Skeptikoiden eräs suurin ongelma perustuu siihen, miksi ylipäätään vaivautua. Tässä kohden voidan esittää ainakin seuraavat kohdat, jotka ovat esiintyneet skeptikoiden "sisäisessä keskustelussa". Osaa saattaa kenties yllättääkin se, miten skeptikot miettivät toimiaan yllättävän kovasti. Ateistis-skeptisessä blogissa nimeltä "paahtoleipä" oli jopa yhtenä pääteemana se, miten "hihhuleiden kanssa ei kannata keskustella". Teemana oli se, että hän kannusti "passiiviseen ateismiin", jossa koko ateistisuutta ei korostettaisi. Ilmeisesti tätä ei tarvitsisi mainostaa ja korostaa koska se olisi luonteva osa normaalia elämää.
Monin paikoin ostankin näitä argumentteja. Kuitenkin näen että avoin skeptisyys on kaiken kaikkiaan kenties parempi asia.
Vapauspuoli
Suomessa on lupa uskoa ja kannattaa typeriäkin asioita. Vapaus koskeekin kahta osaa : Yrittämisen oikeutta. Ja uskomisen oikeutta. Suomessa on "lupa myydä ja ostaa". Tässä osa jopa kehaisee yrittäjien oveluutta ; Jos vaikkapa joku Nokian insinööri siirtyy pitämään homeopatiayrityksen vetäjäksi koska hän tienaa tällä enemmän, on kyseessä "rahat pois tyhmiltä" -ajattelu.
Tosin ne, jotka ovat joutuneet erilaisten "käärmeöljykauppiaiden" uhreiksi tai jotka tietävät vaikkapa läheisiään jotka ovat niihin hurahtaneet ja menettäneet rahojaan, kokevat tämän loukkaavana ; Heistä erehdys ja manipuloitavuus ja hyväuskoisuus voi sinällään olla jopa tottakin, ja tämä tosiaan tekee toki huijauksen helpoksi, mutta se luo huijaukseen lisäilkeyttä. Lisäksi ihmetystä herättää se, miten esimerkiksi "energiaparannusta" opettavilla kurssittamalla näyttää tienaavan paremmin kuin varsinaisella "energiaparannuksella". Se, että ihmisille annetaan lupa huijata ilman että tästä saa edes ääneen kritisoida suututtaa monia ja vaikeneminen tunnetaan jopa epäeettisenä.
Tehokkuuspuoli
Skeptikoiden työ ei käännytä vaikkapa huuhaahoitoa käyttävää. Usein tämä kohdistetaan etenkin äksympiä skeptikoita kohtaan, ja muistetetaan että räväkkyys ei auta ihmisiä muuttamaan mieltään. Kriittisyys ei siis ratkaise yhtään ongelmaa. Mutta toisaalta täsmälleen sama ongelma näyttää olevan ystävällisemmilläkin skeptikoilla. Kritiikki ohitetaan, kielletään, sitä ei ymmärretä, tai sitä pidetään jo lähtökohdiltaan irrelevanttina. Tähän selityksenä on usein se, että tässä yleisö onkin jokin ulkopuolinen.
Tässä korostetaan että crank ei ole tavallinen ihminen, ja että hänen kritisoimisensa ei vakuuta varmasti häntä itseään koska hän on hyvin omistautunut ja syvällä asiassaan. Sen sijaan ulkopuoliset ihmiset, jotka muutoin saattaisivat uskoa crankia voivat herätä nähdessään sen toisenkin puolen.
Mainostuspuoli
Keskustelu antaa julkisuutta vastapuolelle, ja tätä kautta koko kritiikki relevantisoi aihetta. Tässä ajatuksena on sinänsä hyvä huomio, että kaikki julkisuus on hyvästä. Aina kun jokin pseudotiede mainitaan ääneen, saadaan ilmainen mainos joka tekee ilmiöstä muistettavan. Ja jos esimerkiksi joku professori vaivautuu kritisoimaan asiaa, niin mukana tulee helposti arvovaltaakin. Asia on sen verran laadukas ja merkittävä että sen kritisoimiseen tarvitaan joku muu kuin vaikkapa joku ammattikoulun käynyt Kelloseppä Toijalasta. ja muutenkin Streisand effect uhkaa aina kun jotakin vastustetaan ja yritetään sensuroida ; Ihmiset tulevat uteliaiksi.
Kritiikkinä tälle voitaisiin mainita että mainoskampanjoissa on vastustajien tuotteiden moittiminen kiellettyä. Tämä ei silti katkaise mainoskampanjoiden siipiä. Lisäksi silloin kun Suomi oli kristillinen, ei kristinuskoa vastustettu lainkaan. Se ei silti tehnyt uskonnotsa heikkoa, vaan päin vastoin se valloitti laajimman poliittis-yhteiskunnallis-infrastruktuurillisen asemansa nimen omaan silloin. Kritiikin ilmeneminen johti siihen että kirkko ja uskonto ovat marginalisoituneet runsaasti sen "kulta -ajoista". Näin on, vaikka todennäköisin ihmisillä on nykyisin keskimäärin paremmat tiedot uskonnon ja teologian kiemuroista kuin vaikkapa niinä aikoina kun lukutaitokin oli suomessa harvinaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti