Lääketiede ja uskonnon sota noitia vastaan.

"Ihmisten täytyy olla ehdottoman varmoja parantajan voimien alkuperästä, ennen kuin antautuvat tämän käsiteltäväksi. Ihmisten ei pitäisi olla sokeita uskonnollisille koristeille."
(Pekka Reinikainen, "Noituuden paluu lääketieteeseen", sivu 228)

Pekka Reinikainen on eräs suomen aktiivikreationisteista. Esimerkiksi hänen kirjansa "Unohdettu Genesis" on tunnettu. Luovaksi ja omaperäiseksi ajattelijaksi Reinikaista ei voi kutsua - onhan esimerkiksi mainittu "Unohdettu Genesis" on vapaasti käännetty Amerikkalainen kreationistiteos, Morrisin "What is Creation Science" johon hän oli laittanut nimensä alle. Kirjankääntämisellä kuitenkin välittyy Reinikaisen oma ammattitaito. Hänellä on silmää fundamentalistis -uskonnollisten tuulahdusten nouseville trendeille ja hän on ensimmäisinä tuomassa niitä muiden tietoisuuteen.

Reinikainen on kirjoittanut kirjan "Noituuden paluu lääketieteeseen." Koska Reinikainen ei ole rahanahne ja kannattaa muutoinin avointa informaation jakoa, hän on laittanut sen vapaasti luettavaksi nettiin. Tässä kirjassa Reinikainen kritisoi vaihtoehtohoitoja, kuten homeopatiaa.

Tätä kautta minullekin tarjoutuisi mahdollisuus olla samaa mieltä hänen kanssaan. Tämä asia voisi yhdistää meidät. Epätoivoisten taikauskoisten hoitojen tarjoaminen sairaille on jotain joka voisi yhdistäää meidät, jotka muutoin olemme kovin erimielisiä.

Näin ei kuitenkaan tapahdu. Sillä teos on strategialtaan skeptikolle tai tieteiden kannattajalle äärimmäisen epävakuuttava.

Reinikaisen strategia itsessään on uskovaisille hyvin tyypillinen. Muodissa olevassa rintamassahan esimerkiksi noituutta ei vastusteta siksi että se on taikauskoa ja siksi toimimatonta, vaan siksi että taikausko on uskoa taikaan joka toimii, mutta Saatanallisen kanavan kautta. Tässä perinteessä saatananpalvontaan rinnastetaan hyvin monenlaisia asioita, kuten suora saatananpalvonta ja epäsuoremmat idän uskonnot joiden väärä Jumaluus on tietysti fudnamentalistikristityn silmiin eksyttävä Saatana. Tämä ilmiö oli Suomessa vahvana saatananpaniikin aikana, ja "roolipelivainot" liittyvät tähän perinteeseen vahvasti.

Reinikainen seuraa tätä perinnettä. Se alkaa itse asiasta aivan alusta, jossa Reinikainen kertoo Harry Potterista. Tässä ilmiössä on kysymys lasten aivopesusta kohti okkultismia. "Niin bisnes- kuin henkimaailmassakin tiedetään, että tulevaisuus kuuluu sille, joka saa lapset valtaansa." (Sivu 12). Tarinalla tuodaan sympaattinen kuva noituudesta ja palset "saattavat tosissaan alkaa tuottaa vahinkoa vihaamilleen luokkatovereille ja opettajille - ainakin yrittää sitä - tai taikasanoja käyttämällä sitoa toisia valtansa alle. On pelottavaa ajatella, mitä vahinkoa tämä voi aiheuttaa suggestioherkkien lasten mielenterveydelle." (Sivu 13) Reinikainen siis vihjaa että noituudessa voi olla jotain tehoa. Ja vaikka noituus ei tehoaisi, se kuitenkin vääristäisi todellisuudentajua.
1: Tämänlainen "varovainen vihjailu" on asian piirissä hyvin tavallinen ilmaisutapa. Kun riviuskova sitten innostuu kirjasta, tämä "vahva usko" koetaan positiivisena, mutta samalla tämän tekemistä ylilyönneistä pestään kädet. Reinikaisen kirjan kohdasta saa helposti vaikutelman että taikuus on todellista ja sillä voi vahingoittaa. Tätä kautta saadaan intoa julistajaan. Mutta jos tulee ongelmia lakituvan kanssa, voidaan kädet kuitenkin pesaista vastuusta koska siinä on se tavara sen genoviivan sisällä. Uskova kokee "tain" mahdollisesti siten että molemmat vahingoittamiskeinot ovat mahdollisia, mutta Reinikaiselle jää tilaa siihen että "vain jompikumpi voi oikeasti tehota". Tämä tuli omakohtaisesti ja selvästi esiin saatanapaniikin jälkipyykissä. Avainmiehet eivät toppuutelleet tulkinnoista, mutta kun asia rupesi tulemaan vaikeudeksi, esiin viesti oli että Sanoma oli maallikon innostuksissa vääristynyt liian kiivaaksi.

Reinikaisen käsittelyssä on esimerkiksi homeopatia. Tässä luvussa korostetaan sitä että homeopatia on harhaoppia. Eikä sitä, että sen todistusvoima on sidottu yksittäistapauksiin. Pekka Reinikainen kertoo parantamistehoista, mutta ei kerro että tälläisiä "hämmästyttäviä paranemisia" tapahtuu silloin tällöin, eikä placeboa parempaa tehoa ole luonnontieteellisesti osoitettu. Tilastollisen tehottomuudeksi osoittamisen sijaan hän sanoo että "Kristittyjen ei pidä mennä ansaan ja hyväksyä homeopatia siitä syystä, että sen avulla saavutetaan hämmästyttäviäkin paranemisia. Niitä ei voi kiistää, vaikka lääketiede ei pysty niitä selittämäänkään. Raamattukin opettaa, että saatana kykenee ihmisten välityksellä tekemään ihmeitä ja saamaan aikaan parantumisia (Matt. 24:24; 2. Tess. 2:9-10)." (sivu 66)
1: Toki on sinänsä ymmärrettävää että Reinikainen katsoo yksittäistapauksia, koska tilasteollinen käsittely veisi tehot myös rukousparannuskertomuksilta, jotka ovat hyvin tärkeitä ja levinneitä fundamentalistien parissa. Uskolle tärkeiden tarinoiden todistusvoiman vieminen sen tieteen näyttämälle tasolle iskisi fundamentalistejen julistuksista yllättävän paljon uskottavuutta ja merkittävyyttä pois.

Reinikaisen mukaan perusongelma ei ole tehossa, vaan alkuperässä. Homeopatiaa on vastustettava koska se on aluperältään vääräuskoista. Se esitetään siksi idän harhaoppina ja siksi vastustettavana. Sitä ei vastusteta siksi että se ei toimi - joka olisi se oikea syy. "Tutkittaessa homeopatian juuria on helposti havaittavissa, että se tieteellinen kaapu, jonka avulla homeopatia yritetään vapauttaa mystiikan rasitteista, ei ole kovin vakuuttava. Yleensä todellista homeopatiaa antavat lääkärit ovat vihkiytyneet henkimaailmaan, mutta on olemassa myös vilpittömiä ja rehellisiä lääkäreitä, jotka yrittävät todella hyödyntää homeopatiaa ja irrottaa sitä okkulttisista juuristaan. Luonnostaan piilossa oleva esoteerinen vaikutus ei kuitenkaan häviä mihinkään, etenkään kun se usein piilotetaan puolitieteellisen teorian taakse." (Sivu 64)

Väärä alkuperä tarkoittaa yhtä asiaa "Sielunvihollinen käyttää homeopatiaa sitoakseen ihmisiä vaikutuspiiriinsä." (Sivu 63) Pseudotieteellisten vaihtoehtohoitojen tuomista hyödyistä sen sijaan varoitelaan kirjassa "backfirellä" pelottelemalla. "Saatanalla on hyvä muisti. Hän ei unohda mitään. Hän saattaa parantaa isännän lehmän, mutta ottaa häneltä myöhemmin kaksi vasikkaa. Kerran hän paransi perheen toisen pojan vamman, mutta parin kuukauden kuluttua isä ampui toisen humalapäissään. Tämä ei ole keksitty esimerkki vaan tositapaus." (sivu. 46)

Kirjassa on toki varsin mukavasti kerrottu aatehistoriasta. Reinikainen ei ole siis keksinyt tarinoita alkuperästä vaan esittelee ajattelujen taustahistoriaa ja kehittymistä. Se, mitä painoarvoa tälle pitäisi antaa, onkin sitten aivan toinen juttu.

Hän on kirjoittanut myös placeboefektistä ihan hyvään malliin ja länsimaisen lääketieteen riskeistä pelotteluun kirjoitettu lauselma "Vaihtoehtohoitojen kannattajat toteavat perustellusti, että myös perinteisellä koululääketieteellä on riskinsä ja epäonnistumisia tapahtuu. Tottahan se on, mutta ero on siinä, että koululääketieteen hoidot kehittyvät yhä täsmällisemmiksi ja turvallisemmiksi,
mitä ei yleensä voi sanoa vaihtoehtohoidoista." (Sivu 23) ansaitsee kiitosta.

Asia tuntuu ensin hieman turhalta ; Kun esoteeriset mystiset konstit kerran toimivat, niin olisi aika turhaa vedota siihen että tehottomuus olisi näytetty. Tällä on kuitenkin rooli siinä, että jos lääke toimii luonnontieteellisesti, se ei itsessään ole esoteeristä lääkettä. Pekka Reinikainen ei siis vastusta toimivaa kemiaa ja hyväksyy toimivan kemian. Siksi hän keskittyy vaihtoehtohoitoihin, joiden tunnistamisessa kaksoissokkokoe on olennaisessa roolissa.

Eniten huolta tuo kuitenkin sivulta 17 eteenpäin oleva eräänlaisen "demonisen oireyhtymän" rakentaminen.

Reinikainen listaa oireita jotka ovat vihjeitä okkultistisista vaikutuksista ; "se voi olla merkki pimeyden voimien vaikutuksesta ja samalla tarpeesta niistä vapautumiseen." Kysymys ei siis ole mielenterveydellisestä ongelmasta vaan puhutaan aivan täysin ihmisen ulkopuolisen pahan tekemästä vaikuttamisesta. Listassa on pitkäaikainen masennus, synkkämielisyys, apatia, vastuuttomuus, arvaamaton käytös, hillitsemättömät himot tai halut, sukupuoliset poikkeavuudet, huume- tai alkoholiriippuvuus, hallitsemattoman kiivas luonne, viha, muut psykoottiset taipumukset, jatkuva pelkotila, liioiteltu tuska, hermostuneisuus tai neuroottinen käyttäytyminen, alemmuuden tunne tai itsesääli, äärimmäisen kielteinen persoonallisuus, pakkotoiminnot, varastelu, pelihimo , ahdistuneisuus, kuolemanpelko, kateellisuus tai itsemurha-ajatukset, harhat, aaveiden näkeminen, äänten, koputusten tai melun kuuleminen, rukouselämän niukkuus, vaikeudet uskoa, alituiset epäilykset, herjaavat ajatukset Jumalaa kohtaan, viha Jeesuksen veren tuottamaa sovitusta kohtaan, epänormaali puheliaisuus, äänekkyys, itsekseen mumiseminen, ihmisten välttely, hoitamaton olemus, pettyneisyys, ahdistuneisuus, vakavat ongelmat ihmissuhteissa ja epäsopu seurakunnassa.

Oireet ovat sellaisia että ne liittyvät selvästi
1: Muihin mielenterveyden häiriöihin, jolloin riskinä on että ihmistä ei patistetakaan hoitoon ja terapiaan vaan pidetään jonain demonisen riivauksen kohteena joka tulee eheyttää Jeesuksella. Näin hoito voi jäädä saamatta.
2: Monet piirteet taas liittyvät siihen mitä tapahtuu kun kohtaa fundamentalisteja joiden kanssa sinulla on erilaisia näkemyksiä. Fundamentalistien tapa on yksisilmäinen ja suvaitsematon jossa syntisen eheyttäminen on tärkeintä, joka sitten helposti heijastuu epäsopuisaksi käytökseksi ; Jos kohtelet ihmistä ylemmyydentunteen kautta etkä hyväksy poikkeamia puhdasoppisuudesta, on riita selviönä. Oireiksi listaaminen pesee seurakunnan jäsenten itsekriittisyyden ja vastuun pois. He voivat vainota ja piinata ja olla suvaitsematta toista ja tämän tunteita koska he haluavat eheyttää. Tätä kautta mahdollistuu seurakunnan harjoittama henkinen väkivalta joka ei suinkaan ratkaise tilannetta vaan pahentaa sitä. Ja itse asiassa siellä missä se ei mahdollista sitä, se vahvistaa ja luo ilmapiiriä jossa tämänlaista toimintaa voidaan tukea. Kysymys on institutionalisoidusta kiusaamisesta, jossa kiusaamisen kohteena on oman seurakunnan jäsen. Reinikaisen listaus on siis väline jolla ihmiset voivat tehdä uskontojen uhreja ja kokea kiusamisteoistaan moraalista etevyyttä kiusaamisteoistaan.

Reinikainen ottaa oikeat kohteet kritisoidessaan vaihtoehtohoitoja. Ne eivät kuitenkaan ole lääketieteessä suosittuja. Päin vastoin, esimerkiksi homeopatialla menee siellä heikosti. Sen asema on itse asiassa viime aikoina lähinnä huonontunut ja vaikeutunut.

Vaihtoehtohoidot toimivat nimenomaan sairaanhoidon ulkopuolella. Reinikainen moittii aivan oikeaa asiaa. Mutta välineistö jolla hän sitä vastaan taistelee herättää lähinnä ihmetystä siitä, että onko jotenkin kaksinaismoralistista puolustaa henkeen ja vereen yhtä taikauskoa samalla kun rynnistää muita taikauskoja vastaan. Etenkin kun Reinikaisen "lääkkeet näyttävät olevan pahempia kuin tauti". Reinikaisen kirjasta kun saa esimerkiksi sellaisen olon että "homeopatia toimii" ja että tämä onnistuminen olisi jotenkin kiistatonta, kaiken lääketieteellisen kritiikin ulkopuolella.