"Tekno-Kekko" kertoo humoristiseen tapaansa menneisyyden tutkimuslaitoksen eräästä rekisteristä. "Massachusetts Institute of Technology" keräsi ennen internetaikaa erilaisia juttuja joiden kirjoittajien mielestä kysymyksessä oli tieteellinen läpimurto. "Tyypillinen yhteinen piirre - mikä selittää myös sen, miksi tämä kokoelma on kerätty teknillisen korkeakoulun tiloihin - on kirjoittajien halu kiistää tieteen valtavirran näkemykset. Jo Kopernikus oli väärässä. Myös Newton oli väärässä. Einstein oli vielä pahemmin väärässä. Kaikki on ajateltava uusiksi." Toisin sanoen nämä läpimurrot olivat aina jostain syystä nimen omaan denialistisia. Henkilöt eivät siis rakenna mitään omaa testattavaa teoriaa, vaan kritisoivat olemassaolevaa.
Internetaikana ilmiö on yleistynyt ja termikin on käytössä melko uusi. Nykyisin sanotaan että höyrähtänyt mutta pakkomielteinen one trick pony aka. crank on lähtenyt jonkinlaiselle ristiretkelle vallitsevaa tiedettä vastaan. Näkemykset ovat tietysti mullistavia, eihän pieni löytö olisi kiinnostavaa.
Denialismi menee äärimmillään siihen miten asioita on väärennetty. Esimerkiksi koko maailmanhistoria esitetään väärennöksenä. Äärimmäinen väärennösten ja denialismin sävy sen sijaan rakentaa jotain jolla on tuttu nimi. Syntyy salaliittoteoria.
1: Moni vähemmän lennokaskin denialismi on usein salaliittoteorioiden värittämää ; Tavallista on väittää esimerkiksi että valtavirtatieteilijät ovat väärentäneet tuloksia, usein ideologisin syin. Tämä selittää denialistille sen, miksi vaikka hänen omat selityksensä näyttävät hänelle itselleen ilmiselviltä ja varmoilta, ei mene läpi akateemisessa maailmassa. Ja tiedemaailma kannattaa hyvin erilaista näkemystä. Ja hänelle vielä nauretaan kaiken päälle ja tämän varman ja ilmiselvän merkitys ja argumentaatioarvokin kielletään.
Salaliittoteorioillakin on hyvin vahvat perinteet. Jopa noitavainojen taakse voidaan liittää vahvastikin ajatus siitä että ihmisillä oli salaliittoteoria saatanallisista noidista. Nykyisin ihmisiä poltetaan vähemmän ja salaliittoteoreetikoihin, "foliohattuihin" suhtaudutaan huvittuneesti. Itse en osaa aina muutakaan, kun esimerkiksi kuulen että liskomaiset avaruusolennot, reptilianit, ovat soluttautuneet korkeisiin poliittisiin virkoihin ympäri maailman. Ja että "sen ja sen silmäätekevän poliitikon" kerrotaan olevan sellainen koska katso nyt sen pärstää. (Ja tässä se pärstäkohta on ainut jonka ymmärrän yhtään ja joka tuntuu edes molekyylin verran perustelulta.)
Nämä saavat kuitenkin suosiota vain hyvin tiettyjen ehtojen kautta. Kuulemme reptilianeista, koska jotkut uusnatsit näkivät sen takana oikeutusta omille ennakkoluuloilleen. Ja hallitusta ja YK:ta kohtaan pelokkaat USA:laiset kokivat sanomassa jotain joka sopi heidän ennakkoluuloihinsa.
Kauniimmin sanoen voidaan sanoa että salaliittoteoriat näyttäytyvätkin nimen omaan yhteiskuntakritiikin sävyttäminä. Sekä salaliittoteoria että kirjat, ovat jonkinlaisia rakennelmia joka syntyy sen luoneiden ihmisten ennakkoluuloista ja peloista. Olemassaolevat ongelmat ja yksilöiden pettymykset nousevat tätä kautta esiin.
Siinä missä kaunokirjailija on kirjoittanut omia yhteiskunnallis/inhimillisiä näkemyksiään fiktiiviseen ympäristöön - kuten esimerkiksi scifi-kirjallisuudessa on lähes standardina tehdään - salaliittoteoreetikko poistaa fiktiosta sen olennaisen ruuvin. Eli kiistää tarinan olevan fiktiota. Tämä vie sen askeleen edespäin. Eräässä mielessä se muuttaa luonnettaan. Sadun ja pseudotieteen välillä on kuilu. Uskomusasiat muuttuvat huijausasioiksi.
Usein salaliittoteoreetikko ja denialisti sanoo että hänellä on tieteen kanssa erilainen todellisuudentulkintapaketti. Tämä on tärkeää koska tieteen menettely ei anna miellyttäviä tuloksia ; Erilaiset systeemit eivät ole yhteismitallisia joten toista ei voi arvioida toisen kautta. Kuitenkin samalla he esittävät että se toinen näkemys on ehdottomasti ja tieteellisesti ja ilmiselvästi väärässä jolloin he kiistävät tämän yhteismitattomuuden. Usein ajattelutavoissa on isoja eroja. Pääero on siinä että denialisti ja salaliittoteoreetikko tietää lopputuloksen valmiiksi ja rakentaa perustelut sen varassa. Oikea perustelu löydetään kun se antaa oikeat vastaukset. Oikea tiede myös täsmentyy ajan suhteen, salaliittoteoriat muuttuvat epämääräisemmiksi koska ne peittävät erilaisia vastaan tulevia ongelmakohtia erilaisilla ad hoc -selityksillä, jotka pikku hiljaa kritiikki -immunisoivat ja samalla poistavat kaiken konkreettisen väitesisällön näkemyksestä. Mutta sisältöhän denialismissa ja salaliitoissa on peloissa, ja esimerkiksi tarina reptiliaanejen pahoista intentioista on se joka pysyy.
Kykenen löytämään yhden konstruktiivisen pseudotieteen. Kryptozoologiassa etsitään esimerkiksi isojalkaa, Loch Nessin hirviötä ja monia muita kummajaisia, mytologisia petoja. Se ei hyökkää standardibiologiaa vastaan, vaan yrittää ja todellakin yrittää täydentää sitä. Ja sen parissa tehdään aktiivista metsästystyötä. Se, että tulokset ovat vähän mitä ovat, on tietysti merkittävä huomio, joka kertoo siitä että tämä ala ei ole tutkimuksellisesti hedelmällinen. Avaruusolentojen kohdalla on miltei samanlaista henkeä, tosin siellä varsinaista etsintää ja oman näkemyksen todistamista työn ja sen tuomien tulosten kautta ei kovin ahkerasti tehdä. Se on jo askeleen kauempana, ja moni tapahtuma selitetään salaliittoteiroilla ; "virallinen totuus valehtelee ja piilottelee" -selityksellä. Kreationismi menee tästä vielä askeleen pidemmälle, se ei enää etsi edes suttuisia avaruusaluskuvia ja vaadi että "osoita tämä väärennökseksi, munapää".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti