Yhteiskunta ja evoluutioanalogiat.

Moni tietääkin, että Darwin sovelsi sen ajan taloustieteessä olevia ajatusmalleja kehittäessään evoluutioteoriaa.

Yhteiskunnallinen ajattelu tuntuukin monella tavalla yhdistyvän ajatukseen jossa haetaan hyötyä. Evoluutiossa ei haeta maksimaalista voimaa, vaan maksimaalista sopeutumista ; Tämä voisi vertautua siihen miten myytyjen asioiden ei tarvitse olla kallitta, jos niitä myydään paljon.

Tätä kautta ei ole ihmeellistä, että moni (käytännässä ehdottomasti eikreationisti) kristillinen konservatiivi käyttää evoluutioanalogiaa selittäessään yhteiskunnan tarvetta kristinuskolle. Tämä logiikka rakentuu ryhmävalinnan ja yksilövalinnan erojen välille. Se menee siten, että yhteiskunta vertautuu ryhmään ja yksilö ... no, yksilöihin jotka elävät siinä yhteiskunnassa. Koska ryhmävalinnassa on kysymys siitä, että valitaan ryhmän, ei yksilön, edun vuoksi, on kyseessä näiden kahden välinen konflikti. Yksilöiden ahneus ajaa yhteiskunnan tuhoon, yhteiskunnan täytyy siksi pitää yksilöille kuria, jotta nämä eivät ajaudu tottelemattomuuteen ja estä yhteiskuntaa toimimasta.

Näin mukaan saadaan ikään kuin takaportista vanha perisyntiajatus, jossa ihminen voi olla vain rikollinen ja paha ilman Jumalaa. Siksi ihminen tarvitsee uskontoa, pelastuakseen. Ja pitääkseen yhteiskunnan koossa.

Ajatus ei tunnu ensivilkaisulta aivan typeränä. Tarkempi tarkastelu paljastaa joitain yllätyksiä. Ensinnäkin voidaan ajatella yhteiskuntateorioita. Otan esimerkin kollektiivisesta yhteiskunnasta ja individuaalisesta yhteiskunnasta.

Kaksi maata.

Kollektiivisesta ajattelusta hyvänä esimerkkinä on Venäjä. Siellä on nykyäänkin vahvasti ajatus siitä, että tarvitaan vahvaa kuria. Yhteiskunnalla on näppinsä pelissä, koska ei tavoitella yksilöiden parasta, vaan Venäjän parasta. Siksi esimerkiksi internetin automaattinen seulonta on maassa tasolla, joka saa eräät suomalaiset malli-poliitikko-hevostätit itkemään kateuden kyyneliä. Myös eräänlainen utilitaristisen ajattelun aina mukana oleva pimeä puoli nousee tässä maassa hyvin esiin. Maa edustaa todellakin ryhmävalintaa, joka on yksilöltä pois. Tämä tarkoittaa sitä, että maa voi käyttää ison riskin temppuja. Koska esimerkiksi 100 ihmistä voi kuolla, jos sen utiliteetti on Venäjän parhaaksi. Näin selittyy esimerkiksi taannoinen selkkaus, jossa kuoli pieniä koululaislapsia. Koululaisten kuolema on virallisesti -ja luultavasti muutenkin- jotain joka ei ollut prioriteettina, mutta valtion kokonaishyötylaskelma heilahti. Tarvittiin ryhmävalintaa, joka on yksilövalintaa vastaan.

Individualistisesta ajattelusta esiin on nostettava anarkismi. Joku voisi ajatella että kommunismi sitoisi anarkismin ja Venäjän yhteen. Kuitenkin tosiasiassa anarkismi on yllättävänkin erilaista kommunismin kanssa. Anarkismi ei rakennu luokkayhteiskuntaan tai hierarkiaan. Se ei panosta kommuuniin tai muuhun yhteisöön, vaan yksilöihin. Tätä kautta anarkistit eivät vastarinnassaan hae samaan tapaan vallankumousta, vaan enemmänkin vallanpoistoa.

Suomi on tietysti tässä välissä. Meillä on hierarkinen yhteiskunta, mutta me ajattelemme hyvin individualistisesti. Yksilöillä on suuria oikeuksia. Vankilakin toki tunnetaan. Mutta ei toisinajattelijoille. Jos Suomessa oleva määrä toisinajattelijoita saisi vastaavan kohtelun minkä Stalin varasi toisinajattelijoilleen, Siperiasta loppuisivat aitakilometrit.

Nämä kaksi maata olkoot kimmokkeena.

Koska konservatiivien argumentissa käytetään evoluutioajattelua, ja sen ajatellaan tuovan luonnontieteellistä makua yhteikuntateoriaan, on kenties syytä katsoa sitä evoluutioteoriaa, sillä sieltä löytyy kaikenlaista.

Yhteiskunta on itse asiassa oleellisesti sama kysymys, kuin miksi elää laumassa. Ryhmäpainetta on selitetty. Ajatuksena on ollut se, että yhteiskunta olisi yksilöille haitallista. Että yksilö ja yhteisö olisivat aina konfliktissa. Ikään kuin kaikessa olisi kysymys nollasummapelistä, jossa toisen voitto on toisen tappio.

Ryhmävalinnalle saatiin jopa hieman tukevia todisteitakin. Esimerkiksi mustavariksien elämää tutkittaessa huomattiin, että suurissa parvissa ne eivät ajautuneetkaan sisäiseen varustekilpaan kasvattamaan isoja pesyeitä. Sen sijaan parvien koon kasvaessa syntyvien munien määrä väheni. Syyksi tähän paljastui kuitenkin ruuan vähyys, joka sekin korreloi jännittävästi parven koon kasvun kanssa. Naakat eivät siis suinkaan toimineen parven eduksi.

Huomattiin, että yleensä ottaen yhteistyö olikin perusteltavissa itsekkäin eduin. Esimerkiksi Hamiltonin sääntö asetti rajat sille, miten suuria uhrauksia oli itse asiassa odotettavissa. Sukulaisia kannattaa auttaa, etenkin jos hyödyt ovat suuria, sukulaisuus läheistä ja riskit toiminnasta itselle ovat pieniä. Valinta tapahtuukin geenitasolla, mitä Dawkins kuvasi sanaparilla itsekäs geeni.
1: Geenin monistuminen ei ole sama kuin yksilötaso, jos autat vaikkapa sisartasi, autat hänen kanssaan samanlaisia geenejäsi. Itsekäs geeni selittääkin epäitsekkään yksilön, mitä yllättävän harva näyttää tajuavan. Ehkä sana itsekkyys kiinnittää liikaa huomiota, eikä tajuta että se geeni on itsekäs, ei yksilö..

Ja toisaalta parvessa toimiminen ei ole yleensä ottaen yksilön kelpoisuudesta pois. Itsekkään hyödyn syy voi olla esimerkiksi niinkin raadollinen, kuin se, että jos olet parvessa, on tarjolla monia muitakin vaihtoehtoisia saaliita metsästäjälle. Joku toki syödään, mutta todennäköisyys juuri tietyn yksilön syömiselle on pienentynyt. Siksi parveilu kannattaa.

Ihmiskunnassa esimerkiksi erilaistuminen on tärkeää menestymisen kannalta. Tässä asiat eivät ole mitenkään välttämättä toiselta pois ; Jos metsästäjä haluaa keihään ja seppä lihaa, on kysymys itsekkäistä eduista jotka kannattavat yhteistyötä. Elämä yhteiskunnassa ei ole mitenkään kauttaaltaan nollasummapelin sävyttämää.

Ongelmana tässä argumentaatiossa on tietysti se, että evoluutio ei ole perusteltua siksi että ajattelutapa oli yhteiskuntatieteessä. Vaan siksi, että ajatus koeteltiin muualla. Sama toimii tietysti näissä vertauksissakin. Ne kenties selventävät ajattelua, mutta ongelmana voi olla se, että analogiasta ja tarinasta tulee yhteiskunnallinen ilmiselvyys. Se, että juttu toimii eläimillä, ei tarkoita että se toimisi täysin sellaisenaan ihmisillä. On kieltämättä innoittavaa vedellä ajatuksia tähän suuntaan.