Kautta aikojen ihmiset ovat miettineet suuria ja syvällisiä kysymyksiä. Kysymyksiä on jopa jaettu luokkiin kuten "Kysymykset joihin ei todennäköisesti koskaan saada vastausta" ja "Kysymykset joihin ehkä/luultavasti saadaan joskus vastaus". Ihmiset ovat erityisen mieltyneitä niihin kysymyksiin joissa vastausta ei koskaan saada, koska se antaa ikään kuin valtavasti tilaa arvailla, saivarrella ja esittää omia mieltymyksiään lopullisina totuuksina ja vastauksina.
Koska tämä on filosofiablogi, on täällä käsitelty esimerkiksi hyvän elämän konseptia, joka pyrkii jollain tavalla vastaamaan kysymykseen "Mikä on elämän tarkoitus?" Joka on kysymys johon tuskin tullaan saamaan lopullista vastausta.
Lisäksi on otettava usein kysytyt suuret "kysymykset, joihin voidaan saada osittaiset vastaukset". Tällä kertaa nostan esiin kenties ihmisen elämää eniten vaivaavaan kysymykseen "Mikä on sun ongelma?" / "Mikä sussa on vikana?" (Engl. "What is your problem?"/ "What's wrong with you?") Kysymys on hemmetin tärkeä ja esimerkiksi Antti Tuisku on arvuutellut kysymystä muodossa "Heihei mikä sulla on, kun oot levoton?" Tämä ongelma onkin sellainen että se kummittelee jokaisen mielessä, jopa kuuluisien siwan kassojen mielestä kysymys on laulun arvoinen.
Eräällä tavalla kysymykseen on myös yritetty vastata. Aristoteles nimittäin esitti että ihminen on onnellinen silloin kun hän toteuttaa tarkoitustaan (telos). Kun ihmettelemme mikä jossakussa on vikana, koemmekin usein että hän ei ikään kuin ole oikein onnellinen. Tämä onnellisuuden puute voi esiintyä joko ärsyttävyytenä tai ärtyisyytenä ja monilla muilla tavoilla.
On mielenkiintoista huomata että kysymys ihmetellään ärsyyntynyttä eionnellisuustilaa ; Eli jos ihminen on onnellinen, hänen ei tarvitse erikseen perustella tätä. Analyyttisesti tämänlainen on epäreilua. Kyynisen ihmisen mukaan tämä on jopa valheellista, koska elämässä on paljon murhetta aikaansaavia asioita. Jopa niin paljon että jonkinasteinen ärtymys on perustila, ja onnellisuus vain harvinainen poikkeus. Mutta eettisessä mielessä on varsin kaunista että onnellisuutta ja mielevää käytöstä ei tarvitse perustella, kun taas epämiellyttävyys olisi jotenkin sellainen että siihen odotetaan vastausta.
Kuitenkin Aristoteles ei eräässä mielessä ratkaise ongelmaa. Syynä on kysymisen sosiaalinen tilanne. Sillä kun ihmettelemme mikä jossakussa on vikana, koemme että asiaan ei saa olla ilmiselvää vastausta. Jos ihmettelemme mikä jossakussa on vialla, meitä voi jopa hävettää jos paljastuu elämän monimutkaiset ja ymmärrettävät ongelmat. Tämä korostaa sitä, että kysymyksessä on myös tiettyä arvoituksen vaatimista ; Jos vastaus on ilmiselvä, on kysyjä ikään kuin erehtynyt kysymisessään.
Ja toisaalta kysymyksen ideana onkin pohjustaa miettimään sitä, onko se käytös ollut sittenkin "viallista" ja jotenkin yliampuvan huonoa. Jos ihmetellään "mikä sua vaivaa" ja saadaan esille se, että toimissa ei ole mitään loogisen järkevää selitystä, se ohjaa ihmistä muuttamaan käytöstä kivempaan suuntaan. Kysymys on siis tavallaan vihje siitä että tämänlaisesta olisi kenties kysymys. Näin Aristoteles ikään kuin vastaisi kyllä kysymykseen, mutta ei toisaalta vastaisi kysymyksen henkeen kovin hyvin. Näin voidaan ajatella että Aristoteles on nyt kontekstoitu olemaan kysymyksenlähestymistapamme kannalta epäoleellinen tai peräti väärässä.
Siksi kysymykseen onkin ikään kuin saatavissa epäintuitiivisia vastauksia. Jos arkijärki ei keksi vastausta, se on hyvä. Tälläisiä vastauksia antaa esimerkiksi tiede, joka todellakin tutkii, etsii - ja myös löytää - sellaisia asioita jotka eivät mukaile ihmisen arkijärkeä, vaan "ihan omia logiikan sääntöjään".
Tätä kautta voidaan saada toisiakin osittaisia vastauksia.
Ensimmäiseksi on otettava pukeutuminen. Tutkimukset ovat nimittäin näyttäneet että ihmisillä on taipumus reagoida tilanteisiin sen mukaan minkälaisia tunne -elämyksiä heille syntyy. Esimerkiksi kova tuoli tekee vaativamman kaupantekijän. Raskaiden esineiden kanniskelu tekee ihmisen vastentahtoisemmaksi antamaan hyväntekeväisyyteen. Vaatteet antavat ihmisille tuntoaistimuksia. Tästä onkin hauska sanonnoista tuttu kuvaus: Ihmisiltä kysytään "Mistä kenkä puristaa?" koska jos ihmisellä on hyvät kengät hänellä voi olla hyvä päivä. Mutta jos kengät ovat kauhean epämukavat on likimain pakotettua että päivästä tulee aivan kamala. Tämä antaa oikeutusta myös vaatimukselle "kävellä toisen kengissä päivä" ennen kuin moittii tätä. Sillä konkreettisestikin ottaen kenkien käyttö voisi kertoa paljon.
Kahvi. Kofeiini nimittäin kasvattaa stressitasoa. Ja ruumis käsittelee esimerkiksi kasvanutta sydämensykettä samalla tavalla, olipa sen syy mikä tahansa. Siksi stressi joka tulee puskasta hyppäävästä leijonasta ja kahvikupillisen juominen aikaansaavat samanlaisia seuraamuksia ; Keho tulkitsee kahvin vireystilamuutokset siten että "kun on tuollaista, niin kannattaa juosta". Kahvi siis johtaa siihen että esimerkiksi kahvia kittaavat opiskelijat ovat muita opiskelijoita hermostuneempia ja äkäisempiä. Ja valitettavasti kahvinjuonnin lopettaminenkin tuottaa hermostuneisuutta. ~ Kahvinjuojan ongelma on se, että joitpa kahvia tai et, niin äryt. (Nyt moni varmasti ymmärtää minunkin ärtsyyden ihan uudessa valossa.)
Muitakin osittaisia vastauksia on ~ Esimerkiksi juurikin yllä mainittu Antti Tuiskun musiikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti