilla, kielloilla tai kehoituksilla samaa kuin kritiikin kohteen puolustamista. Kritiikin kritiikki puolustaa sitä johon kritiikki on kohdistettu. ~ Kuittinen osuu oikeaan myös huomatessaan että "hommalaiset" ovat ottaneet hyökkäyksen kohteeksi ne, joiden katsovat harrastavan "vihapuhetta heitä itseään kohtaan", ja että tämä on johtanut laajempaan liberaalien dissaamiseen. Se, mikä heille on tekstin pintatasolla vihapuheen kieltoa on muuttunut käytännön tasolla vihapuheeksi.
Mukana on kuitenkin myös ongelmallisempi elementti. Se taas tekee Kuittisen totuudesta astetta vähemmän vakuuttavan. (Maailma valitettavasti pelaa tällä tavalla. Hyvä idea on hyvä, mutta maailma tottelee sitä vain osittain. Näin käy etenkin ihmisten kanssa.)
Sosiaalisessa mielessä ihmisellä on myös sellainen tapa, että jos tahoa edustava henkilö tekee jotain, on se kuin koko taho kannattaisi tätä. Näin esimerkiksi islamilaisten terroristien yhdistäminen kaikkiin muslimeihin tahraa muslimeja. Se, että muslimit suuttuvat terroristirinnastuksesta on samalla moraalinen kannanotto sitä kohden että terrorismi on monista muslimeista hyvin vastenmielistä. Näin maltillinen muslimisto "pelaa valtapeliä ensisijassa omaan pussiinsa eikä terroristien pussiin". Systeemi menee terroristien tueksi vain liiallisen yleistämisen kautta.
Voidaan siis sanoa että on mahdollista myös raiskata oikeutensa edustaa. Esimerkiksi jos meillä on kansanedustaja, joka saa ihmisten vihat päälleen, hän voi toki yrittää selittää että hän on kansanedustaja eli edustanut kansaa. Siksi oikea syyllinen tilanteeseen olisi kansa, eikä tämä poliitikko. Kuitenkin ihmiset tietävät että ongelmana on se, että poliitikon perimmäinen ongelma on juuri siinä että hän on ollut kaksinaamainen. Hän on toiminut "kansan nimessä mutta ei hengessä".
Oma näkemykseni onkin se että olisi hyvä katsoa miten Breivik on juuri kuten me (eikä kuten ne) ja että ei silti kannata lähteä tekemään turhan pitkällevietyjä syyttelyitä. Leimakirveen ei pidä heilua, mutta tiettyjen mielipiteiden mukanaoloa ei silti tarvitse kieltää ja tästä tosiasiasta tehdä tabuaihetta josta ei saa puhua. Poliittiselle korrektiudelle ja "suvaitsevaisuuden nimissä tehdylle vihapuheelle" ei ole tilaa.
1: Tätä linjaa perussuomalaiset ovat itse vetäneet maahanmuuttajien kohdalla, joten tilanne lienee opettavainen sekä perussuomalaisille että perussuomalaisten vastustajille. En silti usko että kukaan oppii mitään. Sillä valtapeli ja vihapuhe on ihmisille helppoa, arkijärjen mukaista. Jopa niin vahvasti että sille ei ole kukaan immuuni. Minäkin dissaan monenlaisia toimijoita - ja voi että miten runsaassa määrin dissaankin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti