"Rollerball" on elokuva, joka on tehty kaksi kertaa. Toisen elokuvan tekeminen ei sinällään ole ihmeellistä, sillä ensimmäinen elokuva oli hyvä. Mutta erikoistehosteet ovat tietysti jääneet jälkeen, joten uusi teknologia voisi tehdä elokuvasta nautittavamman. Omituista kyllä, uusintaelokuvassa juonta muutettiin, eikä se ole enää hyvä elokuva.
Vuoden 1975 "Rollerballissa" käsiteltiin ihmisen identiteettiä sekä yhteisöllisyyttä. Päähenkilö on tähti tärkeässä urheilulajissa, rollerballissa. Kuitenkin koska peli on hyvin suosittu, hän saa vaikutusvaltaa enemmän kuin haluttaisiin. Ensin hänet yritetään ajaa eläkkeelle, mutta kun tässä ei onnistuta, pelin sääntöjä muutetaan jotta hän kuolisi. Lopulta peli degeneroituu peliksi, jossa ei enää ole jäljellä muuta kuin väkivalta. Aluksi urheilussa yritettiin viihdyttää väkeä maaleilla ja pisteillä. Väkivalta oli vain sivutuote, jota tuli hieman samaan tapaan kuin jääkiekossa nykyään. Lopuksi väkivalta oli pääasia, ja riittävän väkivallan ja vahingoittamisen tekeminen johti siihen että pisteitä päästiin tekemään. Elokuva opetti että väkivallanhurmeinen massaviihden on ikävä asia, ja että urheilu on keino latistaa ihmiset sohvaperunoiksi jotka eivät osallistu poliittiseen päätöksentekoon ja muuhun asioihin - joten passivoituminen ajaa valtapeliä kyseenalaisten vallantekijöiden taskuun, niiden jotka ovat niin kauheita että eivät muuten saisi suosiota.
Vuoden 2002 "Rollerballissa" on tilanne sitten jo jotain aivan muuta. Rollerball ei enää ole edustamassa dystopian harhautuskoneistoa jossa väkivalta on rappiota, degeneraatiota ja muita snobistisia sanoja joita tässä kohden tulee hokea. Sen sijaan peli on tuotu nykypäivään. Urheilu on vain hyvin suosittua. Sanoma onkin muuttunut siihen että rollerball on siisti laji. Peli esiintyy ikäänkuin jonain viihteen cooliuden tiivistymänä jota tarjoaa lähinnä utopia, haluttava yhteiskunta. Lajin väkivaltaistuminen näytetään vain jotta lajista saataisiin entistä suositumpi. Onhan kansalle tarjottava mitä se haluaa.
Tämä kaikki saa itse asiassa vakavasti miettimään sitä, että entä jos se ensimmäinen elokuva onkin oikeassa. Että entä jos me alammekin jo nyt elämään siinä esitetyn dystopian rajamailla. Ja että entä jos ihmiset ovat niin degeneroituneita että eivät huomaa tätä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti