Jarla käytti itsestään nimeä "änkyräskeptikko", mikä sai aikaan ihmettelyä siitä, että tieteenteko ei voi olla änkyröintiä. Kriitikot näkivät että tässä olisi kyseessä tunnustus siitä että Jarla on maailmankuvansa sumentama, kyvytön oppimaan ja tätä kautta pseudoskeptikko. Jarla puolustautui että hän käytti "änkyrää" pikemminkin siten että hän on enemmänkin "umpiskeptikko", eli hän sitoutuu enemmänkin tieteellisyyteen joka on alati muuttuvaa. Hän päin vastoin näytti että skeptisyyden ulkopuolella on kyvyttömyyttä oppia ; Esimerkiksi homeopaatikot eivät oppineet Lancet -lehden tutkimuksista että homeopatia ei toimi. Koska maailmankuva pakottaa että homeopatia on totta, ei toista todistava tutkimus ole heille merkittävä. Kokeen on oltava huono ja merkityksetön koska se antaa epämiellyttävän lopputuloksen.
Tämä toi mieleeni nostalgisia tunteita. Minähän pistin aikaisemmin sivustoni nimeksi "evonkeliumi". Kun sillä nimellä pilkattiin, niin päätin sitten ottaa siitä humoristisen nimen. Moni koki tämän tunnustukseksi. Että olen evouskovainen ja tiedän sen.
Jarlan ongelmaksi tulee se, mikä minuakin seurasi ; Jarlan kohdalla tilanne oli se että skeptikoita moititaan usein änkyröiksi. Jarla ottaa tämän käytetyn pilkan ja käyttää sitä kuin se olisi miltei kunnianimi. Tämän jälkeen ihmiset eivät huomaa vikaa alkuperäisessä skeptikointi on änkyröinti -ideassaan, vaan siinä että "Jarlan näkemyksessä on jotain vikaa". Kuitenkin koko nimen valinta on huomautus siitä että osaa laittaa asiat omalle paikalleen.
Tässä siis itse asiassa viritetty ovela ansa. Kun skeptikoista on väärä mielikuva jota levitetään, voidaan siihen liitetty luonnehdinta ja pilkkanimi ottaa käyttöön tavalla joka olisi ristiriidassa skeptismin periaatteiden kanssa. Kun tämä mielikuva sopii ennakko -odotuksiin ilmestyy skeptikoiden vastustaja viittaamaan tähän ristiriitaan. Sitten voidaankin näyttää että skeptikko tietää että kyseessä olisi ristiriita, ja että siksi hän ei kannatakaan sitä ensinkään. Näin ilmituodaan se, että skeptismi on ristiriidassa sen kanssa mitä skeptismin väitetään olevan. Näin moittijien puheet paljastuvat olkiukotteluksi ja pilkkaamiseksi ilman kompetenssia ja perustelua pilkkaamisen taakse.
Tosin tämän tajuaminen taitaa olla sen verran mutkikasta, että monet pseudoskeptikoita moittivat kapsahtavat tähän ansaan eivätkä edes huomaa siihen kapsahtaneensa. He tuovat skeptikoiden elämään toistuvia rutiineja, pysyvyyttä, tilanteenhallintaa ja komiikkaa. Kiitos siitä heille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti