Melko usein kreationistit esittävät erilaisia konsepteja, joiden he väittävät olevan testattavissa ja kumottavissa. Tämä on tärkeää, koska tämän jälkeen konsepti olisi falsifioitavissa, eli Popperin fallibilismin mukaan tieteellinen väite. Kuitenkin näissä tapauksissa näyttää siltä, että lähempi tarkastelu näyttää että tilanne onkin jotain muuta ; He itse asiassa vaativat tautologian kumoamista, vaikka tautologioiden tunnettu rakenne on se, että niitä ei voi kumota ; Mikään aineisto ei voi olla niitä vastaan.
Tästä yksinkertainen näyte on perusryhmäopista. Perusryhmäkonseptin kumoamishaasteeksi esitetään että eri perusryhmien kesken havaitaan joko suoria tai epäsuoria risteymiä. Tämä näyttää uskottavalta, kunnes tajuaa että perusryhmä on määritetty siten että niiden kesken ei ole havaittu suoraa tai epäsuoraa risteymää. Se, mitä väitetään kumoukseksi ei toteudukaan, koska havainnon tullen kyseessä ei olekaan enää mikään "eri perusryhmä". Tämänlaista kehätilannetta ei selvästi voi kumota.
Larry Moran esittää vastaavan rakenteen Behen IC ("Irreducible Complex") -käsitteen kanssa. Hän näyttää miten konsepti on määritelty kehämäiseksi tavalla jossa IC -teoria jää falsifioimattomaksi ja kritiikin ulkopuolelle ; Behe on määritellyt IC -rakenteen siten että jos sen evoluution syntyhistorian näyttää, niin se osoittaa vain että kyseinen kohta ei ole IC. Kun Behen määritelmä on "By irreducibly complex I mean a single system composed of several well-matched, interacting parts that contribute to the basic function, wherein the removal of any one of the parts causes the system to effectively cease functioning. An irreducibly complex system cannot be produced directly (that is, by continuously improving the initial function, which continues to work by the same mechanism) by slight, successive modifications of a precursor system, because any precursor to an irreducibly complex system that is missing a part is by definition nonfunctional."
Moran näyttää että tällä määritelmällä käy hyvin samalla tavalla kuin perusryhmänäkemyksen kanssa ; Itse teoria IC:stä jää totaalisesti kritiikin ulkopuolelle. Jos jokin todistaa evoluutiohistorian jollekin kohteelle, niin se vaatii tilanteen jossa osoitetaan että kohde ei oikeasti olekaan IC:tä. Näin voidaan hylätä tämä yksittäinen ilmiö, mutta teoriaan ei koskaan tarvitse puuttua ; Tautologian kanssa ei voida olla ristiriidassa, joten mikään havaintokokonaisuus ei voi olla kumoava haaste.
Jäljelle jää vain aukkojen Jumala -tyyppinen argumentaatiovirheratkaisu ; Behe ei oikeasti koskaan todista että jokin kohde on "aidosti IC", vaan hän lähinnä väittää että esimerkiksi bakteeriflagella on sellainen. Väite on helppo tehdä, ja tutkimusta vaativa kritisointityö on vastaustajien tehtävänä. Tämä näyttääkin pääsyyn sille, miksi Intelligent Design ei kykene rakentamaan kunnollista tutkimusohjelmaa. Moran kuvaa tilannetta seuraavasti "It leaves us with a tautology: "... a series of self-reinforcing statements that cannot be disproved because the statements depend on the assumption that they are already correct." Irreducibly complex systems are, by definition, things that cannot evolve. If you postulate that something is irreducibly complex, then show later on how it evolved, it wasn't irreducibly complex to begin with. The definition is not falsifiable. The best that can happen is that the number of postulated irreducibly complex systems gets smaller and smaller until there are none left. The number is not likely to ever reach zero since the IDiots are really good at combing the scientific literature in order to discover something that almost nobody is working on."
Toki Behe on myöhemmin muuttanut määritelmäänsä. Ennen kuin nämä kirjat ilmestyivät, Intelligent Designin kannattajat vain väittivät että kritiikki ei ollut osuvaa. Että Behe ei väittänyt mitään sellaista, ja että Behen kirja olisi vain luettava uudestaan. Kritiikin väitettiin siis olevan "nonswer"/"pseudovastaus" eli eiosuva asia. Sitten kun Behe muutti määritelmää, tämä muutos otettiin osoituksena ID:n itsekorjautuvuudesta. Uusi määritelmä taas kuului seuraavasti. "An irreducibly complex evolutionary pathway is one that contains one or more unselected steps (that is, one or more necessary-but-unselected mutations). The degree of irreducible complexity is the number of unselected steps in the pathway" Tämänkin kohdalla tilanne on hyvin samanlainen. Jos jokin IC:ksi väitetty asia tuotetaan laboratoriossa, jää vaihtoehdoksi joko (a) valinnan alla olevia mutaatioita onkin enemmän kuin on luultu ja luonnonvalinta pääsee siihen käsiksi tai (b) Älykäs Suunnittelu on puuttunut tämän rakenteen syntyyn. Tämäkään ei siis selvästi puutu IC -teoriaan - ja itse asiassa tarjoaa entistä enemmän "kikkailutilaa".
Tämä ketju kannattaa huipentaa CSI -konseptiin ("Complex Specified Information"). Tähän Mark Chu-Carrollilla on sanottavaa. Hän analysoi Dembskin artikkelin evoluutiohauista, ja havaitsee että Dembski rakentaa määritelmän siten, että jos algoritmi ei voi tuottaa jotain, se on informaatiota. Ja jos se voi tuottaa sitä, kyseessä on informaation salakuljetus. Artikkelissa Dembski itse asissa vain kuvaa miten evoluutio toimii, ja esittää että tämä rakenne on sisältää informaatiota ja on siksi "huijausta" joka vaatii älykkään ohjelmoijan. Informaation säilymislain rooli argumentaatiossa on erikoinen, ja se tekee koko argumentista kehämäisen. Chu-Carrollia suoraan lainaten : "It's actually a subtly circular argument: we've just gone through this mass of obfuscatory mathematics to derive a set of theorems that prove that successful searches must in some sense encode information about the landscapes that they search. But that doesn't really matter to the argument. Because the real argument is that only an intelligent agent can create information. The whole exercise of deriving the so-called conservation of information laws was based on the premise that you can't create information; and now after all of that noise, we've come full circle to show that the conservation of information laws can be used to prove that you can't create information. The whole argument is ultimately concluding one of its premises. We can eliminate all of the faux math, and reduce the argument to its simplest form: "Only an intelligent agent can create information, therefore only an intelligent agent can create information"."
Näin lopputulos tiivistyykin siihen, että tilanne ei enää ole edes se, että kohteen CSI -pitoisuus voitaisiin kumota. Tilanne on astunut seuraavaan vaiheeseen, jossa sekin vaikka halutun systeemin tuottaminen onnistuisikin, se kertoisi vain että maailmassa on pakosti, yllättävissä paikoissa, informaatiota, joka mahdollistaa sen että tämä tuottaminen onnistuu. Näin ollen se, mikä olisi kenties jossain tilanteessa ollut kumous jossa osoitetaan että "kohteessa X ei ole CSI:tä" onkin tiivistynyt muotoon jossa "Kohteen X tuottaminen osoittaa että CSI:tä on yllättävässä kohteessa." Se, että luonnollinen näyttää tuottavan jotain joka näyttää CSI;ltä onkin siksi, argumentin kehäisen luonteen vuoksi, aina voitavissa esittää siten että se ei olekaan vastaesimerkki ja kumous, vaan päin vastoin uudesta paikasta tehty löytö joka vaatii taakseen "Intelligentin Designerin".
Valitettavasti se, mikä perusryhmien kohdalla on arkijärjelle helposti mukautuvaa, muuttuu vaikeammaksi kun se tehdään ihmisille vierailla ja vaikeilla matemaattisilla konsepteilla. Ja kaiken aikaa todennäköistä että ei julistaja-opettajalla että kuuntelija-oppilaalla ei ole kummallakaan ollut kunnollista käsitettä taustalla olevasta matematiiksta. Ylläolevaa matemaattista pyörittelyä on esitetty kadunmiesten suulla kadunmiehille, ja jos et ole vain ottanut sitä totena, sen seikkaperästä kumoamista on tietysti vaadittu tuhansilta (mm. minulta). Ja jos esitettyä kritiikkiä on kaivanut esiin, sekin vaatisi jotain jonka voi ohittaa "hämmentävällä hienoja sanoja vilisevänä snobisteluna".
Kaiken kaikkiaan kreationistien kumoushaasteet näyttävät siltä, että ensin he väittävät etät heidän konseptinsa on kumottavissa. Ja vaativat sen kumoamista. Sitten havaitaan että se ei olekaan kumottavissa, jonka jälkeen kerrotaan että falsifioinilla ei ole niin väliä koska se on naturalistien sisäinen perustelutapa. Ja tämän jälkeen erimielisten täytyy todistaa että "Jumalaa ei ole olemassa", joka tietysti vaatii sen että Jumalan olemassaolo kumotaan = falsifioidaan. (Joka on mahdotonta koska Jumala on edellä osoitettu kumoutumattomaksi.) Ja tämän jälkeen kreationisti katsoo olevansa voittanut koko keskustelun, koska vastapuoli ei ole todistanut omaa kantaansa, mutta hän on osoittanut oman kantansa mahdolliseksi. - Aika rohkeasti tehty, ottaen huomioon sen että koko suorite on saatu rakentamalla määrittelemällä tehty kehäpäätelmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti