sunnuntai 28. elokuuta 2011

Olipa kerran. Ja toisen. Mutta ei sen pituinen se?

"Somewhat more recently, among creationists, the realization emerged that what was needed was a more "scientific" version of creationism."
("Towards a Better Version of ID - A Manifesto"
)

Kreationismin koko historia on ollut sitä että on haluttu tehdä asioista tieteellisempiä. Fundamentalistit halusivat näyttää että kyse ei ole uskonnosta vaan tieteestä ja siksi syntyi kreationismi. Tämän jälkeen kohdattiin "scientific creationism" / "creation science", jotka nimellään korostivat että ne olivat hienostuneempaa kreationismia, sellaista jossa ei ollut kyseessä Jeesusteleva ja uskonnollinen kreationismi vaan tieteellinen teoria. Tätä seurasi Intelligent Design joka ei sekään omien sanojensa mukaan ollut uskontoa vaan tiedettä ja että sitä tarvittiin koska kreationismi ei ollut riittävän vakuuttavaa tiedettä. Nyt historia näyttää toistavan itseään. Intelligent Designin tarvetta radikaalille muutokselle on alettu kritisoimaan myös ID:n sisällä. Samoin vanhempi kreationismi on nostanut päätään. Nyt on mitä ilmeisimmin tarvetta antaa ilmiölle jälleen uusi nimi.

Tätä varten on hyvä ottaa esiin kreationismimyönteisen ja evoluutiovastaisen "how to debate evolution" -blogin manifesti - jolle löytyy toki kommentaarikin. Huolestuttavinta on se, että miten kirjoittaja tiivistää minun mielipiteeni. Toisin sanoen henkilö, joka kenties parhaiten kuvaa turhautumistani ID -liikettä kohtaan löytyy nimen omaan pro-luomisteoria -puolelta.
1: Tämä ei tietysti yllättäne niitä jotka aikanaan yllättyivät "tuolilta putoamiseen asti" siitä kun vuolaasti selitin miten vanha kreationismi oli rohkeampi ja eksakteja tieteellisiä hypoteesejä esittävä. Se esitti kannanottoja jotka olivat tieteellisesti testattavissa. Kuten ID taas ei, sehän nojasi enemmän analogioihin ja vertauksiin ja mielikuviin. Teesini oli että kreationismi oli paljon tieteellisempää kuin ID, ja että itse asiassa ID on vain sitä että kreationismista karsittiin kaikki tieteellisesti tutkittava (osittain siksi että kreationismi epäonnistui, paljastui epätodeksi) ja jäljelle oli rapistuminen retoriseksi kikkailuksi ja "voi olla" -epämääräisyyksien ja "ei oteta kantaa" -vaikenemisten taakse. Luonnontiede korvattiin postmodernismilla. Ei enää puhuttu onko evoluutio luonnontiedettä (tämä oli irrelevanttia, koska se tarkoittaa vain että evoluutio on naturalismia) vaan onko sen takana löydettävissä diskurssianalyysin avulla jotain valtapelejä. (Löytyy, ei pitäisi olla ihme, sillä valtapelejä voidaan löytää aivan kaikesta. Tunnettua on että jopa puhdas logiikka alistuu tässä vallankäytön välineeksi.) Jos ID ei ole kreationismia, niin se on jotain joka on laadultaan paljon pelkurimaisempaa, kaksinaamaisempaa ja ennen kaikkea pseudotieteellisempää.

Sen henkenä on se, että ID herätti aikanaan innostusta. Oli uuden ajan nousun tuntua. Sellainen oli esimerkiksi Behe ja hänen uusi konseptinsa. Sittemmin liike on kuitenkin latistunut politikoinniksi ja Behekin näyttää enimmäkseen keräävän rojaltteja kirjoista joita hän myy maallikoille. ID ei ole edes hävinnyt taistelua ja debattia koska se ei ole vielä noussut debattitasolle, vaan jäänyt metatasolle. ID ei ole vielä keksinyt miten lopettaa uhoamisen kehän reunalla ja miten siirtyä kehän sisälle. Tämän potentiaalisen näkemyksen rappeutuminen uskonnollis-poliittiseksi elämöinniksi harmittaa.

Kirjoittaja nakuttaakin teeseissään Lutherin tapaan vaatimuksia. Ja itse asiassa minun on pakko myöntää että henkilö sanoo suunnilleen täsmälleen niitä asioita joita minäkin olen aina korostanut. Vaatimuksena on se, että asiat etenisivät tieteestä alaspäin. Eli kaikki nykyisenkaltainen poliittis-uskonnollinen ideologia karsittaisiin karusti. Ruohonjuuritasolta pakottaminen jätettäisiin, eli keskustelussa ei yritettäisi vaikuttaa koulujen opetusohjelmaan vaan ensin asia hoidettaisiin tiedemaailmassa (ja koulukirjat seuraisivat sitten perässä, koska ne seuraavat tiedemaailmaa.) Pelkän naturalismin kritiikin sijasta pitäisikin esittää vaihtoehtoinen metodologia joka on tutkimuksellisesti vähintään yhtä tehokas kuin naturalismi. Ja jos tässä ei onnistuta, niin sitten on syytä lopettaa länkyttäminen ja toimia nykytieteen metodologialla ja tehdä Suunnittelusta naturalistisin menetelmin tutkittava ilmiö. Viholliskuvan lietsomisen ja "darwinismin päihittämisen ja kritisoimisen" sijasta pitäisi keskittyä tieteentekoon, positiiviseen tutkimusohjelmaan jossa ei moitittaisi toista teoriaa ja valitettaisi sitä miten se ei tutki riittävästi, vaan rakennettaisiin omaa tutkimusohjelma (joka sitten toimii paremmin ja tehokkaammin).

Kommentaari näyttää että tämän manifestin seurauksena jouduttaisiin käytännössä purkamaan nykyinen "Discovery Institute" -keskeinen Intelligent Design ja sen käytännöt. Eli käytännössä aloittamaan puhtaalta pöydältä. Lista on siitä mielenkiintoinen, että jos nykyisestä ID:stä karsii syytöslistan kohdat, jäljelle jää käytännössä vain "tyhjä talo". Kun olen luetellut kreationismin ominaispiirteitä, on selvää että ID on kreationismia, mutta tämän listan puhdistukset tekisivät ilmiöstä todellakin eikreationistisen. Se ei enää olisi ruohonjuuritasolta "norsunluutornia" moittiva vainokorttia heiluttelevaa juridista fundamentalismia joka yrittää ensi sijassa saada vaikutettua koulujen opetussuunnitelmiin ja saada ateismi ajettua ulos yhteiskunnasta (kun kukaan ei ajattele lapsia jotka kohtaa tämälaista kauheaa syntiä).

Idea tuntuu itse asiassa oikein hyvältä. Ja liikkeellä on viime aikoina ollut kovia muutospaineita. (Sen näkyvyys julkisuudessa on vähentynyt ja muut asiat kiinnostavat enemmän. Tämä näkyy jopa siinä että skeptikkoblogit olivat yhteen aikaan täynnä Intelligent Design -kritiikkejä, kun nyt homeopatian ja vaihtoehtohoitojen moittiminen on paljon yleisempää.) Muutospaine kuvaa sitä että tämänlainen ehdotus syntyy tilanteessa jolloin sillä on sosiaalinen tilaus ja tätä kautta potentiaalia levitä.

Valitettavasti onnistuminen ei seuraa siitä että on hienot tavoitteet. (Intelligent Designkin kuvasi toimiaan ihastuttavin termein jotka olivat ideoina kannatettavia. Se toteutus kuitenkin epäonnistui. Tämä ideoilla rummuttamisen ja niissä epäonnistumisten välinen kuilu on se joka ID -pettyneen manifestin kirjoittamisenkin taustalla on olennaisesti vaikuttanut.) I am not holding my breath. Mutta hengittelen kuitenkin sillä lailla positiivisesti ja ystävällisesti.

Ei kommentteja: