Eräs tapa katsoa avomielisyyttä perustuu itsekritiikkiin. Tällöin avomielisyyttä ei katsota suoraan sitä kautta, onko suopea vaikkapa kummituksia tai magiikkaa kohtaan. Vaan sitä kautta, että asiaa ollaan valmiita pohtimaan.Tätä kautta avainkysymykseksi muuttuu se, että jos kannatat jotain asiaa, niin mikä fakta todella muuttaisi mielen. Karl Popper toi asian esiin falsifioinnin käsitteen kautta ; Hänestä asiat jotka kestivät minkä tahansa faktojen edessä ovat enemmänkin tulkintamoottoreita kuin tietoa. Havainnot ovat vain sitä varten, että niihin voidaan viitata faktoina jotka sopivat kulloiseenkin "käsien heilutteluun". Monet eivät kannata suoraa kumoamisnäkemystä, vaan lähestyvät asiaa todennäköisyyden kautta. Tällöin mikään yksittäinen fakta ei välttämättä kumoa asiaa, mutta kokonaisuuden kannalta asia voi silti muuttua epäuskottavaksi. Tällöinkin tosiasiat voivat muuttaa näkemystä.
Jos näkemystä ei muuta mikään, on kysymys hybriksestä. Hybriksessä taas on sellainen paha piirre, että ne ovat tiedollisesti turhia. Ne tarjoavat arvoa maailmankuvalle, koska niiden kautta syntyy tulkintakehys jonka läpi asiat väritetään. Mutta ne eivät ole tiedollista. Ne eivät itse asiassa ole mitään sellaista, joka olisi faktoilla perusteltua. Tätä kautta niiden kautta voidaan vedota, ei perustella.
Otin aiheen esille siksi, että perinteisesti ateistit ovat moittineet uskontoa falsifioimattomuudesta ja monista muista itsekritiikin puutteista. Uskonto on siis hybris.
Ateismia sen sijaan on esitetty hyvinkin faktoilla muutettavana. Voidaan esimerkiksi listata piirteitä, kuten "6 (Unlikely) Developments That Could Convince Atheist to Believe in God" -tekstissä on tehty. Siellä kerrotaan piirteistä, jotka kertoisivat että uskonnon sisältö olisi muutakin kuin ihmisten parissa leviävä meemi. Näin ateismi ei selvästi ole mikään hybristilainen näkemys. Ja tätä kautta saadaan iskettyä kiilaa jopa sen sanonnan päälle että ateismikin vaatisi olennaisesti uskoa. Se esittää tätä kautta olevansa tiedollinen kannanotto. Joku voisi epäillä tätä, kunnes muistamme että asiaa tarkemmin katsoen negaation todistamisen kannalta tilanne on hyvinkin mahdollinen, tai ainakin evidentiaalisesti riittävän hyvin perusteltu. Tätä näkemystä kannattaakin moni.
"Pharyngulan" P.Z. Myers on tästä ateismin kumoamisesta kuitenkin erimielinen. Hän esittääettä ateismin negaation, Jumalan osoittaminen, ei ole mahdollista. Hän reagoi suoraan antamaani 6 tapahtumaan. Hänestä ne olisivat vain erikoislaatuisia tapahtumia. Ne olisivat anomalioita, sattumaa tai sitten joku on keksinyt jonkin keinon tehdä asia, sellainen jota Myers ei ole itse keksinyt. Ateismin kumoavat todisteet olisivat esimerkkeinä enemmänkin argument from personal incredulitya muistuttava argumenttivirhe, jossa "en voi keksiä miten" muuttuu muotoon "ei voi tapahtua ilman" ja tästä päätellään jokin aivan muu asia. Myers on siis valmis tässä kohden hyväksymään sen, että tapahtuman takana on tuntematon ilmiö -tai tempun tekijä on ovelampi kuin hän itse.
Molemmissa kannoissa perustelu nojautuu jollakin tavalla Jumalan todennäköisyyteen. (Ei siihen onko Jumala toteutunut tila vai ei, vaan se että jos kuvittelemme kaikki mahdolliset tilat, onko Jumala kaiken kaikkiaan toteutuva vai ei.) Jos Jumala on todennäköinen ilmiö, se selittää pienessäkin ihmeessä. Ja jos Jumalan olemassaolo on itsessään epätodennäköistä se vaatii enemmän evidenssiä taakseen. Se, kummasta on kysymys ei ole ilmiselvä.
1: Näin ollen siinä missä uskonnon hybris syntyy Jumalan kumoamisesta, siitä miten sille saadaan tilaa mitä ihmeellisimpien faktojen ympärille. Ateistien hybris rakentuu Jumalan todistamisesta. Molemmat pyörivät suuren tuntemattoman ja suuren tutkimattoman - Jumalan syntytodennäköisyyden - ympärillä.
Myers on siis edustamassa kantaa jossa ateismi on hybris. Jos hän on oikeassa, koko uskontokinastelu muuttuu maailmankuvataisteluksi. Ketään ei voida vakuuttaa koska kysymys ei ole faktoista. Kysymys on siitä, miten faktoja väännetään. Tieto ja viisaus on tälläisestä kaukana. Kun kaksi hybristä on vastakkain, olisi viisain ratkaisu sanoa että kisa on ratkeamaton, ja että jonkun täytyisi keksiä keino kiertää tämä tiedollinen este. Eikä valita randomilla jokin mielivaltainen tulos sen takia että se miellyttää itseä tai sopii suvun ja kavereiden tahtoon. Tai omiin hallusinaatioihin.
Hybris, vaikka tuottaisi kantajalleen iloa, on typerä, eikä se oikeastaan edes johda mihinkään. Niillä saa rakennettua ikuisen riidan, joka ei ratkea muuta kuin muodin takia. Minä haluan pitää käteni pihalla tuollaisista.
Perhaps that is why I am agnostic.
Kuva on otettu Helsingistä, kun Rautatientorin kellotornia korjattiin. Se peitettiin kankaisella julisteella, joka peitti sen tosiasian että takana ei ollut mitään tornia. Torni oli oikeasti ihan oikean ison kellotornin kokoinen. Kuvasin kuitenkin hieman häijysti ; Kuvakulma ja kuvapaikka on valittu siten että torni näyttää tosi pieneltä. Syynä on rakennusmiesten möksät, jotka ovat pieniä ja joihin torni on ikään kuin liitoksissa. Kuva on siis monitasoista huijaamista. Eli juuri kuten uskonto-ateismikeskusteluun rakentuneet hybrikset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti