Kysymys ei sentään ole ihmisvauvoista, vaan kirjoahvenista. Kun muutimme keravalle, vanhat akvaariot olivat tyhjillään. Sitten päätin hommata niihin uusia kaloja. Päätin hommata kirjoahvenia, halpoja, sitkeitä ja luonteeltaan mukavia. Kirjoahvenet ovat tuottaneet kuitenkin aika paljon riesaa. Ne esimerkiksi söivät kaikki rapuni ja mellastelivat kaikki paikat uuteen uskoon. Ne myös tonkivat hiedan kekoihin, kasoihin ja kuoppiin. Tänään oli kuitenkin paljastunut tämän kaiken oudon toiminnan seuraus.
Normaalisti piilottelevat ja luonteeltaan jopa arat ahvenet olivat aggressiivisesti hyökkäilemässä kohti ruokkijaa ja katsojaa. Syynä oli se, että paikat ovat täynnä pikkuruisia kalanpoikasia. Hamiltonin sääntö tuntee paikkansa. Nämä vanhemmat ovat valmiita kuolemaan poikastensa puolesta - itse asiassa moninkertaisesti. Akvaarionpitäjän kannalta tämä kertoo siitä että kalat ovat viihtyneet. Hoito on kantanut tulosta.
En sitten tiedä onko tämä muistutus siitä että jos Jumala on olemassa, niin hän ei hoida ihmisiä yhtä hyvin kuin minä näitä kaloja?Kalanpoikaset ovat valitettavasti todella pieniä. Kuvassa näkyy kuitenkin harmahtavaa möhmänoloista, joka ei koostu liasta, vaan pikkuruisista uiskentelevista kalanpoikasista. Valitettavasti ne ovat nopealiikkeisiä ja kooltaan kamerani tarkkuusalueelle liian pikkiriikkisiä. Mutta jotain yksityiskohtia niistäkin kuitenkin näkee. Jopa yksilöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti