"Kekkonen on saapunut hajottamaan eduskunnan... Tai sitten hän on saapunut noustakseen eduskuntatalon paternosterhissillä taivaaseen. Taivaassa Jumala tarjoaa Kekkoselle teetä ja keksejä... Keksien maku säilyy hänen suussaan koko paluumatkan, mutta ei yhtään pidempään."(Matti Hagelberg, "Kekkonen")
Helsingin alueella kirkosta eronneet ovat saaneet erokohun jälkeen kirjeen. Siinä kysytään, mitä kirkko voisi tehdä, jotta sen tuntisi osakseen. Kysely on sinällään oikeansuuntainen. Kehottaahan "Raamattu" muistamaan ne kadonneet lampaatkin. Tuhlaajapojan paluu oli erityisen iloinen tapahtuma, pelastus oli sama kuin kotiin jääneellä pojalla joka oli koko ajan ollut kiltti. Eronneen muistaminen on pieni symboli siitä, että eronnutkin oli kirkolle jonkin arvoinen.
1: Se on vähän sama, kuin hassusti muotoiltuihin kattovalaistuksiin reagoiminen voi kertoa siitä, minkälaisia arvoja ja arvostuksia historiallisiin tapahtumiin liittyy.
Toisaalta juuri tässä on osaongelma. Kirkko ei tunnu jäsenelle välttämättä miltään. Muistelenpa tässä sitä hetkeä, kun eräälle kirjosta eronneelle soitettiin perään ja kysyttiin että haluaisiko vielä yhden kerran jutella uskonasioista. Vastaus oli, että ennen eroa se soitto olisi ollut kiva. Eikä tuota "vielä kerran" -tilannetta tietysti tullut.
Asia vertautuu suoraa matkapuhelinliittymiin ja niissä olevaan ärsyttävimpään piirteeseen. Se on nimittäin se, että kaikenlaisia huippukivoja etuja saa kun liittyy. Pitkäaikainen jäsenyys ei tarjoa samanlaisia tarjousputkia. Jos oikeasti haluaa leikata puhelinlaskuaan, kannattaa olla ottamatta mitään määräaikaisuuksia koska ne sitovat liittymään vuodeksi. Ja sitten vain säännöllisesti vaihtaa edullisiin tarjouksiin. Ne nimittäin soittavat omasta linjasta perään ja tarjoavat vielä parempaa vastatarjousta että et ottaisi sitä varsinaista tarjousta vastaan. Syy on siinä, että valloitusmielessä pivossa olevia ei ole helppo muistaa. Katsotaan vain, kenellä ei ole tätä puhelinliittymää.
Kirkon kohdalla tälläisiä tarjousetuja ei tietysti ole, joten jos olisin nyt eronnut ja sen jälkeen käskettäisiin täyttelemääm lomakkeita, voisin kokea sen jopa häirintänä. Tosin, jos syynä olisi "Tuokaa Jeesuksesta ja Jumalasta luonnontieteelliset todisteet", niin voisi olla reilu mutta mahdoton pyyntönä. Ja kokisi kirkon omakseen kun Jeesus kävisisi pesemässä astiat. (Minun vastaukset, jos olisin eronnut kirkosta.)
1: Toisaalta tilanne on siitäkin erikoinen, että joskus on ehkä ihan oikeasti parempi olla kuulumatta kirkkoon. Tämäkin tuntuu eroboomin kohdalla olevan iso asia. Esimerkiksi moni syyttää eroavia halusta kaataa kirkon. Minusta, jos ihminen haluaa kaataa kirkon, niin hänen paikkansa ei ole kirkon jäsenenä. Tosin uskon, että muitakin syitä eroamiselle löytyy. Yhden tyypityksen universaaliksi selitykseksi napittavat ihmiset ovat vähän turhan innokkaita tyypittelemään ja totuus unohtuu tässä dikotomisessa ja demonisoivassa innossa matkasta. Siitä käydään vääntöä, että onko eronnut pyyteetön hengellinen ihminen vai kirkonvastainen käydään vääntöä, mutta siitä että tyypin kannattaa kummassakin tapauksessa erota unohtuu.
Yleisesti ottaen tässä on valloitusmentaliteettia, joka tuntuu olevan tyypillinen koko ajallemme. Olemme tyytymättömiä, emmekä kiitä siitä mitä on vaan katsomme mitä ei ole. Näin kirkosta eronneet nähdään, mutta viestiä ei lähetetä niille jotka ovat jäseniä. Ja eronnut ei näe kirkon hyviä tekoja, vaan näkee ne puutteet.
1: En toki ole kompensoivan etiikan ystävä, eli kannata näkemystä jossa jonkin asian hyvin hoitaminen siihen että saa tarkoituksella tehdä asiat toisaalla epäeettisesti, ikään kuin tasata tilit tätä kautta.
Olisi mukavaa kuulua maailmaan, jossa kuuluminen merkitsisi jotain, ei eroaminen. Olisi myös hauskaa, jos Jumalan tarjoamien keksien maku säilyisi vaikkapa seuraavaan aamuun asti.
Kirjoittaja on lopen kyllästynyt kirkon eroboomiin liittyvään kirjoitteluun. (Siksi kirjoitettu muusta, eikä siitä lain.) Toisille "homojen hyysäys" särkee kirkon hengellisyyden, heille homous on kauhistus jota ei tule suvaita. Toisille ihmisoikeudet ja etiikka, kuten homojen ihmisoikeudet, liittyvät vahvasti hengellisyyteen. Ja sitten on ne, jotka käskevät suvaitsemaan, mutta tosiasiassa matkan varrella vain määrittävät edelliset kaksi arvottomiksi, eivätkä he siksi suvaitse yhtään ketään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti