"Tieteen Kuvalehti 17/2010" sisälsi juttuja muun muassa viikinkien jumaltarustosta. Sen tutkimuksen perusongelmana on se, että ei voida sanoa miten paljon asiassa oli ulkopuolisia vaikutteita. "Ei tiedetä missä määrin nämä kertomukset vastaavat viikinkien todellista uskontoa, sillä siitä on kirjoitettu vasta 200-300 vuotta viikinkien aikakauden jälkeen. Kirjoittajat ovat olleet kristittyjä ja tarinat ovat perustuneet suulliseen perimätietoon."
Tarinat ovat eläneet aikojen saatossa. Esimerkiksi on vahvoja viitteitä siihen suuntaan, että kristittyjen tuomionpäivän ajatus olisi vaikuttanut ja tätä kautta olisi syntynyt viikinkien ragnarök. Kreikkalaiset vaikutteet ovat tuoneet mukanaan manalan vahtikoiran. Myös Valhallan katsotaan olevan kristillistä alkuperää, joka on tarttunut tarinoihin ja värittänyt niitä. Tämä ei ole sinällään ihme, sillä kulttuurit elivät rinnan. Tunnetaan muun muassa esineitä joilla on valettu koruja : Rinnakkain on torin vasaraa ja ristiä.
Tähän ilmiöön liittyy yllättävän paljon samaa, jota nostin esiin hieman aiemmin. Tässäkin näyttää olevan ilmiö, joka liittyy kristinuskon tulkitsemiseen erikoisilla tavoilla. Sellaisilla tavoilla jotka näyttävät siltä, kuin ei merkitsisikään se, minkälainen argumentin sisältö ja rakenne on, vaan kuka sen sanoo.
Esimerkiksi Suomessa on Kalevalaa katsottu raamatullisesta näkökulmasta. Esimerkiksi Pauli Ojala on tulkinnut Väinämöisen veneenveistoa tarinana Nooan tulvasta. Tässä hän tarkkailee samanlaisuuksia. Kalevalan kohdalla vaikeutena on tietysti sama kuin viikinkimyyteilläkin ; Kalevala on kirjoitettu kristityn toimesta, ja on hyvin vaikeaa sanoa miten paljon takana on Lönnrootin näkemyksiä, kuten valikointia, joilla tarinat on saatu taitavasti sujahtamaan yhteen. Vaikutuksen määrää on vaikeaa arvioida.
Asia on tietysti tätä laajempi. Voidaan puhua mytologiavertailusta. Sillä on tärkeä rooli siinä vakavasti otettavassa teologiassa. Mutta myös fundamentalistien ja maallikoiden perustelupuheissa.
Kreationistejen argumentteja laajasti moittivassa Talk.originsissa tulvalle on uhrattu tilaa. Esimerkiksi eri tulvakertomuksia on kerätty. Syynä on se, että tulva on kreationisteille hyvin tärkeä ja paljon viitattu asia. Tulvakertomuksien samanlaisuudet kertovat siitä, että tulva oli totta.
Kuitenkin joitain vertailuita vastustetaan kovin. Esimerkiksi jos Jeesuksen tarinoita verrataan (Ja häntä todellakin verrataan ties mihin myytteihin), asia voidaan kokea helposti kristityn puolella jonkinlaisena pyhäinhäväistyksenä. Esimerkiksi jos Osiriksen kertomusta vertaa Jeesuksen tarinaan, yhteys voidaan myöntää, mutta sitä pidetään Saatanallisena harhautuksena. Samoin käy, jos muistutetaan että Gilgamesh -eepoksessakin on historiallisesti Raamattua vanhempi tulvakertomus. Yhteys on joko rienaava, tai Saatanan keksimä harhautus.
Tässäkin kohden yhtäläisyyden sanojalla tuntuu olevan enemmän merkitystä kuin sisällöllä. Jos uskovainen vertailee uskontoja, eri tarinat sisältävät kansanperinteen tietoa joka todistaa siitä omasta uskonnosta. Mutta jos joku "vääräuskoinen" tekee vertailuja, se on hyökkäys jossa Pyhää sotataan pakanaisella kerettiläisyydellä.
Saastumisnäkemyksen ymmärrän tavallaan hyvin sitä kautta, että alkuperän välittyminen on hyvin suuressa roolissa fundamentalisteilla. Heitä voi pitää erittäin nostalgianjanoisina "provenienssikiinnostuneina". Jos jokin on okkultistista alkuperää, se on heille okkultistista. Tämä näkyy esimerkiksi Reinikaisen tulkinnassa vaihtoehtohoidoista.
Sitä on sen sijaan vaikeampi ymmärtää, miksi vertailussa tuntuu painavan yhteyden sijasta aina aivan muut seikat. Aivan kuin kysymys olisi maailmankuvista ja tulkinnoista, eikä tiedosta joka tulisi ikään kuin ottaa tietona ja varmuutena, tieteellisenä ja varmana. Sellaisena näitä asioita kuitenkin levitetään. Tässä on se kohta, joka pistää minut ihmettelemään. Ihan kuin kyseessä olisikin satuihin ja tarinoihin perustuva voi olla, josta on tehty rohkeasti astuen non sequitur -argumenttivirhe ; Tarinoiden analogioista vedetään yhteys siihen että kyseessä olisi tositapahtumat. Vaikka muitakin selityksiä samanlaisuudelle on, eikä niitä suinkaan mitenkään eliminoida. Eikä tätä linkkiyhteyttä samanlaisuuden ja tositapahtumuuden välillä edes testata mitenkään kriittisellä testillä, josta voisi tulla tulos jonka mukaan se olisi epätodennäköisempää. Faktat vain sovitetaan totuuteen joka on päätetty ennalta, ja tilanne rakennetaan niin että sovitus voidaan tehdä olipa faktat sitten mitä tahansa.
"Voi olla" -tulkinta ja tiede menevät sekaisin. Tämä ei ole enää edes huolimatonta perustelua. Tämä ei ole enää perustelua ollenkaan,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti