Liian tosissaan.

Aino Kontula on entinen opettaja joka on näkynyt lehdissä hymy naamallaan. Hän on normaalin näköinen vanha nainen, ja hän tuokin mieleen sen klassisen ystävällisen naapurin tätin johon ei arkielämässä törmää mutta josta kaikki kyllä ovat kuulleet. Ja monta muuta asiaa jotka voivat vaikuttaa odotuksiimme hänestä. Häntä voisi yllä olevan kuvan mukaan pitää vaikkapa lempeänä.

Hänen haastattelunsa koulukiusaamisaiheeseen oli hyvin mielenkiintoinen. Hän sanoo kaiken jo otsikossa. "Kiusatut ovat liian tosikoita". Siinä hän pohtii kiusaamisen syitä. Kontulan mukaan liika tosikkous ja vakavuus johtavat konflikteihin. Asioihin ei vastata huumorilla, joten tosikosta tulee kiusattu. Kiusattujenkin tulisi kasvaa ihmisinä. Jarmo Puskala taas reagoi asiaan toisella tavalla. Hänestä kiusaamisessa on vaikeaa ylipäätään nähdä mitään hauskaa. Mitä tehdä kun väkivalta ei nauratakaan ja WC -pöntössä tukan kastelu ei itselle tapahtuneena tunnukaan hupaisalta tempaukselta? "Fun Pastimes for Stupid Children" taas muistuttaa että tottakai kiusaaja tarttuu aina johonkin. "Totta kai se voi johtua myös kiusatuista ainakin sillä tasolla, että kiusaaja haluaa aina tarttua johonkin. Joku on liian lyhyt, liian pitkä, liian laiha, liian lihava, liian fiksu, liian tyhmä, liian hauska, liian hiljainen, liian arka, liian tosikko, liian vittu olemassa..."

Omakohtaisesti näkisin asian siten, että Kontula on osittain hyvinkin oikeassa. Kiusaaminen on sosiaalista toimintaa. Tosikkous on syy kiusaamiseen. Tässä on kuitenkin iso askel tekojen oikeuttamiseen. Nakkikioskilla vinoilu on kenties vika ihmisessä joka on syy siihen että nyrkki heilahtaa, mutta se ei tee lyömisestä hyväksyttävää.

Esimerkiksi omalla kohdallani syy kiusaamiseen on selvä. Minulla ei ollut diagnoosia aspergerin syndroomasta, mutta käytökseni ei tiennyt sitä vaan toimi kuin diagnoosi olisi jo tullut - kenties siksi että maailma ei ole sellainen jossa ensin saadaan diagnoosi joka rakentaa persoonan vaan jossa rakentunut ja peritty persoona saa diagnoosin. Henkilöt näkivät että en osannut toimia oikein. Ja tämä voitiin nähdä jopa valtapelinä, tottelemattomuutena normeja kohtaan.
1: Tästä näkemyksestä oli myös tuoreessa "Opettaja" -lehdessä, jossa kiusatuksi itseään kokeva ärtynyt opettaja voi valituksellaan ja ohjailuillaan pilata toisten työilmapiirin. Tällöin kiusatuksi kokeva voikin olla kiusaaja.

Kuitenkin myös suhde huumorintajuun on monimutkainen. Tämä näkyi omassa työyhteisössäni tällä viikolla. Sinne tuli yksi uusi tyyppi, joka huomasi että heitän paljon itseironista settiä. Hän katsoi että se antaa tilaa heittää minusta vastaavaa herjaa. Pari päivää se oli tosi hauskaa, vitsailin itsekin päälle. Pari viikkoa se oli hauskaa. Sitten se lakkasi olemasta hauskaa. Pian olikin jo miltei selvää että henkilö oli olettanut että minun näköisen "nörtinnäköisyys" kertoo että en pane vastaan ja että itseironia kertoo huonosta itsetunnosta. Viikon verran ei ollut kivaa mutta ei jaksanut ärsyyntyäkään. Pian muut ihmiset alkoivat huomauttelemaan siitä, miten kyseinen minusta vitsailija oli häijy. Ennen näitä kommentteja en ollut ihan varma, että onko takana vain pitkäksi venähtänyt vitsi, jonka pitkittäminen on vienyt siitä huvin. Tapanani ei ole olla vaikeuksissa työyhteisössä, joten tilanne olisi tältä kohdenkin ollut uusi, joten ajattelin että ehkä vain minä olen tavallista kiukkuisempi, ja ajattelin että ei ole minun asiani syöttää sitä eteenpäin.

Tänään näytin pikamulkaisuni jossa hymyävä olemukseni muuttuu nopeasti, väläyttää raivohulluutta pari sekuntia ja palaa sitten kivikasvoksi. Olen harjoitellut tämän vartijan toimessa, jossa huomasin sen auttavan pelästyttämällä toisen hetkeksi. Sain tällä hätkähdyksellä yliotteen, jonka turvin aloin utelemaan että mitä ihmettä hänellä oikein on minua kohtaan kun samaa paskaa vaan toistetaan ja toistetaan. Samalla kun kävelin häntä kohden parin askeleen verran, joka on itsessään vain kävelyä, mutta jolla lisäsin henkistä tilanteen jatkamista.

Hän päätyi pian, eli heti, pyytämään anteeksi. Toivotimme toisillemme hyvät viikonloputkin. Tai siis hän suoritti anteeksipyytävät käsien eleet ja viikonlopun toivottelut. Minä tyydyin virnistelemään susimaisesti, mikä on tietysti parannus vakavalle naamalle. Peräännyn sen yhden askeleen että tyyppi pääsi ohitseni hissille, kuten asiaan kuului. Ei väkivaltaa, vaan ainoastaan suoraa ja täysin oikomatonta ja hyssyttelemätöntä asian käsittelyä jossa ei anneta tilaa puolenlauseen venkoiluun. Sillä bully -luonnetta ohjataan pelkäämättömyydellä, suoruudella ja kaikella muulla mitä nämä raukkisparat pelkäävät.

Tästä showsta oppi sen, että huumorintajun puute ei ole välttämättä alkutila. Kiusaamisen tempaukset huvittavat ehkä vähän aikaa, kun määrä on kohtuullista sitä voi luulla huumoriksikin, ja pienessä määrin kiusimistahan me kuitenkin harjoitamme vitsailun nimissä. Ja tämä on asiallista. Pitkittyessään huumorintaju kuitenkin menee.

Ja ainakin aspergerin syndroomaisilla huumorintaju on hyvin vaikeaa, ja syynä on synnynnäinen ja rakenteellinen asia jota ei voi vaan kasvattaa kuten Kontula ratkaisuksi tarjoaa.

Lisämutkia asiaan tulee siitä että koulukiusattujen tiedetään turvautuvan klovnistrategiaan, jossa he ottavat itselleen pellen roolia. Se ei kuitenkaan lopeta tilannetta. Toisin sanoen kiusatut itse ovat säännöllisesti kokeilleet Kontulan teoriaa, mutta hän ei ammattiopettajana ole sisäistänyt asiaa riittävästi kyetäkseen näkemään tämän.

Kontulan kikka kasvattaa huumorintajua kuulostaa aika huonolta. Että kuivakka persoona pitää kieltää väkivallalla uhaten ja tämä on OK. Tosiasiassa kiusaaminen on väkivaltaa. Tylsä persoona taas on vain, no ... TYLSÄ. Se ei ole rikollista eikä selkäsaunalla voi kompensoida rikosta joka ei ole edes rikkomus.

En usko että kukaan luottaisi seuraavaan ratkaisuun ; Koulukiusattu ottaa linkkuveitsen ja rei'ittää kiusaajan pyörän ja tekee tämän elämästä yhtä helvettiä seuraavat kuukaudet. Milloin on pipo WC -pytyssä, kengät varastettu, taskuihin laitettu mutaa ja mitä muita hassunhauskoja temppuja sitä voikaan tehdä. Ja jos asiast tulee ongelmaa, niin ottaa sitten yhteyttä Kontulaan ja sanoo että "Kiitos Kontula. Tein juuri kuten opetit, opettelin huumorintajua. Mutta valitettavasti tuolla kiusaajalla on niin paska huumorintaju että ei ymmärtänyt vastaleikkiäni, hahhah kun on perkeleen huvittavaa. Kato nyt: Mätiä munia hatussa ja tästä laitoin valokuvan kiertämään internettiin jossa lukee alla tyypin nimi ja "on ääliö" Ratkiriemukas performanssi!"

Minua ei naurata. Kiusatuille minun ainut ohjeeni on se, että opetelkaa väkivaltaa, opetelkaa itsepuolustustilanteisiin liittyvä lainsäädäntö. Ja tarpeen vaatiessa käyttäkää oikeuksianne viimeiseen lain kirjaimeen. Se oikeasti toimii. Eikä se ole laitontakaan, vaan päin vastoin juuri lain kirjaimen mukaista.

---

Kirjoittaja ottaa kaiken liian tosissaan. Hän pitää sitä kivana vaihtoehtona toimettomalle hyssyttelylle, arvonihilismille ja automatisoidulle ideologiselle ylenkatseelle.