Mitä "oikeaoppisuus" tarkoittaa?

"Oikeaoppisuus" on sanana usein käytetty. Sen kohdalla on kuitenkin kahta eri päälinjaa:
1: Oikeaoppisuus viittaa opin pysyvyyteen ja kyseenalaistamattomuuteen. Tällöin korostetaan sitä, että hallussa on jokin tieto joka on varma, ikuinen ja muuttumaton. Tämä tieto ei osoittaudu vääräksi ja on siksi lopullinen totuus. Lopputuloksena on dogmaattinen järjestelmä, joka opettaa pysyviä ja muuttumattomia dogmeja.
2: Oikeaoppisuus tarkoittaa sitä, että tahdotaan tuntea totuus ja myös elää sen mukaan. Tässä ajatuksena on se, että ihmisen on ensisijassa yritettävä selvittää mikä on totta. Tässä on mukana kyseenalaistamisen ilmapiiri. Dogma ei ole yhtä tärkeä, kuin totuus. Sillä dogma on vain likiarvo.

Toki dogmaattiset järjestelmät perustelevat että opin ei tarvitse muuttua koska totuuskaan ei muutu. Toisin sanoen vain erehtyvien ihmisten järjestelmät tarvitsisivat muutosta. Muutos johtuu virheenkorjauksesta. Heille tilanne on se, että jos on valmiiksi maalissa, ei tarvitse juosta. Tottakai on viisasta huomata että on hyvin mahdollista että totuus on pysyvä, ja jopa että ihminen on jossain kohdin löytänyt jotain joka on hyvinkin varmasti totta.

Ongelmana on vain se, että ihminen ei pääse oman inhimillisen tietonsa yläpuolelle. Jos joku sanoo että tieto on kaikkivaltiaalta, hän arvioi lähteen. Koko rakennelma nojaa tämän lähdekriittisen arvion varaan ; Totuus on yhtä varmasti täydellisestä tiedosta kuin mitä kyseinen ihminen kykenee arvioimaan täydellisen tiedon. Arvioijalla on jokin kriteeristö, johon hän vertaa kaikkivaltiasta. (Ja jos hänellä todella olisi tämä kriteeristö, emme tarvitsisi enää kaikkivaltiaan tietoja, totuusarviointi olisi jo hallussamme ilmankin!)

Onkin viisasta huomata, että normisto ilmenee meille ihmisille joko epistemologisena tai perustelemattomissa olevia ontologisia väitteitä. Me luotamme gravitaatioon koska sitä on testattu paljon. Tämä on epistemologista tietoa, joka ei itse asiassa sano että gravitaatio olisi totta. Se on vain hyvin voimakkaasti korroboroitunutta, kokeissa vahvistunutta. Joka vihjaa että vaikka tiedemiehet tekisivät mitä, ihmisten on silti viisasta olla varovaisia hyppiessään katolla.

On vain muistettava, että vaikka gravitaatio on muuttumaton luonnonlaki ja pysynyt kauan, se voi kumoutua. Ja toisaalta flogistonkin on teoriana muuttumaton ja ikuinen, mutta tämä analogisuus (molempiin liitetään vahvasti ominaisuus "pysyvä" ja "muuttumaton") totuuden kanssa ei silti tee flogistonista totta! Päin vastoin, nykytiedon valossa voidaan sanoa että käytännön tasolla flogistonin henkiinherättäminen vaatisi melkolailla kaikenlaista omituista. On perusteltua sanoa että flogistonteoria on falsifioitu, se on ikuisesti, muuttumattomasti ja pysyvästi väärässä!

Tieteen tarkkuuden lisäksi on huomattava muutakin. Siinä missä gravitaatio on perustelu sille, miksi katoilta ei kannata hyppiä (paras tämän hetken tieto kertoo induktion jossa ihminen putoaa kulttuuririippumattomasti ja kuolee olevan se parhaiten perusteltu uskomus) ei esimerkiksi homoseksuaalien siunaamisesta kirkossa ole samanlaista havaintoa. Toki tässäkin rangaistukseksi kerrotaan Helvetti, mutta tosiasiassa katuun mäiskähtämisestä on kokolailla helpompaa saada ns. luotettavaa ja varmistettavissa olevaa evidenssiä. (Jos mielit kokeilla tätä historiallisesti pätevää teoriaa, hyppää katolta ja päädyt historiaan. Et tosin välttämättä kirjoihin ja kansiin.)

Uskonnoissa tilanne on toisenlainen. Boyer huomauttaakin, että siinä missä tieteissä teorioiden kriittiset ja olennaiset elementit ovat tarkkoja ja mitattavia, on teologisissa opeissa oleelliset elementit nimen omaan epämääräisiä. Esimerkiksi henkien näkeminen ilman silmiä on normaalia. Tätä näkökykyä ei selitetä, ei kerrota miten se toimii. Kerrotaan vain että henget näkevät ja aistivat, ja tätä pidetään oleellisena. Näin on selvästi olemassa totuuksien joukko joka ei tarjoa mitään eksaktia testattavaksi (Esimerkiksi havainto luonnossa olevista homoseksuaaleista sorsista voi kertoa vain siitä että Saatana on temputellut rappeutumislajiuttavine mutaatioineen syntiinlankeemuksen jälkeisessä luomakunnassa.)

Tämä tarkoittaa sitä että vaikka dogmaattinen järjestelmä lainaakin usein sanoja käyttöönsä siitä toisesta perusteluavaruudesta, se ei kuitenkaan noudata tämän perusteluavaruuden henkeä. Monesti kuulee esimerkiksi sanoja "toisenlaisista tulkinnoista".

Aiheeksi voisi ottaa vaikka saatananpalvonnan. On luontevaa ottaa sosiologinen lähestymistapa, eli ottaa saatananpalvojiksi ne jotka kutsuvat itseään saatananpalvojiksi ja katsoa sitten mitä tämä liikehdintä pitää sisällään. Tälle vastapainoksi voidaan ottaa se, että oikeaoppisesti saatananpalvonnaksi lokeroidaan kaikenlaista, joka ei kulje saatananpalvonnan nimellä mutta jossa on analogisuutta kristinuskon saatanan kanssa. Ja joku voi jopa esittää että saatananpalvonta tarkoittaa "luodun korottamisessa luojan tilalle". Näissä jälkimmäisissä väitteissä ollaan siinä ongelmalisessa tilasse, että ne ovat dogmaattisia järjestelmiä joissa keskeiset termit eivät ole sisällöllisesti koeteltavissa tai edes kovin selkeitä.
-> Sosiologinen määritelmä sisältää määritelmän lisäksi tiedonhaun ja tarkistamisen elementin, jossa käsitykset voivat näyttäytyä korjattavina. Toisin sanoen sosiologia perustuu totuuden tavoitteluun, jossa koetellaan teorioita. Ja teologit taas käyttävät usein tulkintoja joissa asiat muotoillaan ja määritellään, eikä tätä määritelmää kuvailla. Heuristisen testausohjeiston sijasta dogma tarjoaa lähinnä formuloidun kuvauksen siitä mihin henkilö uskoo, ja tämä kuvaus otetaan sinä totuutena johon hän uskoo.

Tämä kenties opetta että dogmaattisuus ja kiinnostus tosiasioihin eivät ole ollenkaan samaa asiaa, pikemminkin päinvastoin. Normistot helpottavat jokapäiväistä elämää, ja pysyvät normit vähentävät stressiä kun ei tarvitse miettiä ja kyseenalaistaa, vaan saa hyvällä mielellä jatkaa luokitteluja sen oman mielipiteensä ja stereotypiansa, pakkomielteensä tai ennakkoluulonsa mukaan. Mutta samalla on selvää, että jos dogmille ei anna minkäänlaista mahdollisuutta muuttua tai kehittyä, niin sitten jäävät helposti jälkeen.

Muutos itsessään ei ole se, vaan tarkistettu muutos. Pelkästään muutos muutoksen vuoksi ei ole järkevää. Mutta ei myöskään pysyvyys pysyvyyden vuoksi. Sen sijaan vain hallittu muutos mahdollistaa oppimisen ja edistymisen.