"Usko, Järki ja Filosofia" -blogi pitää sisällään "Pari vastalausetta ID -teorialle". Kirjoitus nostaa esille kritiikin, joka perustuu siihen että artefaktit eroavat luonnollisista kappaleista. Ideana on se, että luonnolliset asiat tekevät itsestään niiden päämäärän. Niissä on "sisäinen teleologia". Artefaktit ovat keinotekoisesti tehtyjä välineitä, ja niissä on teleologiaa vain ulkoisesti. Niitä käytetään johonkin käyttötarkoitukseen - ja jos on Ihmemies MacGyverin käsissä, mahdollisesti myös johonkin ihan muuhun. Näin kivet noudattavat putoamislakia itsestään. Ja puun siemenistä kasvaa puu, norsut sikiävät toisia norsuja. Mutta esineet eivät tuota uusia esineitä.
Paikalle ilmestyvien kriitikkojen mukaan tässä ei kuitenkaan eroteta luonnollista ja luonnotonta. Heistä ongelmana on se, että tarjolla ei ole mitään tapauskohtaisesti tarkistettavissa olevaa rajanvetoa sille, minkälaiset taipumukset ovat sisäistä teleologiaa ja mitkä taas eivät voi olla sellaisia.
Intelligent Designin puolella suunnitelmallisuutta perustellaan analogisuudella joka mukailee Paleyn argumenttia kelloista ja sen suhteesta kelloseppään. Paleyn mukaan kun löytää kellon, huomaa miten se on selvästi tehty. Ja että samaa ei voi sanoa kivistä. Itse asiassa onkin hyvä huomata, että ID:n mukaan kysymys ei ole analogisuudesta koneiden kanssa, vaan että analogisuus kertoo että kyseessä on kone ; Voidaankin siis sanoa että vasta-argumenttina on se, että lisääntyminen luonnollisesti on epäanalogia koneisiin, ja että se johtaa kenties evoluutioon ja tätä kautta mahdollistaa muut suunnitelmalliset piirteet. Mutta ID -puoli näkee että lisääntymiskoneisto on itsessään kone. Jossain on siis kelliseppä.
1: En pidä ajatuksesta jossa jos ihminen tuottaa jotain, sen kanssa analoginen olisi myös suunniteltua. Kun ID:n puolustaja kertoo että jos ihminen tekisi bakteeriflagellan, se olisi näyte siitä että suunnittelu voi tehdä senlaista. Kuitenkin jos ihminen tekee innovaatioita lainaten esimerkiksi luonnossa jo olevan tarttumahakasen, hän imitoi luontoa. Mutta tämä imitointi ei muuta kohdetta yhtään kohti artefaktia. Jos ihminen maalaa kuvan kivestä, se ei ole argumentti sen puolesta että kivikin on maalattu.
Kritiikki on mielenkiintoinen, koska sitä voidaan lähestyä seuraavasti ; Jako artefakteihin ja luonnollisiin kappaleisiin on määritelty, eli keinotekoinen. Sisäisen ja ulkoisen tarkoituksen eroa ei voida esittää kovin siististi. Lisääntyvät puut ja norsut on siis ikään kuin määritelty luonnollisiksi etukäteen. Tämä on ikään kuin ratkaisun tekemistä määrittelyn kautta. Enkä minäkään ole kovin suuri tämänlaisen kikkailun ystävä. Tämänlainen rakenne kun on sitä että otetaan ongelma joka halutaan ratkaista ja sitten vain määritellään premissejä. Tämä johtaa käytännössä jonkinlaiseen presuppositionismiin - tai siitä erottamattomissa olevaan ilmiöön - jossa ensin oletetaan miten tilanne on ja sitten katsotaan mitkä premissit johtavat tähän johtopäätökseen ja sitten valitaan ne. Ja sitten pidetään johtopäätöstä johtopäätöksenä. Katson että tämänlainen on "voi ollalla" vetoamista, ei perustelua.
ID:n puolustajat olivat siis nähdäkseni erinomaisen oikeassa kritiikissään.
Tästä päästäänkin hauskasti "Pandas Thumbin" maailmaan. Se viittaa keskusteluihin jotka näyttävät miten makroevoluutio on kumottavissa, mutta Suunnittelu ei.
Siellä on huomattu että Intelligent Design ei tarjoa siistiä rajanvetoa suunnitellun ja eisuunnitellun välille. Esimerkkinä on käytetty kirjaimista itsestään muodostunutta tekstiä. Sellaisen synty voi viitata älylliseen toimijaan joka on muuttanut palikoita. Palikoiden asettelua ei tarvitse nähdä. Tämä ei tietysti ole kovin erikoista. Sillä minullakin on kotona ns. post it -lappuja. Niihin ilmestyy kirjaimia, joten päättelen että puolisoni kirjoittaa viestejä. En, että hiilipöly on sattumalta mennyt lapulle. ~ Voidaan siis huomata, että suunnittelussa on monta tasoa. On "eiperusteltua suunnittelua" ja "likimain varmaa suunnittelua". Intelligent Designin puolustajien argumentaatio perustuukin siihen, että vaikka jälkimmäinen design ei ole falsifioitavissa, ensimmäisenlaatuinen voidaan kuitenkin näyttää.
Tässä on kuitenkin ongelmana hyvin samantapainen ongelma, mikä on alussa olevassa ID -kritiikissä. Tässäkin vaaditaan kykyä erottaa erilaisia suunnitteluja ja tarkoituksia toisistaan. Tämä on hyvinkin ongelmallista. Sillä erottelumekanismit vaativat aina jonkinlaista tietoa Suunnittelijasta. Esimerkiksi ID -puolesta "tiedettävänä suunnitteluna" on ollut ns. common design. Sen kumottavuus on heistä tärkeää. "You claim that "shared non-functional similarities" can falsify "common design", and that's true only if you have defined "common design" in a fairly restricted way." Tämä on hieman sama, kuin jos määrittelisi että teleologia on sisäistä jos ja vain jos ihmiset eivät tee senlaisia, ja jos ne lisääntyvät tai vastaavaa. Ongelma ratkaistaan määrittelemällä se tietynlaiseksi. Ja tämä tietynlaisuus itse asiassa vaatii oletuksia siitä minkälainen se Suunnittelija on. Tämä taas sotii sitä vastaan, mitä Intelligent Design esittää. Sen linjamahan nojaa siihen, että tätä tietoa ei ole. Tämä tarkoittaa sitä että rajanveto on mielivaltaista.
Tekstin tunnistamisessakin on kuitenkin kysymys siitä että tunnetaan ihmisten suunnittelu. Minulla on olennaista tietoa esimerkiksi puolisostani. Itse asiassa kykenen tekemään päätelmän vain koska minulla on tämä tieto. Tämänlaisia ei löydetä luonnosta ; Perimässä ei ole raamattua tai muuta inhimillisen kielen tekstiä joka viittaa symbolisesti itsensä ulkopuolelle, vaan perimän informaatio on sidottu eliön kelpoisuuteen.
Tämä ei tietysti vielä itsessään ole kovin mielenkiintoista. Mutta tästä voidaan siirtyä Paleyn argumenttiin. Paleyhän katsoo kiveä, ja sitä ei ole järkevää kutsua suunnitelluksi. Kello sen sijaan viittaa kelloseppään. Tästä päästään kuitenkin siihen, miten suunnittelun kohdalla on aina ongelma. Ongelma on siinä, mitkä piirteet valitaan olennaisiksi.
Paleyn argumentaatiossa on mukana vastaava hankaluus ; On tärkeää että Paley rinnastaa kelloa ja kiveä. Niiden eroista syntyy olennainen kontrasti. Ongelmana teologialle on kuitenkin se, että teistisestä näkemyksestä Jumala luo kaiken, mukaanlukien kivet. Tämä johtaa siihen että Paleykin erotteli olennaisen suunnittelun epäoleellisesta. Ongelmana on vain se, että pitäisi jotenkin voida varmistaa onko valitut piirteet olennaisia.
Intelligent Designin kannalta ongelmana onkin se, että jos valmistetaan suunnitteluntunnistusmekanismi, on erikoiset tilanteet hyvin vaikeita ; Sama esimerkki voi olla esimerkki joka näyttää että Designintunnistusmääritelmä on huono. Ja se on huono olennaisesti samalla tavalla kuin "Usko, Järki ja Filosofia" -blogin esimerkissä
-> Jos luonnolliseksi tulkitaan luonnollinen lisääntyminen, eläimet ja niiden mukaan ihmisetkin päätellään luonnollisiksi. Ihminen ei siis ole artefakti, eikä sen vertaaminen kelloon ole siksi oikein hyvä juttu. (Joka todistaa että ihminen ei ole terminaattori tai muu robotti tai esine, jonka rikkominen on vain esineen rikkomista.) Sen sijaan voikin olla kuten ID -ihmiset sanovat. Eli että lisääntyminen onkin koneisto. Tällöin se, että eläimet tunnistetaan luonnollisiksi eikä artefakteiksi on virhe. Tästä näkökulmasta tilanne on selvästi määritelty väärin. Virheellinen tunnistus on vastaesimerkki. Voidaan sanoa että luonnollisen tunnistaminen on väärin juuri siksi että se näyttää jotain normaalia artefaktia mutkikkaamman koneen eiartefaktina, vaikka siinä on vain enemmän artefaktiutta kuin muissa koneissa. Ja ero päätelmissä on määritelmissä. Kysymys ei itse asiassa ratkea, vaan eri presuppositiomenetelmät rakentavat päinvastaiset tulokset oletuksin. Ja näitä ei jaeta ja tästä syntyy erimielisyys, jota ei voi ratkaista.
--> Intelligent Designin kohdalla ongelmana on se, että kellot nojaavat tietoomme ihmisistä. Meillä ei ole vastaavaa tietoa Suunnittelijasta. Joudumme olettamaan erilaisia konsepteja, joiden oleellisuus ja oikeus on määritelmänvaraista. Siksi ID pitää todisteena sitä että heidän tunnistusmenetelmänsä tulkitsee jotkin luonnossa olevat asiat suunnitelluiksi. Vastapuoli voi nähdä tämän esimerkkinä koko prosessin huonoudesta ; Menetelmä joka voisi tunnistaa vaikka arkeologisia esineitä on tieteellisesti sovelluskelvoton koska se selvästi antaa virheellisiä tuloksia. Emmekä voi oikeasti erottaa kumpi on oikeassa, muuta kuin määrittelemällä asian ennalta. Tämä ei tarkoita sitä että Intelligent Design olisi hyvä. Päin vastoin, se näyttää että sen filtteri ei onnistu ratkaisemaan sitä kysymystä jonka ratkaisemiseksi se on tehty. Se ei erota onko kohde designiä vai ei, vaan se ratkaisee asian valikoimalla määritelmät niin että tietyt kohteet ovat suunniteltuja. Tässä on helppo nähdä jopa ideologisia haluja saada juuri tietyt tulokset, joten kyseessä on joko näitä ideologisia haluja toteuttamaan rakennettu premissinvalintakoneisto, tai sitten jokin jonka erottaminen tämänlaisesta olisi mahdotonta.
Toki esimerkiksi Dembski käyttää paljon tilaa puhuessaan siitä miten on mahdollista tehdä fabrication, jossa on kysymys näennäisestä suunnittelusta. Hän ei kuitenkaan anna yksiselitteistä kriteeristöä asialle. Ja itse asiassa Dembski näyttää jakavan tilanteet hyvin mielivaltaiseen tapaan - olennaisesti samaan tapaan kuin miten sisäisen ja ulkoisen tarkoituksen erotteluun perustuva menetelmä. Hänen argumenteistaan onkin selvästi huomattu, miten Dembski käyttää jopa keskenään ristiriitaisia tunnusmerkkien valintakeinoja aina tilanteen mukaan. Tämä viittaa syvällisiin ongelmiin nimen omaan siinä että "aktuaalinen suunnittelu" erotetaan "fabrikoiduista suunnitteluista", eli kohteista jotka ihminen vain määrittelee omaehtoisen mielivaltaisesti suunnitelluiksi. Se, että erottelun tärkeydestä kirjoittaa ei tarkoita että erottelun myös tekee. Onkin hieman kaksinaamaista kertoa erottelumetodista jos sitä ei sovella. Kun soveltaminen ei ole nyt mahdollista, mutta moni näyttää käsittelevän asiaa siten kuin tätä erottelua todella tehtäisiin.
Näin ollen onkin selvää että Intelligent Design -inttäminen latistuu aika matalatasoiseksi keskustluksi, jossa käytetään paljon päänsärkyä aiheuttavaa jargonia kätkemään tämä asiantila. Rakenne argumenteissa onkin se, että analogia on tärkeää, epäanalogia ei merkitse. Jos jokin syntyy epätodennäköisesti luonnonlakien kautta, se on suunnittelua ja jos jokin syntyy luonnonlakien kautta todennäköisesti se on hienosäädettyä. Kuitenkin erottamisen perustelun ongelmana on se, että suunnittelun konsepteja ei oikeasti liitetä siihen suunnitteluun mihin sen sanotaan viittaavan ; Argumentaatiossa ei voida erottaa onko jokin kiistanalainen tulos huonosta tilanteen määrittelystä johtuva virhe vai oikea erikoinen tulos. Mikä on tietysti sinänsä ikävää koska ratkaisua on yritetty juuri ratkaisemaan tätä pulmaa.
Vastaan voi panna vain vastaavalla matalatasoisella presuppositionalistisella ihmettelyllä. Sitä voi esimerkiksi muistuttaa esimerkiksi seuraavista. Ne kumoavat logiikan vastaansanomattomuuden, mutta eivät valitettavasti nouse niin ylös että ratkaisisivat ongelman sen kummemmin. (Tässä rikotaan toisen perustelu mutta ei rakenneta todistetta omalle kannalle.)
Kun ID:n puolella "elämä syntyy vain elämästä" on ollut ytimessä. Kuitenkin tässä ongelmana on se, että kokemustemme mukaan on myös niin että kaikki tietämämme suunnittelu on ollut elämän tulos. Tässä kääntyisi syy ja seuraus nurinpäin.
Kun Intelligent Design katsotaan selittävän miksi olemme olemassa ja miksi emme, niin voimme ihmetellä sitä, miten abstraktit hypoteettiset ja fiktionaaliset olennot ovat nimen omaan älykkäästi suunniteltu. Ihminen tekee kelloja ja kentaureja. Kelloja ihminen tekee modifioimalla materiaalista ja fysikaalista todellisuutta sen sijaan että generoisi sitä. Tarinoiden Jumala luo Totuutta, eksistenssiä. Ja ihmistaiteilija luo Illuusioita, valheita tai vääristelmiä, mikä viittaa epäanalogiaan jota voisi pitää oleellisena.
Ja jos äly vaatii synnyttävän elementin, on meillä kuitenkin se Intelligent Designer. Jos kysytään kuka tämän on luonut, vastaan nousee usein pilkkamyrsky. Tämä on erikoista, koska Dembskin displacement -teorian mukaan kompleksin spesifin informaation synnyttäminen vaatii joko enemmän kompleksista spesifiä informaatiota tai aivan hemmetinmoisen sattuman. Jos Designer on todennäköisempi, tämä johtaisi helposti "all the way down" -ajatteluun, jossa on loputon ketju Suunnittelijoita.
1: Tätä moititaan siitä että kenties todennäköisyydet toimivat vain universumissamme, Suunnittelijaa ne eivät enää koskisi. Valitettavasti universumin synty kohtaa tässä ongelman ; Kysymys on samasta ongelmasta kuin "ajassa ennen maailmankaikkeutta" ; Kun aika on fysikaalinen suure, aika ennen unviersumin syntyä on hieman kuin matkustaisi pohjoisnavan pohjoispuolelle. Eli matkan voi kuvata symbolisesti, mutta määritelmien tarkastelu paljastaa että toimi on itse asiassa mahdoton. Toisin sanoen universumin synty ilman älyäkin "toimii näillä erilaisilla laeilla".
___1.1: Ja jos uskomme tämän ja katsomme että Sarja-ID on ajatuksena naurettava, niin sitten jossain on jokin määrä kompleksia spesifiä informaatiota joka on syntynyt ilman suunnittelijaa. (Ja kyllä. Suunnittelija on Jotain, joten Hän ei taatusti selitä miksi jotain on ennemmin kuin ei ole...) Tässä vaiheessa se voi olla vaikkapa maailmankaikkeuden sattumalta hienosäätyneet luonnonlait tai universumin luonut Älykäs Suunnittelija joka on vielä kompleksisempi. Displacement -säännön mukaan Jumalan on oltava kompleksisempi kuin sen rakentaneen maailmankaikkeuden. Ja koska kompleksi spesifi informaatio vaatii määränkasvun myötä aina vaan isomman sattuman, on todennäköisempää että universumi on hienosäätynyt kuin hienosäädetty. (Hienosäätäjä on isomman CSI -pitoisuutensa kautta suurempi).
Valitettavasti teologisesti värittyneitä artefaktien tunnistusmenetelmiä näyttääkin vaivaavan sama ongelma. Niissä ongelma määritellään eikä ratkaista. Tämä eroaa esimerkiksi siitä miten arkeologit toimivat; He tietävät ihmisten kyvyistä ja rakennelmista. Ja jopa SETI -piireille on naureskeltu siitä että he etsivät taivaallista radioinsinööriä, eli ihmismäistä vierasta älyä joka käyttää tiettyä inhimillisestä maailmasta tuttua teknologiaa. Eli he olettavat tietävänsä minkälaisia avaruusolennot ovat. Heillä on oletus taivaallisesta radioinsinööristä ja vain tätä kautta he voivat tehdä päätelmiä ja tulkintoja mittaustuloksista. Tämä rajaus perustuu siihen että ihmiset ovat ainut mitä tiedetään. Tämä vähintään muistuttaa siitä että ID ei voi tehdä mitään nojaten väitteeseensä "ei tiedetä mitään suunnittelusta, hänen menetelmistään tai tavoitteistaan". Sillä kuten "common design" tai "SETI:n avaruusmiehet" muistuttavat ; niitä oletuksia tarvitaan aina jotta voidaan tunnistaa mitään.
Tunnistaakseen gravitaation, täytyy olla teoria gravitaatiosta. Kumotakseen gravitaation täytyy olla teoria gravitaatiosta. Täytyy siis tietää aika paljon mitä gravitaatio tekee. Jos meillä ei ole teoriaa gravitaatiosta on, emme todellakaan voi tietää tai tulkita sen olemassaoloa tai olemassolemattomuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti