"Kettu pysyy aina kettuna, hanhi jää aina hanheksi, ja tiikeri säilyttää tiikerin luonnon. Ainoa erot, jotka voivat olla olemassa lajinsa puitteissa, täytyy olla eri asteisissa eroissa rakenteellisesa vahvuudessa, aktiivissa voimassa, älyssä, tehokkuudessa, kestävyydessä jne, jotka yksittäiset yksilöt ovat lahjanaan saaneet".
(Adolf Hitler, "Mein Kampf", vol ii, kappale xi)
Kreationisteille on tärkeää katsoa eläinkuntaa sukulaisuuden kautta. Heillä ero on kuitenkin hyvin suuri verrattuna evoluutioteoriaan. Sillä evoluutioteoriassa on suosittu näkemys, jossa kaikki eliöt ovat toisilleen sukua. Kreationistit taas näkevät eläinkunnassa irrallisia ryhmiä jotka eivät ole toisilleen sukulaisia.
Kreationistit mainitsevat usein sanat "baramiini" tai "perusryhmä".
Termi baramiini nuoren maan kreationistien parissa suosittu. on johdettu heprean sanoista "bara" (luotu) and "min" (kaltainen). Se käsittää erikseen luotuja eläinryhmiä, joista on rappeutunut ja eriytynyt nykyisiä lajeja. Baraminologia on kehittänyt oman "taksonomian", joka nojaa seuraaviin lisätermeihin.
1: Monobaramiini (kreikan "monos" ~ "yksi"): joukko lajeja, jotka jakavat yhteisen esi-isän. Sillä tarkoitetaan holobaramiinin osaa, jolla keskenään lisääntyminen on mahdollista. Se on siis hieman biologiasta lajia laajempi kokonaisuus.
2: Holobaramiini(kreikan "holos"~ "koko"): Joukko joka jakaa yhteisen kantamuodon eivätkä ole sukua millekkään muulle lajille. Holobaramiini sisältää kaikki elämänmuodot, jotka jakavat geneettisen sukulaisuussuhteen: Toisin sanoen se tarkoittaa koko ryhmää, jonka uskotaan polveutuvat yhteisestä kantaisästä. Yleisesti ja lyhyesti pelkkä "baramiini".
3: Apobaramiini(kreikan "apo" ~ "poissa jostakin"): Joukko lajeja jotka eivät ole sukua mille tahansa muille lajeille. Apobaramiini voi sisältää yhden tai useamman holobaramiinin, mutta kaikkien näiden holobaramiinien on sisällyttävä tähän apobaramiiniin kokonaisuudessaan.
4: Polybaramiini(kreikan "poly" ~ "monta"):Kahden tai useamman yksilön joukko joka edustaa osaa ainakin kahdesta toisistaan erillistä holobaramiinista. Käytännössä mikä tahansa joukko lajeja. Käytetään joskus myös tarkoituksessa "mikä tahansa yli yhden yksilön joukko".
Apobaramiini ja polybaramiini eivät kreationistien mukaan sisällä mitään sukulaisuutta, vaan ainoastaan "Suunnitelmasta johtuvaa samanlaisuutta". Näillä lisämääritelmillä yritetään kattaa Linnén taksonominen luokittelu ja selittää samalla miksi Linnén luokittelu on mahdollista vaikka sukulaisuutta ei ole. Määritelmät ovat epämääräiset jotta tarkkaa kannanottoa siitä mitä Linnén tasoa ne edustavat ei tarvitsisi tehdä, vaan niitä voitaisiin tulkita aina "tarpeen mukaan sopivasti".
Intelligent Designin kannattajat ovat ottaneet etäisyyttä baramiinioppiin ja tämän taksonomiaan. ; Baraminologiaan termeineen ei ID-piirissä törmää. Syynä on se, että etenkin USA:ssa Raamattu ja kytkökset YEC -kreationismiin ovat kohdanneet vaikeuksia pyrinnöissä saada opetukset koululuokkaan. Nyt ilmiselvä uskonnollisuus ja fundamentalistiseen kristillisyyteen perustuva kreationismi on kätkettävä pois kaikin keinoin, ja tätä kautta termien sisällön uudelleennimeäminseen on ryhtytty.
Itse asiassa ID:läisellä joka tarvitsee koko perusryhmän käsitettä on samat perusoletukset useasta erikseen luodusta eliöryhmästä, ovat he käytännön syistä "uudelleennimenneet" baramiinikäsitteen perusryhmäksi. Intelligent Designin kannattajat ovat määritelleet perusryhmän ja ovat valinneet perusryhmien rajoille työhypoteeseiksi vaihtelevasti Linnén pääjaksot, uusien elimien kehityksen, heimorajat, lajirajat. Tämänlainen standardin puute tekee argumenttejen seuraamisesta hieman vaikeasti seurattavaa. Mikä voi olla merkki moniarvoisuudesta tai siitä että asiaa halutaan tarkoituksella hämmentää jotta tarkka analyysi ja vastakritiikin teko olisi -retorisin, ei argumentatiivisin syin - mahdollisimman hankalaa. (You decide!)
Baramiini on YEC -kreationistien ja perusryhmä ID -kreationistien käyttämä sana kuvaamaan niitä eliöyksilöiden joukkoja, joilla on yhteinen evoluutiohistoria, mutta jonka ulkopuolelta ei yhteistä evoluutiohistoriaa ole. Baramiini/perusryhmäkäsitys sanana liittyykin nimen omaan makroevoluution kieltämisen perinteeseen. Tässä kirjoitelmassa käytän perusryhmän ja baramiinin synonyyminä "holobaramiinia", joka myös vastaa täysin ID-teoreetikkojen "perusryhmä" -termiä. Syynä tähän valintaan on se,että evoluution ja kreationismin käsittelyssä kiinnostavin ja keskeisin ongelma on "alkusyntyjen" tai "alkuluomisten" lukumäärä; evoluutioteorian olettama makroevoluutio tarkoittaa mikroevoluutiota muodossa jossa on vain yksi perusryhmä. Käsitysero kreationistien ja evolutionistien välillä on siis perusryhmien määrästä ja mikroevoluution rajoista.
1: Toki tälläinen tiivistäminen on hieman liioiteltua, koska esimerkiksi eräs suurimmista ID -auktoriteeteista, Michael Behe, pitää yhteisestä kantamuodosta kehittymistä tieteellisesti vakuuttavana ja jopa perinteinen kreationisti Jonathan Sarfati kirjassaan "Refuting Evolution 2" suosittelee, etteivät tämän vuosituhannen kreationistit käyttäisi "se on vain mikroevoluutiota, ei makroa!" -argumenttia, vaan keskittyisivät rappeutumiseen. Evolutiivisen historian vuoksi He eivät tarvitse perusryhmä- tai baramiinikäsitettä.
Yleisesti ottaen "rivikreationistit" eivät kuitenkaan seuraa tätä tietä, ja näkemys jossa baraminologia/perusryhmät eli makroevoluution kiistäminen on keskeisessä roolissa on hyvin yleinen. Tämän seikan vuoksi he joutuvat selittämään erilaiset eliömuodot oletuksilla useista erikseen luoduista eliöryhmistä. Tämän mallin ympärillä esintyy usein kaksi termiä baramiini ja perusryhmä.
Pintatarkastelulla baraminologiasta löytyy varsin erikoisia ongelmia.
ID:n kannattajien mielestä perusryhmäoppi on pätevä, koska "Toisiaan lähelläkään olevien perusryhmien kesken ei ole koskaan havaittu suoraa tai epäsuoraa risteymää." (Evoluutio -kriittinen analyysi, s. 284) Samaan perusryhmään kuuluviksi on on määritelty "ne yksilöt, jotka joko suoraan tai epäsuorasti ovat risteytyksen kautta sidoksissa toisiinsa." (Evoluutio -kriittinen analyysi, s. 34) Tämä lausepari on paitsi kehäpäätelmä myös tietämättömyyteen vetoamista. Olennaisesti samanlaista perusryhmäkäsitettä käyttää myös Lubenow kirjassaan, joka on suomennettu nimelle "Myytti apinaihmisestä". Siinä Lubenow esittää tunnistuksen empiirisellä koe -esittelyllä, jonka sisältö on että ne populatiot, joiden välillä ei ole havaittu lisääntymisyhteyttä ovat eri perusryhmää. Määritelmä ja tunnistus ovat samat, mutta Lubenow on vain kätkenyt kehämäisyyttä prosessin alle, jossa sen huomaaminen on vaikeampaa kuin "Evoluutio - kriittinen analyysi" -kirjassa joka tekee esityksen ajatteluprosessin sijasta suorina väitelauseina.
1: Määritelmäparilla perusryhmä muuttuu sellaiseksi, että näkemys kritiikki -immunisoituu. Mikä tahansa aineisto sopii perusryhmäaineistoon. Sillä jos tehdään havainto, siirtyy perusryhmän rajat. Kun epäsuora tai suora risteymä on havaittu, sillä on vaikutus itse määritelmäosaan. Näin ei edelleenkään olisi havaittu risteymää perusryhmien yli. Tässä muodossaan olennaista on huomata, että perusryhmien ylittävää yhteyttä vaaditaan, jotta makroevoluutio oltaisiin valmiita hyväksymään. Tämä vaatimus johtaa siihen että näkemys rationalisoidaan asettamalla keinotekoinen haaste, jota ei voida mitenkään toteuttaa. Mikään havainto ei voisi olla todiste makroevoluutiosta, ja tältä muodoin sen arvo makroevoluution mahdottomuuden todisteenakin on nolla.
2: Toisaalta tässä on ongelmana erillisyyden olettaminen. Yhteys voidaan havaita. Mutta emme tunne koko eliöryhmiä, emmekä kaikkia historian aikana olleita eläinlajeja. Yhteys voi olla, mutta jos se on sukupuuttoon kuollut tai tuntematon, se näyttää samalta kuin sitä ei olisi. Näin ollen tässä on tiedollinen epäsymmetria.
Määritelmän tasolla tarkastellen voidaan sanoa, että joku voisi väittää, että kehämäisyysväite olisi "trueismia": Jos määrittelemme jonkin esimerkiksi karhuiksi, niin muut luokittuvat "eikarhuiksi" automaattisesti. Jos määrittelemme perusryhmän havaitsemiemme risteytymieien mukaan on annettu määritelmä episteeminen, ei ontologinen. Tätä kautta voidaan ajaa ainakin seuraavia päätelmiä:
1: Emme voi tietää saammeko uusia,suoria tai epäsuoria, risteämishavaintoja. Tällöin tietämämme "perusryhmän rajat" siirtyvät mutta oikeat perusryhmän rajat ovat siellä missä ne aina ovat olleet.
2: Emme tiedä, onko sellaisia sukupuuttoon kuolleita lajeja, joiden epäsuorat risteämiset, laajentaisivat perusryhmärajoja ja yhdistäisivät perusryhmiä toisiinsa. Tunnemme nimittäin kehälajeja, joiden populaatioiden ääripäät eivät voi lisääntyä keskenään, mutta siinä välissä on alalajeja ja rotuja jotka lisääntyvät keskenään niin, että ketju ei mene niiden kohdalta poikki. Jos tälläisen kehälajin keskeltä sattuu historian aikana kuolemaan muutama strateginen rotu tai alalaji, katkeaa lisääntymisyhteys. Ihmiskunnan testauskyky taas ei yllä ainakaan toistaiseksi jo ammoin kuolleisiin lajeihin. Emmekä edes tiedä kaikkia menneisyyden lajeja.
___2.1: Tyypillisimmillään epäsuoralla risteymällä tarkoitetaan kuitenkin jälkeläistä(lisääntymiskyvytöntäkin) seuraavasti: Jos (ala)lajiA ja (ala)lajiB lisääntyvät keskenään ja samanaikaisesti (ala)lajiB lisääntyy (ala)lajiC:n kanssa mutta (ala)lajiA ei lisäänny (ala)lajiC:n kanssa ovat kaikki (ala)lajit, (ala)lajiA (ala)lajiB ja (ala)lajiC, samaa perusryhmää. Tämä määrittely ei kuitenkaan kerro mitään erikseen luomisesta, koska jos (ala)lajiB sattuu kuolemaan sukupuuttoon, tunnistuvat (ala)lajiA ja (ala)lajiC eri perusryhmiksi. (ala)lajiA on yhtä paljon yhteisestä kantaisästä ja aivan yhtä läheistä sukua (ala)lajiC:n kanssa, oli (ala)lajiB elossa tai ei - vaikka perusryhmämääritelmä antaakin toisenlaisen kuvan. Perusryhmä on siis pelkkä määritelmä, joka kyllä todistaa yhteydestä, mutta perusryhmän ulkopuolisuus ei kerro edes perusryhmätasoa suuremmasta erilaisuudesta ja vielä vähemmän "eisukulaisuudesta"~"erikseen luomisesta".
_____2.1.1: Sen sijaan jos sukulinjat ajatellaan puuna ja hetkellä t elävät populaatiot ovat oksankärkiä, jotka ovat samalla korkeudella "aikalinjalla". Mennyttä ajanhetkeä t0 edustavat kaikki puun osat, jotka ovat tuon linjan alapuolella. Aika kuluu, eliöpopulaatiot elävät ja kuolevat, tapahtuu haarautumisia, osa oksankärjistä jää tuon liikkuvan aikalinjan alapuolelle kuten myös kaikki haarautumiskohdatkin. Otetaan ajanhetki t1, joka on ajanhetken t jälkeen. Puun oksankärjet siis edustavat näitä lajipopulaatioita, jotka ovat elossa ko. ajanhetkenä t1. Kahden eri oksankärjen kohtaamispaikka ei ole kyseisellä aikalinjalla t1 oksankärkien välillä. Sen sijaan yhteys on historiassa t0 olevassa haarautumiskohdassa. Mitä kauempana historiassa haarautumiskohta on, sitä pidempi välimatka oksankärjillä on toisistaan ajanhetkellä t1. Mitä pidempi geneettinen välimatka, sitä vaikeampi on myös näitä eliöitä on risteyttääkin. Epäsuorakin risteytymiskykyisyys kaikkien ajankohdan t1 oksankärkien kesken on sitä vaikeampaa, mitä kauemmin eriytymistä on tapahtunut: Eli "välimuodot" ovat historiassa eläneet edeltävät eliöt, eivät aikalinjassa t1 rinnan elävät eliöt.
___2.2: Uusien perusryhmien syntyy luonnossa voidaan kuvata prosessina, jossa kehälajin A,B,C, jossa A ja B lisääntyy, B ja C lisääntyy mutta A ja C ei lisäänny, välilaji B kuolee sukupuuttoon. Koska jokaikisessä lajin sukupuutossa kuolee yksi tai useampia tälläisiä B:n kokoisia alalajeja, on alalajien kuolemat vielä lajinkin kuolemaa yleisempiä. Ja jos yksikin näistä sattuu tappamaan kehälajin B vastineen, niin baraminologia tunnistaa sen väärin. Tiedämme että lajit voivat hyvin muuttua kehälajeiksi, joten mitään estettä evoluutiolle perusryhmän rajat ei minkään järjen mukaan voi luoda.
_____2.2.1: Ja kun kehälajin keskikohtien kuolemassa 1 perusryhmä muuttuu 2 perusryhmäksi, olisi tilanne periaatteessa makroevoluutiota, jos unohdetaan perusryhmän kehäinen perustelu. Eli jos perusryhmä ei olisi kehäpäätelmä ja tätä kautta falsifioitavissa, se olisi itse asiassa jo tällä esimerkillä falsifioitu: Se on itse asiassa falsifioitu niin täydellisesti, kuin se on ikinä missään mahdollista. Se ei päde enää edes kreationistien omissa konsepteissa. Perusryhmä voi syntyä koska kehälajeja voi syntyä. Se ei välttämättä vaadi edes uusia geenejä tai uutta informaatiota koska kreationistit itse eivät usko kehälajiutumisen sellaista vaativan. Ja siitä se vaatii vain genomeiden poistumista, ja välilajin tuho voidaan täysin katsoa rappeutumisprosessiksi. Perusryhmäkonsepti on siis täysin pätemätön "erikseen luomisen" rajojen tunnisteena vaikka henkilö hyväksyisi pelkän geenien tuhoutumisen, ei edes niiden muuntumista.
Miten lajia tuijotetaankaan?
Näitä itselleen ikäviä tosiseikkoja (ID)kreationistit pakenevat tyypillisesti "banaanikärpäset pysyvät yhä banaanikärpäsinä" -väitteeseen. tai väittävät jotain "Evoluutio - kriittinen analyysi" -kirjan sivun 45: "Kuvassa 3.26 on esitetty joukko sorsalintuja. Eroista huolimatta ne voi tunnistaa sorsalinnuiksi erityisesti nokan perusteella." -tyyppistä ratkaisua. Nämä molemmat ovat kuitenkin morfologiseen lajikäsitteeseen viittaamista.
Tämänlainen viittaaminen on hieman karua, kun muistaa että sama "Evoluutio -kriittinen analyysi" määrittelee sivulla 39, että tiedemaailman yleisesti hyväksymän morfologisen lajimääärityksen "Morfologinen lajikäsite perustuu eliöiden rakenteen ja muodon tuntomerkkeihin" ja sama "Evoluutio - kriittinen analyysi" kritisoi myöhemmin samalla sivulla 39, kuinka "Morfologiseen lajikäsitteeseen liittyy selviä subjektiivisia arvostuksia. Mielipiteet voivat poiketa sen suhteen, mitkä ominaisuudet ovat merkittäviä ja mitkä vähemmän merkittäviä. Objektiivista mittaria ei ole olemassa. Objektiivisesti ei myöskään voida määrittää sitä miten monta ja minkä laatuista eroavaisuutta vaaditaan lajien erottamiseksi toisistaan." Lajin katsantokannasta ei pidetä, koska se on subjektiivinen, eikä hyvää tietedettä. Perusryhmämäärittelyn erääksi arvoksi peräti nähdään se, että se rakentaa pesäeroa tähän subjektiiviseen morfologiseen lajimääritelmään.
"Evoluutio -Kriittinen analyysi" -kirjan sivu 45 korostaa sorsien perusryhmän rakenteen ja koon ja toimintatapojen erilaisuuksia. Ja sivulla 36 sanotaan että jos koe osoittaisi että esimerkiksi isojalkakanan ja fasaanin välinen risteytymä on mahdollinen, pitäisi nämä ryhmät yhdistää samaksi perusryhmäksi, vaikka näiden rakenteet ovatkin todella erilaisia -ja kirjassa muutenkin esitellään kuvia eri lintuperusryhmistä ja kukista joilla on rakenteita joita muilla saman perusryhmän osilla ei ole - tämä ei estä sitä että ne olisivat samaa perusryhmää. Perusryhmämääritelmän mukainen raja risteytymisessä ei siis tarkoita isoa rajaa morfologiassa.
Ja koska "Evoluutio kriittinen analyysi", sivulla 55, kertoo, että mikro- ja makroevoluution välinen ero on perusryhmämallissa se, että mikroevoluutiota on kaikki muuntelutapahtumat, jotka jäävät perusryhmän rajojen sisälle ja makroevoluutiota olisi uuden perusryhmän syntyminen toisesta, käy niin että jos jokin uusi rakenne ilmaantuu jollekin lajille, mutta kyseinen laji voi lisääntyä toisen lajin kanssa, niin (ID)kreationisti päättelee ettei uusi rakenne merkitse mitään ~ se on perusryhmän sisäistä kehitystä eli mikroevoluutiota.
Morfologinen lajimääritelmä on siis ilmeisesti "hyvä määritelmä, jota perusryhmämäärittely ei tee turhaksi" jos sitä käytetään korostamaan joidenkin lajien erilaisuutta, mutta muuten se on "subjektiivinen". Kun tavataan vielä hieman "Evoluutio -kriittinen analyysi" -kirjan sivua 284, opitaan että "Perusryhmien selkeä rajattavuus on viite luotujen ryhmien olemassaolosta." Morfologisen lajikäsityksen kautta mukaan tulee selvää subjektiivisuutta.
Uskaltaisin ajaa jopa tiettyä vastakkainasettelun alasajamista. Ja lainata Beheä. "Over the next few sections I'll show some of the newest evidence from studies of DNA that convinces most scientists, including myself, that one leg of Darwin's theory - common descent - is correct."
(Michael Behe, "Edge of Evolution", 2007, sivu 65)
Lisätietoja:
Mark Isaak, "Claim CB102", 2004
Juha Leinivaara, Perusryhmäbiologia, 2007
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti