Loukkaus.

Fundamentalistejen kuvailu näyttää muuttuvan vahvasti kuvailijan mukana. Fundamentalisteista he nojaavat uskon perustaan ja sen perusteisiin. Moni muu näkee heidät aggressiivisina uskovaisina, joilla silmät ovat TV:n tapituskone jotka ignoroivat kirjoja, ja joilla on mahdollisesti aseinnostus jonka voimalla he saavat varmuudentunnetta joka heijastuu heidän argumentaatioonsa. Minun mielestäni he ovat marginaalisen linjan uskovaisia. ~ Ateismin kuvailu näyttää muuttuvan vahvasti kuvailijan mukana. Ateisteista moni katsoo että ateismi on tarkemmin ottaen ainut tapa olla täysjärkinen ihminen. Ja moni uskovainen katsoo että ateisti on vihainen Jumalalle ja siksi hänen suunsa on herjauskone. Minun mielestäni ateisti on ihminen joka kieltää Jumalan olemassaolon.

Tästä lähtökohdasta onkin hauskaa miettiä miten ateistit ja fundamentalistit todellakin loukkaavat muita ihmisiä. Erimielisyys on aina uhka organisoituneille ryhmille; Esimerkiksi järjestäytynyt uskonto menettää kannattajia ja rahaa jos erimielinen kriitikko on äänessä. Taitavat erimieliset tuovat enemmän rahanmenoa kuin huonommat.

Lisäksi ihmiset inhoavat sitä että heidän kerrotaan olevan väärässä, pahoja ja hulluja. Riippumatta siitä ovatko he väärässä vai oikeassa, pahoja vai hyviä ja hulluja vai tervejärkisiä. Tämän vuoksi vihantunteet tuskin ihmetyttävät. Ja näin ihmiset kokevat oman maailmankuvansa tärkeänä, ja voivat käyttäytyä varsin hölmösti vaikka olisivatkin muuten oikeassa ja tervejärkisiä. Näin ateistien kritiikki fundamentalisteille (tai toisin päin) antaakin hyvän mahdollisuuden samastua siihen miltä hömppään uskovista tuntuu kun heille naureskellaan. (Sekä fundamentalistien että ateistien puolelta.)

Tietysti on olemassa paljon ihmisiä jotka eivät halua tulla uskonkinan osapuoliksi tai "uskontosotien sivullisiksi uhreiksi". Ainut keino olisi ignoroida koko linjama. Sillä jos mainitsee uskonasian ääneen, on selvää että keskusteluun osallistuminen on väistämätöntä. Ja tämä on yhtä rajua kuin auto-onnettomuuteen joutuminen.