"Unkurissa" kuvattiin tunnelmakuvaus joka vallitsee useissa tarinoissa. Se, mikä niissä on, on kolean maailman haasteet ja ihmisten vähyys. Tämä toki korostaan sitä, että tarinoissa on jonkinlainen vaikeus, jonka inhimillisyyden (ja ihmisten) puute tekee karuksi kantaa.
Lakonisen oloisesta kuvauksesta ei voi muuta kuin päätyä Kaurismäen elokuviin. Niissähän on samantyylinen karu tunnelma. Tästä päästään tuoreesti "Voima 6/2011"-lehteen, jossa häntä haastateltiin. Kaurismäeltä kysellään syytä sille, miksi hänen elokuvissaan tupakoidaan paljon. Vastaus on seuraava.
"Jos ihminen polttaa tupakkaa elokuvassa, se näyttää siltä että se ajattelee jotain." ... "Ei tosielämässä niin paljon, mutta elokuvassa kyllä: jos kahdesta ihmisestä toinen polttaa ja katselee jonnekin ja toinen ei, se joka polttaa näyttää siltä kuin se ajattelisi. Se myös luo toimintaa, jonka aikana ei tarvitse puhua. Ihminen joka ei puhu eikä tee mitään näyttää pökkelöltä."
Helpoin tapa näyttää viisaalta onkin vaieta, ja ainakin elokuvissa vaieta tupakoiden.
Rauhallinen tunnelma voi tietysti tuntua nykyaikana omituiselta ja jopa luksukselta. Tämä korostui kun katsoin viime yönä Neil Harwickin haastattelua ohjelmassa "Tankista Reinikaiseen - Tankki täyteen halvalla". Aiheena oli hänen kauan kauan sitten tekemänsä sarja "Tankki täyteen", joka toistuu ties monetta kertaa uusintana. TV2 hekumoi vanhalla tuotoksellaan ja nostalgioi siinä että ohjelmisto ei selvästi seuraa aikaansa. Mutta Harwick onkin tarinankertojana jotain, joka on peräisin nuotiotulilta, mutta jolle toivoisi TV -tilaa nykyaikanakin.
Hardwick ja sarjan elossa olevat näyttelijät kertoivat esimerkiksi käsikirjoituksen tarkkuudesta ja harjoittelemisesta. Tämä pistettiin useassa otteessa rinnakkain sen kanssa, että nykyisin täytyy tehdä nopeammassa tahdissa. Kontrasti vanhan ja uuden välillä oli ennen kaikkea kiireessä. Nopeus kun säästää aikaa. Näin käsikirjoituksen viilaaminen muuttuu helposti viime hetken sähellykseksi ja harjoittelu jää vähäiseksi. Myös rytmiikka oli muuttunut. Hardwick kuvaakin "Tankki täyteen" -sarjan tarinankehittämistä ja tahtia hyvin rauhalliseksi ja hitaaksi. Se ei ole sarjatulikomiikkaa kuten nykyään on tapana - sarjassa toki on vitsailua sarjatulena hieman nykymalliin käyttävä hahmo Artturi Sakari Reinikainen, mutta tässäkään ei olla ihan nykytahdissa. Nykyisin vitsejä ei kypsytellä samalla tavalla, koska siihen kypsyttelyyn saa sopimaan monta näppärää onelineriä.
Hardwick kuvasi tekemistensä vähenemistä siten että televisiomaailma muuttui mutta hän ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti